maanantaina, helmikuuta 23, 2015

Tone, osa 5.

4 kommenttia:

Mikkovee kirjoitti...

Huh mitengkova! Pakko sanoa, että mitä vanhemmaksi J. Karjalainen tulee, niin sitä enempi diggaan näistä sen vedoista, kun se osaa vetää aina vaan rohkeammin ja rehellisemmin.

Mackan kirjoitti...

Instant classic.

JahRelainen kirjoitti...

90% kiitos kuuluu tolle bändille joka hitsaa ton karjalaisen tajunnanvirran jotenkin uskottavaks ja cooliks.

Mut kyl mä diggaan et tällästä joku vielä tekee. Tän jätkän karmein vaihe oli se kantri/mikälieluomulännenlokari. Joka kaupunkiin alko sen jälkeen ilmestyy c-luokan folkpaskaa soittavia tekotaiteilijoita. Nykyisinkään heille ei rehellinen työ maistu.

Mackan kirjoitti...

Minusta ensimmäinen Lännen-Jukka-levy on aivan mahtava! Seuraavat levyt eivät sitten olleet niin onnistuneita, mutta timanttisia kappaleita löytyy niistäkin. Ranskalaiselle kaverilleni kolahti Siantappolaulu. Ehkä sen ovela groove oli niin tarttuva.

Valtakadun irkkupubissa Karjalainen heitti Poijärven ja Kuokkasen kanssa ekan levyn aikoihin unohtumattoman keikan. Nancy ja Sally kuulosti pienellä string band -kokoonpanolla miltei Litte Featilta.

Bachia pääsiäisenä V

 Konsertto cembalolle, jousiorkesterille ja basso continuolle, sov. uruille BWV 1052 Iveta Apkalna, urut hr-Sinfonieorchester, joht. Ricca...