perjantaina, huhtikuuta 25, 2008
Tuotantovoimien kriittistä tarkastelua
Harmi kun en päässyt osallistumaan finaalikarkeloihin. Edellisen postauksen kommenteista voi aistia, että tunnelma on ollut kiihkeän sähköinen. Joukkueen perusongelma on ollut pitkään "arvauksen" saattaminen paperille. Kenen vastaus hyväksytään? Kenellä on oikeus muokata kirjattua vastausta jälkikäteen? Kuka saa pidellä paperia? Periaatteessa ongelma on helppo ratkaista siten, että joukkueesta valitaan viikottain kirjuri, joka kirjoittaa vastauspaperille joukkueen yhdessä päättämän vastauksen. Apuvälineeksi Jahin lanseeraama suttupaperi, joita voisi olla mukana jokaisella pelaajalla. Toinen apuväline vaikeisiin tilanteisiin on äänestäminen. Kolmas väline sitoo koko joukkuetta ja luo pöytään hyvää visailuhenkeä: kunnioittaminen. Neljäs sija kausifinaalissa on tietenkin pettymys, mutta erinomaisen lohduttava on kymmenes peräkkäinen runkosarjavoitto. Kuten yhdeksälllä aiemmalla kaudella, myös tälläkin kerralla Poikakuoro keräsi eniten pisteitä pöytään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Top-5
G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...
9 kommenttia:
Joskus aikonaan kapteenijärjestelmä perustettiin juuri tämän ongelman takia. Jos on eri mielipiteitä, kapteeni määrää mikä valitaan.
Kapteeni voi tietenkin olla väärässä, mutta lopputulos on kuitenkin varmasti parempi kuin huuto- ja kiukutteluäänestyksellä, joka on sille todennäköisin vaihtoehto.
Hyvä kapteeni ei välttämättä ole aina tietävin, mutta hänen tärkein ominaisuutensa on kyky kuunnella toisten perusteluja ja valita niiden perusteella.
Pohdin kyllä asiaa itsekseni tuoltakin kannalta. Itsetutkiskelua ja ryhmädynamiikan salojen pohdintaa.
Sepä siinä just on. Niitä vastauksia kun ei tehdä yhdessä. Joku sooloilee vastaukset paperille sen kummemmin muiden mielipiteitä kyselemättä. Joskus jopa niinkin vikkelästi, ettei muut ehdi kysymystä lukea. Tuo on silloin ihan ok, jos vastaus on takuuvarmasti oikea, mutta arvailujen suhteen on ihan toinen asia.
Jos ryhmädynamiikka ei toimi niin ei toimi. Toisaalta taas, minä en allekirjoita ollenkaan tuollaista kapteeni-alaiset auktoriteettia. Se oli ja on edelleen hyvä vitsi, mutta todellisuudessa se on vähän typerää; musavisakontekstissa erityisesti. Peliähän tämä vain on, ja jokainen meistä käsittääkseni on aikuinen, jonka tulisi pystyä tuossa tilanteessa kuuntelemaan myös toisen mielipidettä. Tässä vittu mitään kapteenin arvoja oikeesti tarvita. Paskapuhetta.
Jos jokainen on aikuinen, eihän tässä sitten voi olla mitään ongelmaa. Oma vika jos ei saa vastaustaan perusteltua.
t.
Koko homman tarkoitus on viihtyminen. Raahessa puhutaan lepposuudesta.
Parasta on rento, hyväntuulinen ja pakoton meininki. Minä viihdyn parhaiten silloin, kun korvissa soi
didaaba-diiba-da-di-dii-de duuba-buuba-bebeee...
Tämän perusteella teen tästä lähtien Poikakuoro-toimintaa koskevat päätökset (omalta osaltani).
Hmmm.....
kunnioitus ja luottamus toisia kohtaan ja ennenkaikea luottamus, ehkäpä siinnä on se avain.
No, eiköhän ne kissat nouse pöydälle ihan itsestään, pikkuhiljaa tässä ennen syksyä.
Niin ja kyllähän kun tota Satun raporttia viime keskiviikosta lukee niin välittyy että ainakin hän tuntuu olevan kiusaantunut kyseisestä dilemmasta.
Pitää kuitenkin muistuttaa että omalta osaltani kisa oli varsin hauska.
Ehkä olis pitäny korostaa enemmän sitä, että kisa oli minunkin mielestä paaljon enemmän hauska kuin "dilemma-täyteinen". Oma yleinen ahdistukseni taitaa vain nostella päätään siihen malliin, että tauko on just paikallaan.
Lähetä kommentti