Saatiin sitten se kausifinaali lopultakin pidettyä. Iso kiitos tuomareille, erityisesti hätiin saapuneelle Jasmin Mäntylälle, joka pelasti sekä angstisen allekirjoittaneen kolmannen visan väännöstä että yleisön eli pelaajat kaikkien aikojen hevimättökierrokselta. Joka tapauksessa, kausi saatiin päätökseen.
Poikakuoron illan kokis oli seuraavanlainen: Inksu, Jahve, Jonze ja Satu.
Ensimmäisen kierroksen tuomari Petri oli väsännyt monipuolisen, hienoja taajuuksia viritelleen kokonaisuuden. Beatles oli meille kuin apteekin hyllyltä poimittu; Inksun kanssa pidimme tiukasti kiinni Jared Letosta, joka toi sitten meille pisteen. Ei ne pojat kuulkaas kaikkea tiedä. Se on tyttärien oltava tiukkana miesvaltaisessa instituutiossa, jos meinaa saada äänensä kuuluviin. Jonna Tervomaa lauleskeli kauniisti, nännitkin löysivät tiensä vastauspaperille (se oli muuten Jahven tieto). Bad Religionin levy-yhtiötä ei tiietty, mutta eipä se haitannu. Viimeinen kyssä oli sitten Achtung! -juttuja. Saksankielisiä numeroita lueteltiin kovasti ja kyseessähän oli joku ihmehärö nimellä Number Station. Whatever, radioaallot katosi avaruuteen, sen sijaan että olisi tuonut meille pisteitä. Eka kierroksen viimeinen bonaritehtävä oli levynkansien tunnistusta. Saimme oikein viisi kahdeksasta.
Sijoituimme sijalle kaksi, yhteispisteiden mukaan kevätkauden runkosarjan voitto napsahti Poikakuoron nimiin. Kymmenennen kerran peräkkäin kuulemma. No jopas.
Kakkoskierros olikin sitten finaalikierroksista se ensimmäinen. Jasmin Mäntylä oli koonnut mielenkiintoisen kokoelman erilaisia kansallisuuksia erilaisine viboineen. Klezmeriläistä juutalaismusiikkia kuultiin, Nitsiä, Björkkiä, Khaledia, Hanhiniemen Paulikin äänteli. Nii-in, tämä oli se surullisen kuuluisa kierros, jossa Satun kohtalonsormi oli liian nopea. En uskonut Jahven paperille heittämiä Nitsiä. En vain käsittänyt, miksi ihmeessä Nits olisi soitellut saamelaistyttärien kanssa. Ajattelin kysymyksen olevan kompa, ja vaihdoin bändin suomalaiseksi Don Johnson Big Bandiksi. Mokani takia menetimme 1+ pistettä. Onneksi se ei ollut kuitenkaan ihan niiiiiiiin kohtalokasta, koska lopputilanne ei olisi siitä miksikään muuttunut. Jutajaiset muuten tiedettiin. Tämän kierroksen jälkeen sijamme oli muistaakseni 4 pistein 9-.
Finaalin finaalikierros. Tuomarinpalikalla meitä hakkasi Mikko - Tö Mään. Pelättiin kyllä että kräppiähän sieltä taas luukutetaan enemmän kuin laki sallii, mutta haa! Mies on tainnut oppia jotain, koska oli väsännyt hänkin monipuolisen kierroksen. Kyseli Bad Religionia, Ibrahim Ferreriä, Cypress Hilliä, Chuck Berryä, New York Dollsia. Jälleen kerran tytär, tässä tapauksessa minä, sain pitää tiukasti kiinni omasta vastauksestani. En antanut periksi, vaikka minua muka yritettiin kovistella tyyliin "otatko vastuun vastauksesta?" Totta hemmetissä otan! Kun helevetti oikeassa olen! Sain siis vähän korjattua edellisen kierroksen mokailuani. Sitten Chuck Berry -aiheinen kysymys. Tuomari kyseli kolmea artistia, jotka oli nimetty samana vuonna kyseisen herran kanssa Rock 'n' Roll Hall of Fameen. Olisin halunnut vähän miettiä vastauksiamme. Periaatteessa oli ihan sama mitä siihen heitti, koska mitään varmaa tietoa ei ollut ollenkaan. Mutta silti ne nimet mitkä paperille päätyivät oli mun mielestä vähän "far out". Olisin lähtenyt hakemaan jotain samantyyppistä kuin herra Berry itse, mikä olisi sitten osoittautunut oikeaksi. No joo, olemme silti kollektiivi. New York Dolls oli Jahven heiniä. Tupakalta tullessaan, paperin jo palautettuamme, muisti sitten Johnny Thundersin kuolinpäivän, mikä oli jo liian myöhäistä. Harmi, mutta mitäpä tuosta. Ei tää oo niin totista touhua. Viimeisenä bonarina Mikko Tö Mään tivasi syntymäpäiväsankaria, joka tekee työkseen wrestlingiä. Nii-in, tätäkin olisin halunnut miettiä, ja kyseenalaistin Jonzen paperille heittämän Hulk Hoganin. Kyllä niitä muitakin on! Uskoo ken tahtoo, mutta kyllä tytötkin voi näitä tyyppejä tuntea. Oikea vastaus oli John Cena, jonka ehkä olisin saattanut osata päätellä tuomarin intressit tuntien, mutta annoin periksi. Olihan ilmassa jo muutenkin tappion tuntua. Jäimme sijalle neljä (4).
In a nutshell: jos jokainen olisi pitänyt kiinni omista vastauksistaan, eikä olisi antanut periksi ryhmän painostukselle, ja jos olisimme muistaneet oikeat vastaukset oikeaan aikaan, sekä antaneet aikaa miettimiselle, olisimme hyvällä tuurilla saattaneet jopa voittaa. No, minua häviö ei ainakaan haittaa, enkä usko, että muutkaan kuorolaiset yöuniaan sen takia olisi menettänyt. Voittajaksi kruunattiin Toistaiseksi, hyvänä kakkosena Säästö-Invaasio, joka on tehnyt erinomaisen kevätkauden.
Näin mentiin keväkausi 2008. Ensi syksynä uudet kujeet. Uudistuksia tarvitaan, monessa suhteessa. Nähtäväksi jää.
5 kommenttia:
Vai että tytöt vastaan pojat :)
Miksei kirjastolaiset vastaan muut, tai hevarit vs. kepeet, tai humalaiset vs selvät, väsyneet vs pirtsakat.....
Kisa oli hyvä. Mukava et oli kolme eri vetäjää niin skaala oli laaja. Tota vois jopa harkita useamminkin, siis kolmen vetäjän konseptia. Itse salaa toivoin että joku uusi joukkue olisi voittanut, siellä on hyviä joukkueita joissa kemiat loksahtaa kohdilleen. Poikakuoro on paskempi kun Cure.
Siinäpä pakan sekoituskeinoja vaikka muille jakaa :)
Mainitsiko kukaan, että voitimme runkosarjan kymmenennen kerran?
Lueppas tarkemmin.
Hups, luetun ymmärtämisessäni on näemmäs puutteita. Punastun ja nolostun...
Lähetä kommentti