Ehdotus

Miten olisi palaveri Tupsussa ensi tiistaina 6. helmikuuta kello 20:00?

Poikakuoro Tampereella

Poikakuoro hopealle Semaforin musavisassa 25.tammikuuta.

Semafori on Tampereen rautatieaseman suuri ja halpa ravintola, jossa järjestetään torstaisin musavisa. Koska olin käymässä juuri silloin Tampereella, lähetin pikasähkeet paikallisille poikakuorolaisille - meitähän löytyy nykyisin joka kylästä ja kaupungista. Paikalle saapuivat legendaarinen musavisailija, rovaniemeläislähtöinen Tommi sekä kuuma popkuningatar Hanna.

Visan juontaja esitti visailijoille viisitoista musiikkiaiheista kysmystä musiikin soidessa taustalla.
Kysymykset olivat aika helppoja, mutta kaikkea emme tienneet ja muistaneet. Varmaa tietoa löytyi mm. Robbie Williamsin poikakuoro-ajoista, Zuccheron kansallisuudesta, Jonnan (Nylkyt) iästä, Tina Turnerin ja Mark Knopflerin suhteesta, ionisoivasta säteilystä, ruotsalaiskansallisesta lentotekniikasta, trinidadtobagolaisesta jalkapallosta ja David Hasselhoffista (The Hoff). Sen sijaan kompuroimme lyhenteissä, Ismo "Восточно-Сибирское море"Alangon syntymäkaupungissa ja muistaakseni kysymyksissä numero 13 - 15. Laulelmaa koskeva protestimme kuitenkin hyväksyttiin. Voitimme hopeaa. Voittajajoukkueessa pelasi kuusi paikallista takatukkaa eli taisivat olla tamperelaisisia nääs.

Mitä? Missä? Milloin?

Musavisa! Vieläkö me kiskaistaan ainakin yksi kausi käyntiin? Jos innostuneita löytyy, niin pitäisikö nähdä palaverin merkeissä sopivana ajankohtana, sopivassa paikassa?

Hauska leffa

Katselin televisiosta uusintana esitetyn Arskan Commando - leffan (1985). Tätä sietääkin näyttää. Että vaan osaakin olla hauska elokuva. Leffan juoni on helposti kerrottu: ex-solttu ja nyk. yh-isä Arskan tytär kidnapataan tarkoituksena kiristää Arska hoitamaan likainen homma. Arska suivaantuu ja antaa pahiksille, öh, oikein isän kädestä. Perhe on jälleen koossa ja kaikki onnellisia.

Commando on musiikkia myöten täyttä kasaria. Sivurooleissa nähdään muistakin Arska-leffoista tuttuja kasvoja. Upseeria esittävä Bill Paxton nähtiin punkkarina edellisenä vuonna valmistuneessa Terminatorissa. Cooken roolissa esiintyvä Bill Duke viidakkoretkeili Arskan tiimissä pari vuotta myöhemmin Predatorissa. Kummatkin elokuvat ovat Commandoa teknisesti tyylikkäämpiä, mutta kyllä tästä irtosi kuitenkin enemmän perjantai-illan hubaa.

Elokuvan ohjanneesta Mark L. Lesteristä en ole juurikaan kuullut. Pikainen tarkistus filmografiasta tuotti ainoastaan yhden aiemmin näkemäni elokuvan eli Stephen Kingin kirjaan pohjautuvan Firestarterin (1984). Commandossa ei ole ohjauksen puolesta omaperäisyyden häivääkään, mutta monessako tusinakasariactionleffassa sitten on? Arnoldille on kyllä kirjoitettu jälleen pari hauskaa sutkautusta, joista yksi on vitsinä kierrätetty Terminatorista. Lystejähän nuo olivat, vaikka ehdoton suosikkini on edelleen Predatorin ”Stick around! ”. Hauskaa!

Meissä jokaisessa asuu pieni gootti.

Tällä viikolla cd-soittimeeni on jumittunut Depeche Mode, eritoten kolme viimeistä albumia, Ultra, Exciter ja Playing the angel. Bändin pitkä ja värikäs historia on jo itsessään täynnä elementtejä joita yleensä tulee vastaan ns. perinteisiltä rockbändeiltä. Onhan tämä bändi legenda, jonka vaikutusta rock/pop historiaan ei voi sivuutta ihan noinvain. Bändille on jonkin verran velkaa Type O Negative, Him, MarilynManson ja lukemattomat muut metal/gootti/bändit. Niin ja sitten se kone-osasto. Depeche Mode, Kraftwerkin ohella on varsin merkittävä koneiden hyötykäyttäjä ollut konemusiikinhistorian eturivissä.

Pari kertaa livenä tullut nähtyä tämä bändi ja täytyy myöntää että kyllä ne koneetkin muuten rokkaa varsin räkäisesti ja ryhdikkäästi. Konemusaa on moni bändi yrittänyt saada rokkaamaan, harva onnistuu siinnä. Bändin visuaalinen puoli on minusta ollut aina varsin nerokas, videoita myöten.

Varsin hämmentävä seikka bändin suhteen on ollut se että harva jätkä tuntuu diggaavan tästä. Bileissä kun täräyttää tätä soimaan niin jopas alkaa mielipiteitä jannujen suusta lennellä siinnämäärin että pakko vaihtaa levyä ja heti.

Jos pop/rock -bisneksessä suurin ja kaunein, vaikuttavin, on the Rolling Stoenes, perässä tulee U2, voisin hyvinkin nähdä Depeche Moden muutamien vuosien päästä kiusaamassa U2:sta.

- gonzonimo-

Nappis

Napalm Death kävi, oli ruma ja äänekäs, ei soittanut encoreita, mutta paljon muuta. Oli hauskaa.

Sähkökitaroita Part.1 (DeArmond Jet Star)

Sähkökitaroissa yksi viehättävä ominaisuus soitettavuuden lisäksi on kauneus. Kun kauneuteen ja soitettavuuteen lisätään vielä ergonomia, on silloin kyseessä täydellinen kitara. Itselleni löytyi De Armond Jet Star:sta täydellinen skeba. 1998 ostin ensimmäisen näistä kolmesta kitarasta, jotka ovat kopioita Guild Thunderbirdistä. Menihän tämän sinisen kaunokin sisäänajamiseen muutama vuosi, strato/tele -miehenä oli totuttelua kaulaan. Pikkuhiljaa sitten sain hankittua myös mustan ja marjapuuron värisen Jet Starin. Nämä Koreassa duunatut kaunokit kuitenkin vaihtelevat soitettavuudeltaan aikalailla, tosin voi olla että sitä ei kukaan muu kuin minä huomaa.

Myöskin näiden kitaroiden kohtuuhinta on ollut myös painava seikka kun hankintapäätös on tehty. Jos "made in korean" sijaan lukisi "made in usa" niin voitte arvata että hinta olisi paljon korkeampi. Eikä välttämättä "usa" leima takaa laatua, niinkuin monesti kitaroissa kuvitellaan.
Tämän skitan muotoilu on aina jakanut jengiä kahteen leiriin ja hyvä niin. Jos joskus samanlaisia kaunokkeja näette etsivän hyvää kotia, niin ohjatkaa ne luokseni. Uuuh! Beibi redhead pitäisi vielä löytää.

Lisää mukavannäköisiä kitaroita sitten ensikerralla, ellei poikakuorolaiset pahasti suutu offtopikistani. Onhan sitä toki terveempiäkin harrastuksia kun kitarointi, mutta.... niin, valinnathan eivät aina ihan kädenkäänteessä tapahdu, ellei sitten vain ole kyse pikavoiton tavoittelusta ja sehän onkin ihan erijuttu.

-gonzonimo-

Telly Savalas - If

Tullut katseltua Columbo boksia taas vaihteeksi. Jotenkin sympaattisen oloinen jäpikkä, rauhaa rakastava mies. Olisi vaikeaa kuvitella tuota hahmoa jonakin paukkurautaa heiluttelevana ongelmienratkojana. Aloin miettiä muita samanaikakauden rikosetsiviä ja Kojak tuli mieleeni. Löysin tämän mainion "Kojakin" musavideon, joka jotenkin vetää suunpielet kyllä virneeseen.

Lännen-Jukka

Espoon-Jussi oli ovela keksiessään tavan päästä parhaille paikoille keikkaa seuraamaan. Ja olihan se aivan mahtava keikka! Karjalaisen string band soitti hyvin ja näytti hyvältä. Automiehenä nykyisin tunnettu Teha oli ehdottomasti oikeassa Ninni Poijärven suhteen. Espoon-Jussi nyökkäsi lavalle suu virneessä heti alussa: "Kovan näköinen mimmi!". Niinpä, en ollut saada katsettani irti taitavan lumoavasta viulistista. Mika Kuokkanen soitti kitaraansa maukkaasti ja itse Karjalainen oli niin karismaattinen kuin vain ikinä voi olla.

Lännen-Jukan konseptissa on jotain maagista, ripaus autenttista deltabluesin pahuutta ja esoteerista alkuvoimaa. Karjalainen on niin taitava ja huolellinen - salaperäinen! - työssään, että on tässäkin tapauksessa jättänyt juuri ne oikeat elementit pienten sattumien varaan. Siitä syntyy spontaanisuus ja aito pelimannimeininki. Hän on tehnyt itsestään myytin, ja se myytti tulee alati kasvamaan. Veikkaan, että seuraava levy on string band -levytys. Tänään kuitenkin tilaan "debyytin" vinyylinä. CD on jo, heti raamatun ja jallupullon vieressä hyllyssä paikallaan.

Pata-ässiä ja Rätyilyä

"Vittuillakseni heilutin." (selitti iloista vilkuttelua Barcelonanpalkintopallilla 1992)
"Puoliväkisin olen juonut viiniä." (IS:n haastattelussa ennenBarcelonaa)
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa."(latautumisestaan Barcelonassa 1992)
"Ooppera? Hyi saatana!" (IS:n haastattelussa 1991)
"Kai se jossain on." (Räty hopeastaan mitalikahveilla. Hän joutui lainaamaan jousiammuntajoukkueen hopeamitalia kuvaukseen.)
"Saksa on paska maa" (pudottuaan MM-finaalista Stuttgartissa 1993)
"Lepäilen tai ryyppään" (latautumisestaan ennen EM-kisoja Helsingissä1994)
"Iisalmesta saa parempaa" (arvostelee italialaisen kuohuviinin aromiaEM-hopean jälkeen)
"Viissataatonnia käteen ja keihäs lentää 100 metriä" (Ennen Atlantanolympiakisoja kesällä 1996)
"Joka toinen vuosi tuntuu menevän vanhalla miehellä perseelleen"(Göteborgin MM-kisoissa 1995)
"Atlantaan lähtiessä päätin, että en perkele puhu koko matkalla englannin sanaa - suomella on pärjättävä." (Atlantan olympiamatkasta 1996)
"Mikä perkeleen seura?" (Rädyn ensimmäinen kommentti hänen kuultuaAleksis Kiven seurasta ja hänelle myönnetystä palkinnosta)
"Halvarin kanssa ollaan ajeltu autolla, kun on ollut niin kylmä." (Rätykertoo valmentautumisesta Barcelonan kisoihin.)
"Ensin mä ainakin menen syömään." (Räty kommentoi kun häneltäkysyttiin tulevaisuuden suunnitelmia hänen juuri voitettuaankultamitalin.)
- gonzonimo-

Hanuri tiukilla, takaa-ajoa (perskarvat lähtee).

Katsoin vk.loppuna Bullit:n. Miehet olivat miehiä, naiset naisia, gaso oli halpaa ja maailma oli muutenkin yksinkertaisempi. San Fransisco vuonna 68 näyttää hienolta, ainakin se osa mitä leffaan nyt on upotettu kaupungin ajankuvasta. Muutenkin raina hiveli sitäpuolta minusta jota kutsuisin esteetikoksi. Kamera-ajot ja leikkaukset olivat hitaita, nyky mittapuun mukaan. Takaa-ajokohtaus kohtaus kestää vain murto-osan leffasta, eikä se turhaan ole kaikkien takaa-ajokohtauksien vertauskohde numero yksi. Steve McCool näyttelee näyttelee hienosti ja jotenkin habitus muistuttaa uutta Bondia. Myöskin leffan musat ovat tyylikkäästi taustalle upotettu.

Rööki ei tainnut kärytä leffassa kertaakaan ja muutenkin pahikset tuntuivat saavan teoistansa palkkansa. Dvd sisälsi myös ekstrat jotka olivat ihan leffan tasoista kiihoketta, jota silmämunat kovina tuli ahmittua.


Katsoin myös the WHO: Kids are allright.
Loistavia livevetoja koko Who:n kehityskaarelta valikoidusti napattuna. Jotenkin se Keith Moon nousi nelikosta eloisuudellaan muiden yli. Aina yhtä hämmentävää katsoa Moonin rumpalointia, se on akrobatiaa, ilotulitusta, komiikka ja Townshendin takamuksille potkimista (lisää hämmentäviä metaforia).

Jep.

-gonzonimo-

hyvää viikonloppua

Kuinkas sitten kävikään?

Pari heräteostosta kirja-alessa: mukaan tarttuivat muiden lisäksi vankila-aiheinen klassikko ja uudehko yleisesitys rahvaan musiikista. Vankilakirjaa ehdin jo lukea tunnin verran, tarkkaillessani vankejani. Mielenkiintoista ja yllättävän nopeaakin luettavaa, ainakin ensimmäiset luvut. Musiikkikirja oli jo entuudestaan tuttu. Levykaupan alessa oli vaikka mitä, mutta en ostanut mitään. Kirja-ale vei kaikki rahat. Sen verran kuitenkin jäi senttosia taskuin pohjalle, että sain nauttia kupposen kaffeeta kolmen täysin erilaisen naisen seurassa.

Ilmastonmuutosta

Kirja-alehan on jo tuttujuttu vuodesta "kun mummi pärekaton tervas" asti. Nyt on tapahtunut hienoa asennemuutosta myös levykauppojen suhteen. Eilen alkoi levy-ale jossa tietenkin oli aivan pakko käydä pari hankintaa tekemässä.
Toki sinne jäi vielä muutama lätty, jotka voisin sopivassa mielentilassa käydä hakemassa pois. Tämä on terveellinen askel levykauppiailta. Toivottavasti tämä ei jää tähän vaan jatkuu ja kehittää muotoaan. Tätä levy-alea olen odottanut jo vuosia. Mutta asennemuutoshan vaatii aina aikansa.

Suomalaisten usko rock/pop (ja euroviisuihin) musiikkiin on kasvanut roimasti viimeisen vuoden aikana. Musiikkibisnes alkaa olla vakavastiotettavaa, eikä enää mitään keskenkasvuisten aikuisten puuhastelua vasemmalla kädellä.

Viva le rock 'n' roll!!!

Blue Jeans

Vain todelliset rokkarit tietävät, kuinka farmarihousuihin pukeudutaan. Ehkäpä farkkujen korkea vyötärö määritteli kaikkein luontevimman tavan poseerata: Masa ja Iggy.

Ale

Tänään kirjakauppaan. Tein pienen hankintalistan. Pistän tulevat ostokset tähän salanimillä:

• Jukka-Pekka Välimaa
• Cernunnos
• Karisma, dogma, jäsenet
  

Kuten voi huomata, olen tälläkin kertaa liikkeellä pikkubudjetilla. Kaikki kolme liittyvät tavalla tai toisella musiikkiin. Naapurissa on levyale, täytynee "varalta" käydä sielläkin.

Rap

"Radiosta kuului ainakin kaksytviis vuotta vanhaa räppiä, vähän oli hassun kuuloista!"

Aivan varmasti. Rap on jotain sellaista, mitä minä en ymmärrä ollenkaan. Osaan nimetä noin neljä räppäriä ja ilmeisesti ne kaikki ovat vanhaa koulukuntaa. Sitten on tietenkin Eminem ja Beastie Boys. Voisin myös nimetä hatusta lisää: Blacknigga Muthafokker, Enemy-69, Koolgangstah, Shammy, LovaLova, Digit&Zibit, Killer Malyyza, Brotttha Leeeroy - eiköhän sellaisiakin jostain getosta löydy. Rap-kappaleista tunnistan ainakin Rapper's Delightin ja Messagen, juuri niitä hassun kuuloisia.

Sovitaanko, että kevätkaudella yksikään meistä ei kysy yhtikäs mitään rapista?

Metal

Antropologi Sam Dunnin dokumenttielokuva Metal - A Headbanger's Journey on reipas ja rento fanidokkari amerikkalaiseen tyyliin veistettynä. Tämä ilmenee parhaiten Dee Sniderin haastatteluosuuksissa, mutta kyllä myös vekkuli Ronnie James Dio ja herramiesmäinen Tony Iommi - sekä tietenkin hullulla tavalla karismaattinen Lemmy Kilmister jäävät mieleen. Itseironia on aina osoitus älykkyydestä. Sen sijaan esim. Mayhemin jäsenten puperteettinen kiroilu ja keskisormen heristely on aika kornia seurattavaa. Norjalaisten satanistikirkonpolttajien haastattelut tuovat dokumenttiin kaikkein mustimmat sävyt. Reippaus ja rentous katoavat hetkessä kuin kilju punkkarin kurkkuun. Sam Dunn on selvästi varuillaan (peloissaan?), mutta ilmoittaa myös lopuksi ponnekkaasti näkemyksensä pingviinien rikollisista harrastuksista. Ylipäätänsä hieman kriittisempi ote koko metalliin olisi ollut paikallaan. Taidanpa katsoa koko elokuvan kertaalleen. Hauskaa katsottavaa.

Lisäys: Slayerin laulaja Tom Araya (?) on sympaattinen Dunnin kysyessä: "vihaako jumala meitä kaikkia?" Vastauksessa tiivistyy jotain olennaista hyvästä metalliasenteesta: "Ei vihaa, mutta se on vitun hyvä biisin nimi!" (God Hates Us All). Ristitiitaisuus on metallin kantavia voimia. Katsokaa vaikka pätkä, jossa Dee Snider hekottelee metallin homoeroottisille aineksille.

Disco

70-luvun lopulla meillä oli kasettina Expertin disko-musiikkia sisältävä kokoelma nimeltä "Disco Expert". Muistan siitä Dire Straitsin Sultans of Swingin ja David Bowien Sound And Visionin. Bowie taisi täyttää eilen 60 vuotta. Aamulla tarkistin, mitä David Knopflerille kuuluu.

Ai niin, kiitokset Satulle viikonlopun bileistä! Oli mahtavaa kuulla kerrankin kantria, soulia ja bluesia Poikakuoron juhlissa. Lisäksi kuulimme tosi hauskoja juttuja. Ainakin ne olivat naurettavia. [Köh]

AOR

Olen viime päivinä kuunnellut Stevie Nicksin ja Don Henleyn vanhaa duettoa Leather and Lace. Ei kovin rock, eikä muutenkaan mitenkään erityisen tärkeä tai merkittävä laulu. Onpahan vaan nätti ralli, jossa on kivat sanat. Pidän erityisesti sen hivenen äitelästä kertosäkeestä, joka päättyy seuraaviin sanoihin:

Give to me your leather
Take from me...my lace

Ymmärrän ja annan tietenkin myös anteeksi, jos jollekin tulee mieleen pitsiin pukeutuva H. Lecter. Minulle ei.

Johnny Cash - God will cut you Down

Johnny Cash - God will cut you Down
Video sent by peakers

Aijai kun vetää hiljaseks. Hieno biisi ja videokin on loistava. Moni "kova" rock biisi kuulostaa tän jälkeen ihan kultapossukerhon vedolta.

Tammikuu

JANUARY: "June In January" This is a high-gaited treatment of the
Robin-Rainger standard. Except for Christmas bills, Julie manages to make
everything that happens in January seem somewhat wonderful.