Carter Brown: Stripper (Valpas-Mainos 1964) (Carter Brown #92: The Stripper 1961)
"Kenties puoli tuntia myöhemmin me saavuimme asunnolleni ja minä jätin Sherryn olohuoneeseen, mennen itse noutamaan hiukan jäitä keittiöstä. Palatessani hän tarkasteli hi-fi levysoittajaani.
- Onko sinulla tuo ”Bolero” –levy, Al? hän kysyi toiveikkaasti.
- Valitan. Jos haluat rytmiä niin voin tarjota sinulle Duken ”Caravanin” – ja silloin et tarvitse kastanjetteja!
- Mainiota, sanoi Sherry iloisesti hymyillen. – Panehan se pyörimään!
Jätin jääkulhon pöydälle, valitsin levyn ja panin sen soimaan. Sitten palasin pöydän ääreen ja keskityin vakavasti sekoittamaan drinkkejä. Niiden valmistuttua oli levy ehkä puolessavälissä
- Ellington – suuri mestari, sanoin. – Ellei mustalaisia olisi ollut ennen kuin hän sävelsi tämän, niin heitä olisi varmasti syntynyt heti ensimmäisten tahtien kajahdettua!
- Minä – en – voi – puhua – nyt! huohotti Sherryn ääni jossakin takanani.
Käännyin hitaasti ja ajattelin mielessäni, ettei kai sentään Ellingtonin levy saisi häntä läähättämään näin pian, mutta – aloin itsekin läähättää siltä seisomalta. (63–64)
Dolores loikkasi kiivaasti sohvalta.
- Minä näytän sinulle kankeutta! Saatko aikaan musiikkia – mitä tahansa musiikkia?
Yksi ainoa harppaus vei minut hi-fi levysoittajan luokse ja sanoin pirteästi:
- Mitä vain. Sopisiko ”Wilhelm Tellin uvertyyri” – se ravistelee kaiken kankeuden vartalostasi?
- Pane vain levy pyörimään ja paina sormillasi tiukasti silmämuniasi! tiuskaisi Dolores.
Keskellä hyllykköä oli long-playing levy aitoa 20-luvun remuisaa kapakkamusiikkia ja yhtäkkiä tajusin säästäneeni sitä kaikki nämä vuodet juuri tätä tilaisuutta varten. Panin levyn varovaisesti pyörimään, sytytin savukkeen ja käännyin katsomaan Doloresin valmistautumista. Ensimmäisen kerran elämässäni tiesin tarkalleen, miltä sulttaanista tuntui hetkistä ennen kuin hän napsautti sormiaan. (…) Unohtunut savuke paloi loppuun sormieni välissä – katselin kuin lumoutuneena. Hänen silmänsä olivat puoliummessa ja hänen alakuloisilla kasvoillaan oli miltei haltioitunut ilme, kun hänen vartalonsa suoritti uskomatonta ja mahdotonta." (115–116)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti