(kuva on peräisin täältä)
Muutamana kertana elävää musiikkia kuuntelemassa, on pistänyt silmään, että aika moni kitaristi näyttää suosivan Gibsonin SG-mallista kitaraa (tai jotain sitä muistuttavaa halpiskopiota). Eikä ihme. Onhan kyseessä hieno, selkeän oman identiteetin omaava soitin. Esikuvia SG:n käytölle löytyy myös lukuisia:
Tämäkin klassikkoriffi soitettiin SG:llä (onnistuu se vasemmallakin kädellä).
Kuka myös käytti Gibsonia ilkeästi hyväkseen?
Hard-Onsin Peter “Blackie” Black on kurittanut Gibsoniaan jo parikymmentä vuotta, keväällä ja kesällä 1991 ensimmäistä kertaa Suomenkin kamaralla niin, että heikompaa alkoi jo pelottaa.
Toisen ossibändin, paikallista suosiota nauttivan Ackadacka-yhtyeen kakkoskitaristi on myös tahkonnut yhtä (ja vähän toistakin) riffiä SG:llään.
Jerry Garcian SG soi mm. Live/Deadilla ja on em. klassikon lisäksi tuottanut maailmaan monenmonituista sulosointua.
Quicksilver Messenger Servicen John Cipollina: ”…pumppasi Carvin kitarastaan tai kuulusta Gibsonistaan Bigsby-tremolokampikoneiston avulla erikoisen, värisevän soinnin, joka on innoittanut monia kitarayhtyeitä Televisionista Dream Syndicateen.” (Ripple # 14, 31.)
Vain muutamia esimerkkejä mainitaksemme.
1 kommentti:
Hieno juttu.
Omasta mielestäni SG on ruma kun susi ja muutenkin aika outo soitettava.
Itselläni on vähän tuon tyyppinen joskin yhtä omituinen ja monen mielestä aika rumakin.
Tosin mikeissä on enempi luonnetta, mutaa. Puuta on myös kitarassani käytetty enempi kuin SG:ssa.
De Armond Jet Star, Guild Thunderbird kopio. Omistan niitä kolme ja yksi sunburst väritys olisi tarkoitus vielä hankkia, jos hyvä yksilö vaan löytyy tielleni.
Lähetä kommentti