Krap...ööö...ortti

Pekka oli laatinut sangen maukkaan perhekeskeisen avausvisan ja meitä oli paikalla kolme indoktrinaatiossani, johon tämä raportti vielä lasketaan. Inksu ja Marko siis. Olivat. Paikalla. Jonze ja Jahve olivat vielä kokoonpanosta syrjässä.

Yllätyssektorilla aloitettiin jälkikäteen saamiemme tietojen mukaan Sisters of Mercyllä. Siitä lähti sitten ekan kierroksen 'Sisko' -teema, QOTSA esitti 'Little Sister'in, josta tiesimme arvaamalla puolet, emmekä muuta. This post needs more cowbell ja jatketaan siis. Arveltiin, että jos olisi liittynyt ovelasti jenkkien pressanvaaliin, mutta liian kaukaa. Miltei nolosti musiikkielitisteistä koostuva ryhmämme tunnisti edesmenneen Aki Sirkesalon, mutta kukapa ei. Sallan lahja tyttörokille ja Inksu tiesi nimetkin, mutta oishan niitten luullut Iggy Poppia lämpänneen, mutta jumalauta skenepojot romahti tytöillä kun olikin Avril Lavigne. Sitten olikin allekirjoittaneen aika romahduttaa skenepojojaan...tunnistamalla New Kids On The Block!!! Repikää siitä! Noh, mulla sentään oli munaa olla peittelemättä tietoani, mutta hävettää se silti, tai no ei oikeasti. Ja on mulla selityskin. Tiesin sentään kolmen vaaditun jäsenen etunimet, ja kun kysymys tulkittiin hieman väärin, niin vanhemman Wahlbergin sukunimi jäi pois, muita ei olisi tiedetty. Oikeasti. Tuottajaksi Dn Was oli hyvä veikkaus ja Back on the Block uusimman levyn nimeksi, vaikka olikin pelkkä 'The Block'. Yhtä omaperäisillä linjoilla siis olimme. Kierroksen viimeisellä meitä sitten hemmoteltiin/sivistettiin/kidutettiin komealla Luciano Pavarottin Puccini-tulkinnalla. Se on Italiasta, Puccini siis, ja sen Lännen tyttö -ooppera esitettiin hienolla etäläsnäoloperiaatteella Rovaniemen Lordi-Aukiolla ja Kansallisoopperassa ihan simultaanisesti tässä aiemmin syksyllä. Marko ja Inksu oli siellä, mä en. Saatiin pisteitä kymppimiinus ja oltiin 5. ja tyytyväisiä ekaan kierrokseen.

Superyllätyssektori ja New Order aloitti, kaikkihan sen ties, mutta ei sitä kysytty, vaan levyä, niin kukaan ei tiennyt. Brotherhood. Se levy. Tässä oli siis kollektiivinen skenepojojen romahdus! Revanssina joku A-etunimialkuinen ja P-sukunimialkuinen eli Puurtisen tyttö lauloi, ja sitä arvuuteltiin ja mulla se ainakin meni yli hilseen, mutta joku toinen tiesi. Siekkarit alkoi vedellä tiskirättiä ja me musiikkielitistit osoitimme ylpeästi kalkkeutuneisuutemme tietämällä Siekkarit ja yhden Alangon pojan sellonsoiton pienenä. Loppujen jäsenten ollessa paikalla olisi varmaankin tiedetty myös Jouni Mömmö, eikä veikattu Safka Pekosta, mutta jossittelu on turhaa. Ja kivaa.Marko tiesi Isley Brothersin It's Your thingin ja minä hölmö olusisissa aivoissani en kyennyt Soderbergh-Clooney-akselista ottamaan irti kuin Solariksen. Ihan niinku mieletön juttu, niinku hei. Niinkuin on muuten sekin, että Cher(yll...Cherilyn Sarkizian) on joskus osannut laulaa ihan komeasti Holliessien He Ain't Heavy...eikä ole käyttänyt taajuusmodulaatiosoftaa, se oli siis silloin lapset, kun minäkään en ollut syntynyt. Eikä se silloin myöskään ollut muovinen. Kaikki tämä muun hälinän kanssa hämmensi meitä suuresti ennenkuin tunnistimme laulajan Cheriksi. Mystistä ja hämmentävää, mutta totta se on. Että Cher on osannut oikeasti laulaa, eikä ole ollut muovinen. Niin. Ja AC/DCssä on laulanut monta setää ja paremmin kuin Cher ja me tiesimme Bon Scottin ja Brian Johnsonin. Ja Back in Black-levyn, mutta ei niitten uutta. Omaperäisyysosastommehan arpoi tuohon kohtaan 'DOWN UNDER'. Black Ice oli se toisen asteen assosiaatio, jota emme nyt hiffanneet. Liekin Veljet- biisi päätti, Okke Komulaisen me muistelimme Okoksi, ei paha. Marko muisti levyn nimen. Hyönteinen. Oli muuten puuhiskin, ja se meni hyvin, vain kolme meiltä väärin, lopputuloksena tokan kierroksen tiukka voitto vain plussalla jollekin tyttöjen tulokasjoukkueelle. Digattiin lähteä finaaliin.

Rosvosektori ja aivoni havahtuivat yhtäkkiä kuulemaan The Policen progempaa kamaa edustanutta Mother-biisiä ja Pekka kysyi laulajaa. Mainittakoon nyt tähän väliin, että The Police on allekirjoittaneen mielestä maailman paras bändi ja allekirjoittaneella on koko tuotanto hallussa. Ulkokuori hämää, eikö? Aivoni lämpenivät siis ja arkistoista haettiin kuumeisesti varmistusta sille, onko kyseessä Copeland vai Summers, aika tuntui hidastuvan, kunnes tieto varmistui ja sain käteni yhteen. Andy Summers. Yllätimpä kaikki. Tuntemattomat siis. Tuttuja en välttämättä. Shabba Ranks, ja joku muija, esittivät minuun kolahtavaa Jamaikaversiota Sly and the Family Stonen Family Affairistä. Mutta, nyt ajattelin jo liian kauas ja erheellisesti sekoitin elostelijan Yellowmaniksi aivoissani. No, on niillä samankuuloinen ääni, mutta Yellowman on parempi. Uskokaa pois. Ja Sly'han oli Pori Jazzeilla 2007, niinkuin Marko tiesikin, mutta laitoimme minun väärän mielipiteen, eli vuoden 2008 paperiin. Viime kevään kohtalokkaalta visakierroksesta viisastuneena nyt olimme tietävinämme Madonnan koko nimen ja Guy Ritchie tiedettiin, mutta ei, että sen muijakin on ottanut sen sukunimen käyttöön ja Sean Pennin järkeilimme David Fincherin sijaan ja Express Yourself'in sen mikä-se-nyt-on-se-levy-millä-se-on sijaan. Niin, just se. Sitten täytyykin antaa ilaan ehdoton kunniamaininta...ööö...jostain...mutta Rammsteinin Mutter -laulua ei ole yhtä upeasti vielä sovitettu, kuin eilen kuulimme. Saksan kieli voi olla kauniinkin kuuloista ja tässä oli siitä aukoton todiste. Piruillessamme laitoimme laulajaksi Günther Grassin, vaikka ei se se ollut, enkä nytkään muista, kuka se oli. Toki tiesin Rammsteinin olevan Jenkkien lentotukikohta Saksassa, ja se on muuten iso beissi, mutta sitä ilmailunäytösonnettomuutta emme kukaan muistaneet. Jonzen arvelisin tienneen. Siis jos olisi ollut paikalla. Lenny Kravitzia toki tiesimme keskenämmekin, mutta Jahve olisi ehkä sen yhden miinuspisteen paikannut tästä. Jos. Jos. Ja jos Jukka Rousun nimi olisi tiedetty viimeisessä, eikä Kemppaisen ja se Shabba, niin, jos. Jossittelu on turhaa, mutta on se kivaa. Inksu sanoi Jukka-Pojan tulevan torniosta ja Marko että se julkaisi Veikko Lavin lauluja. Ja sillä on kuulemma kolme lasta, niin. Jos, jos ja jos. Olimme toisia, Toistaiseksi voitti. Ei huonompi alku, sanon minä. Ihan ilman jossittelua.