Hyppäsin rakkaan ratsuni Dankon selkään ja kevyen laukan ryydittämänä ratsastin kohti kioskia savukevarastojani täydentämään, sillä tiedän että Musavisassa näitä nautintoainepötkylöitä kuluu vaikka kessuttelu sisätiloissa ei ole enää sallittua. Matkalla tapasin Miss Jazzmin Mäntylän ja "haitarin Jimi Hendrixin" eli Ronkaisen. Olin pitkään jo luullut että olen kaupungin ainut valkoinen neekeri mutta kun tapasin Ronkaisen viime keväänä tajusin että en ole enää yksin, kapinan tekeminen kaksin on helpompaa. "White Niggers against Heavy lifestyle".Saluunassa odotteli minua jo Jonze, veikeiden kiinalaisten taistelupuikkojen kera, joille länsimainensivistys on tietenkin antanut vähemmän hohdokkaan funktion mustekynän muodossa. Texas Blues Rangersin vanha spiidiveikko MackAnn oli tuomarina Kalle Öhman-Päätalo:n kanssa.
Joukkueemme oli vajavainen myös siitä syystä että Satu on päätynyt puolenvuoden kiinnitykseen Jane Fondan Workout - jumppa videolle. Kari Peitsamolla olisi hieno biisi tuolle videolle jonka kertosäe menee jotakuinkin näin " Tyttöni nimi on Jaana S. Hän on laiha kuin nuorisokeihäs." Jep.
Inksu taas oli tekemässä empiiristä tutkimusta graduunsa jonka nimi oli jotain tämäntapaista ; kuinka pitkään voi joulupukiksi tekeytyneenä matkustaa pummilla junassa ennenkuin konnari heittää ulos.
Päivällä kerkesin kuitenkin pyytää itämaistenkamppailulajien taitajaa Mauri-Anteroa mukaan joukkueeseemme. Eka kierros oli siis silkkaa Kallen Mätitahnaa ; Kaija Koo, Kokkola, Liverpool, Lauri Porra, Shakiran perse, Kiss. Nappasimme kierroksen parhaat pointsit. MackAnn istui tovin joukkueessamme höpöttäen jotain omituista mistä kukaan ei saanut selvää, bluesmiesten koodikieltä joka ei aukene muille kuin asiaan vihkiytyneille, lievä wiskin katku seurasi miestä.
Kaljapommi meni Colapommiksi kun Jonze tiesi laulavan urheilijan.
Toka kierros ja päihtyneen MackAnn:n kyssänderit ; Ruuneperi, Australian aborginaalit, Eric Plancton, J-Pop, New Orleans ja bonukset.
Tokan kierroksen jälkeen finaaliin menivät puolet joukkueista ja kahden kierroksen pojot menivät näin: Poikakuoro 31 ja puol, Dead Parrots 26+, Säästöinvaasio 25 ja puol, Jasmin Mäntylät 25+, RoyBoysTeam 25, And the Tits 24, Eskimoes/Toestaiseksi 22 ja puol.
Finaalissa olimme taas kolmistaan eli Mauri-Antero, Rampe ja Naukkis. Vastauksia tipahteli kuin tavaraa raiteille junan vessasta: SRV ja sen veli, Ulvaeus-Andersson, serge gainsbourg (joka kaudella joku aina kysyy tätä, ihan utajärveä tämäkin alkaa jo olla), suzanne vega,
Loppusijoitus. Dead Parrots 12, Poikakuoro 11, Jasmiinit 6 ja puol, jne.....
Täytyy myöntää että aika helevetin hyvin kolme1/3 henkiseltä joukkueeltamme.
Pöytäseurueemme kasvoi kisan loputtua. Jaakko horjui pöytäämme huulet ja hampaat punaviinistä värjääntyneinä. Mikko höpötteli ämerikkalaisesta jalkapallosta (eihän se pallo edes ole jumalauta pyöreä), Kalle kevensi jutuilla tunnelmaa, MackAnn löyhkäsi yhä enemmän viskiltä, silmät pyörivät päässä ja tarinan viitekehykset alkoivat lähennellä jo Jim Morrisonia, hurjaa.
Sitten vielä säälikaljaa lisää häviäjille ja hilpeätä naurua, tyytyväisyyttä, kotimatkan varrella tietysti vielä sponssataan kilpailevaa, toista pesemättömistä hanoista tarjoilevaa kapakkaa.
6 kommenttia:
Noin se meni, lähti ja kävi!
Kummallista, että niin harva tunnisti Craptonin. Ehkä se johtui hämäävästä biisivalinnasta (Willie and the hand jive). Eipä tullut Tears in Heavenia ei.
Yksi nuori visailija pyysi minua wikipedian ääreen katsomaan munniharppua: "eikö tämä ole just sama soitin kuin didgeridoo?"
Aboriginaalien musiikki ja perinnesoittimiet edustavat hiukan uudempaa kerrostumaa musiikkiarkeologisessa mielessä, kuin Eric Claptonin varhaisliitukauden tuotanto.
Mullakin vasta välähti biisin jälkeen että Planktonhan se oli. Meinasimme tyrkätä Jouni Winter:n vastaukseksi, kunnes meditointi aukaisi kanavat ja oikea vastaus nasahti pöydälle kosmoksen suuresta ahterista.
No emmä sille voi mitään, että tuota mun toista perversiota* kutsutaan erheellisesti jalkapalloksi vaikka peliväline soikula onkin ja enemmän sitä heitetään ja kannetaan kainalossa kuin potkitaan jalalla. Ohan sillä muitaki nimiä kyllä, kuten pöhköpallo, pöhkis, kainalopallo...jäämme odottamaan kielitoimiston virallista kantaa.
*Niin. Se ensimmäinen perversiohan on tuo nuorisoa turmeleva ja haitallinen rap-musiikki.
Jeejeejee! Hyvä Poijjaat! Minä tsemppaan teitä Janefonda-trikoissani hikinauha otsalla! Yks kaks yks kaks! Hop hop, Poikakuoro voittoon!
Hurjaa menestystä, uskomattomia juonenkäänteitä sekä Råportteja innolla odotellessa.
Miekin muuten, siellä takahuoneessa luulin ensin munniharpun soivan kun kuului se didgeriduu!
Kiitti raportista! Olen kyllä vaikuttunut, että noin hyvin meni. Mutta hyvin meni mullakin, gradu etenee ja edessä siintää uranvaihto, tein nimittäin sellaisia havaintoja että. Rupean sittenkin konduktööriksi. Kun minua ei näy musavisassa, niin tiedätte, että olen raiteilla.
Lähetä kommentti