Silläkin uhalla, että saan muiden poikakuorolaisten kirouksen päälleni ja bullan kurkkuuni, kirjoitan jälleen Black Sabbathista. Yritin kuunnella Monkia, sommittelin lautaselle Eppu Normaalia, silmäilin vähäistä funk-kokoelmaani, muistelin Mozartin pianosonaattia KV 280 (F-duuri, viimeinen osa presto). Pistin lopulta jälleen Sabbathia ja päätin antautua. Kuten Aristoteles sanoi: Platon on minulle rakas, mutta Black Sabbath vielä rakkaampi.
2 kommenttia:
Sabbathin Born Again taisi olla aika stydiä staffia - sanoo Paristoteles...
Laulaja Ian Gillan: kun näin kannen, oksensin. Kun kuulin valmiin levyn, oksensin uudelleen.
Muistelen myös, että KC and the Shotgun Bandin laulaja Kurt tykkäsi levystä - ainakin kannesta.
Lähetä kommentti