Wappuriemua kaikille!

The Milkshakes: Over You

Hevi-osastomme pitkäaikainen toive täyttyköön.

Paljon manguttu K-18 pätkä jonka sain jotenkuten googlattua.

Odotan tietenkin jotain hyvitystä meidän nörttiheviosastolta kun vapautin hieman tietoa teille. Olette vastapalveluksen velkaa, jokainen joka avaa linkin.

Rare, B-Sides :)

Joku voisi hoitaa tämän seuraavaan videoiltaan.
Varmasti hienoja sooloja ja liutuksia, wah-wahin lutkutusta ja vinkumista.

Anonyymit Jopet.

Katellu tätä monta kertaa putkeen, loistavaa.

Pieni kevätsoitto

Kevään kunniaksi tässä sesongin ajaton hittibiisi eli Antonio Vivaldin konsertto No. 1 E-duuri, Op. 8, RV 269, "Kevät". Konserton osat ovat Allegro, Largo e pianissimo sempre ja Danza pastorale: Allegro.

Tässä pätkässä teoksen esittävät Julia Fischer ja Academy of St. Martin in the Fields, joista jälkimmäisen olen itsekin nähnyt elävänä lavalla Jyväskylän Kesässä joskus 1970-luvun loppupuolella. Valitettavasti musiikilliset muistot kyseiseltä keikalta ovat jo tässä vaiheessa jääneet kovin kaukaisiksi, mutta kohtuullisen varman mielikuvan mukaan myös Vivaldin Vuodenajat kuultiin tuona kesäisenä iltana Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Orkesterin johtajana ja solistina oli tuolloin Iona Brown, jonka johdolla syntyi myös vuoden 1979 mainio Vuodenajat-levytys. Kyseinen levytys on minulle ehdoton suosikkitulkinta tästä ikiklassikosta ja se onkin soinut ahkerasti ensin vinyylinä ja myöhemmin onnekkaasti löytämänäni CD-versiona.

Cocksucker Blues.

Kymmenen henttua

Trad. Äänitetty syyskuussa 1910, Helsinki. Myös His Master's Voice AL539

Karjalainen esitti kappaleen torstaina, ja yleisö oli haltioissaan. En ollut aiemmin laulua kuullut, joten opin paljon uutta viime vuosisadan alun suomalaisesta seksuaalilyriikasta. Ei kaikkea tarvitse aina paljastaa, se on rumaa ja epäkiinnostavaa. Vihjaileva tuhmuus toimii paremmin. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.

Huikeaa.

Sesam aukene.

Elämä on ihanaa!!!
Sain vihdoinkin Yamaha pc2002m vahvistimen joka kuormittaa tsudion Yamaha Ns10 skobeja.
Aivan uskomattoman hienosti tuo yhdistelmä soi.
Seuraavassa törpöttely-illassa Kalle saa taas katsella kotvasen itsekseen omavalintaisia musavideoita kun me muut tutustumme vahavari&kaijjjuuutin yhdistelmän paljastavaan mutta upeasti soivaan luonteeseen.

Kahavia sulle ja mulle

Kumpi kahvila voittaisi? Zen vai An? Tietenkin päivän typerin kysymys. Nimet ratkaisevat tasan kahdelta.

Lännen-Jukka, Tivoli 24.4.2008

sä kun laulun kuulet, niin linnuksi luulet,

taasen rakastuupi lännen Jukka

...lauloi Hiski Salomaa Lännen-lokarissaan vuonna 1930. Tällä kertaa Tivolissa kuunneltiin paitsi Lännen-Jukan lauluja, myös pitkiä tarinoita tämän seikkailuista. Olen aina tiennyt, että Karjalainen on keikoilla supliikkimiehiä ja hauskakin, mutta että vielä mainio stand up -koomikko! Koko String Band oli loistovedossa, soundit olivat just ja tunnelma erittäin rento. Spirituaalinen Wayfaring Stranger (suomeksi) oli keikan musiikillinen kohokohta. Poijärven ja Kuokkasen kiehtovalla tavalla oudot stemmat (close harmony) loivat lauluun arkaaisen, jopa mystisen soinnin. Toivottavasti tätä saadaan lisää levyn muodossa mahdollisimman pian.

Tuotantovoimien kriittistä tarkastelua

Harmi kun en päässyt osallistumaan finaalikarkeloihin. Edellisen postauksen kommenteista voi aistia, että tunnelma on ollut kiihkeän sähköinen. Joukkueen perusongelma on ollut pitkään "arvauksen" saattaminen paperille. Kenen vastaus hyväksytään? Kenellä on oikeus muokata kirjattua vastausta jälkikäteen? Kuka saa pidellä paperia? Periaatteessa ongelma on helppo ratkaista siten, että joukkueesta valitaan viikottain kirjuri, joka kirjoittaa vastauspaperille joukkueen yhdessä päättämän vastauksen. Apuvälineeksi Jahin lanseeraama suttupaperi, joita voisi olla mukana jokaisella pelaajalla. Toinen apuväline vaikeisiin tilanteisiin on äänestäminen. Kolmas väline sitoo koko joukkuetta ja luo pöytään hyvää visailuhenkeä: kunnioittaminen. Neljäs sija kausifinaalissa on tietenkin pettymys, mutta erinomaisen lohduttava on kymmenes peräkkäinen runkosarjavoitto. Kuten yhdeksälllä aiemmalla kaudella, myös tälläkin kerralla Poikakuoro keräsi eniten pisteitä pöytään.

We were just happy to be nominated

Saatiin sitten se kausifinaali lopultakin pidettyä. Iso kiitos tuomareille, erityisesti hätiin saapuneelle Jasmin Mäntylälle, joka pelasti sekä angstisen allekirjoittaneen kolmannen visan väännöstä että yleisön eli pelaajat kaikkien aikojen hevimättökierrokselta. Joka tapauksessa, kausi saatiin päätökseen.

Poikakuoron illan kokis oli seuraavanlainen: Inksu, Jahve, Jonze ja Satu.

Ensimmäisen kierroksen tuomari Petri oli väsännyt monipuolisen, hienoja taajuuksia viritelleen kokonaisuuden. Beatles oli meille kuin apteekin hyllyltä poimittu; Inksun kanssa pidimme tiukasti kiinni Jared Letosta, joka toi sitten meille pisteen. Ei ne pojat kuulkaas kaikkea tiedä. Se on tyttärien oltava tiukkana miesvaltaisessa instituutiossa, jos meinaa saada äänensä kuuluviin. Jonna Tervomaa lauleskeli kauniisti, nännitkin löysivät tiensä vastauspaperille (se oli muuten Jahven tieto). Bad Religionin levy-yhtiötä ei tiietty, mutta eipä se haitannu. Viimeinen kyssä oli sitten Achtung! -juttuja. Saksankielisiä numeroita lueteltiin kovasti ja kyseessähän oli joku ihmehärö nimellä Number Station. Whatever, radioaallot katosi avaruuteen, sen sijaan että olisi tuonut meille pisteitä. Eka kierroksen viimeinen bonaritehtävä oli levynkansien tunnistusta. Saimme oikein viisi kahdeksasta.

Sijoituimme sijalle kaksi, yhteispisteiden mukaan kevätkauden runkosarjan voitto napsahti Poikakuoron nimiin. Kymmenennen kerran peräkkäin kuulemma. No jopas.

Kakkoskierros olikin sitten finaalikierroksista se ensimmäinen. Jasmin Mäntylä oli koonnut mielenkiintoisen kokoelman erilaisia kansallisuuksia erilaisine viboineen. Klezmeriläistä juutalaismusiikkia kuultiin, Nitsiä, Björkkiä, Khaledia, Hanhiniemen Paulikin äänteli. Nii-in, tämä oli se surullisen kuuluisa kierros, jossa Satun kohtalonsormi oli liian nopea. En uskonut Jahven paperille heittämiä Nitsiä. En vain käsittänyt, miksi ihmeessä Nits olisi soitellut saamelaistyttärien kanssa. Ajattelin kysymyksen olevan kompa, ja vaihdoin bändin suomalaiseksi Don Johnson Big Bandiksi. Mokani takia menetimme 1+ pistettä. Onneksi se ei ollut kuitenkaan ihan niiiiiiiin kohtalokasta, koska lopputilanne ei olisi siitä miksikään muuttunut. Jutajaiset muuten tiedettiin. Tämän kierroksen jälkeen sijamme oli muistaakseni 4 pistein 9-.

Finaalin finaalikierros. Tuomarinpalikalla meitä hakkasi Mikko - Tö Mään. Pelättiin kyllä että kräppiähän sieltä taas luukutetaan enemmän kuin laki sallii, mutta haa! Mies on tainnut oppia jotain, koska oli väsännyt hänkin monipuolisen kierroksen. Kyseli Bad Religionia, Ibrahim Ferreriä, Cypress Hilliä, Chuck Berryä, New York Dollsia. Jälleen kerran tytär, tässä tapauksessa minä, sain pitää tiukasti kiinni omasta vastauksestani. En antanut periksi, vaikka minua muka yritettiin kovistella tyyliin "otatko vastuun vastauksesta?" Totta hemmetissä otan! Kun helevetti oikeassa olen! Sain siis vähän korjattua edellisen kierroksen mokailuani. Sitten Chuck Berry -aiheinen kysymys. Tuomari kyseli kolmea artistia, jotka oli nimetty samana vuonna kyseisen herran kanssa Rock 'n' Roll Hall of Fameen. Olisin halunnut vähän miettiä vastauksiamme. Periaatteessa oli ihan sama mitä siihen heitti, koska mitään varmaa tietoa ei ollut ollenkaan. Mutta silti ne nimet mitkä paperille päätyivät oli mun mielestä vähän "far out". Olisin lähtenyt hakemaan jotain samantyyppistä kuin herra Berry itse, mikä olisi sitten osoittautunut oikeaksi. No joo, olemme silti kollektiivi. New York Dolls oli Jahven heiniä. Tupakalta tullessaan, paperin jo palautettuamme, muisti sitten Johnny Thundersin kuolinpäivän, mikä oli jo liian myöhäistä. Harmi, mutta mitäpä tuosta. Ei tää oo niin totista touhua. Viimeisenä bonarina Mikko Tö Mään tivasi syntymäpäiväsankaria, joka tekee työkseen wrestlingiä. Nii-in, tätäkin olisin halunnut miettiä, ja kyseenalaistin Jonzen paperille heittämän Hulk Hoganin. Kyllä niitä muitakin on! Uskoo ken tahtoo, mutta kyllä tytötkin voi näitä tyyppejä tuntea. Oikea vastaus oli John Cena, jonka ehkä olisin saattanut osata päätellä tuomarin intressit tuntien, mutta annoin periksi. Olihan ilmassa jo muutenkin tappion tuntua. Jäimme sijalle neljä (4).

In a nutshell: jos jokainen olisi pitänyt kiinni omista vastauksistaan, eikä olisi antanut periksi ryhmän painostukselle, ja jos olisimme muistaneet oikeat vastaukset oikeaan aikaan, sekä antaneet aikaa miettimiselle, olisimme hyvällä tuurilla saattaneet jopa voittaa. No, minua häviö ei ainakaan haittaa, enkä usko, että muutkaan kuorolaiset yöuniaan sen takia olisi menettänyt. Voittajaksi kruunattiin Toistaiseksi, hyvänä kakkosena Säästö-Invaasio, joka on tehnyt erinomaisen kevätkauden.

Näin mentiin keväkausi 2008. Ensi syksynä uudet kujeet. Uudistuksia tarvitaan, monessa suhteessa. Nähtäväksi jää.

Luu lentää nurkkaan.

Pahus sentään. Yksi härmän hienoimmista livebändeistä heittää viimeisiään. Viimeisin levy ehkä parasta Laikaa mitä ikinä kuullut, monesti huudatan tsudiolla tuota levyä kun pidän pausseja. Jos aikomus on sijoittaa rahaa huippulaadukkaaseen livekeikkaan kesän aikana on tässä yksi varteenotettava vaihtoehto. Pala suomalaista musahistoriaa, joka hitusen ala-arvostetusta asemasta kärsii.

Finaali!

Voimakuva!

Jippijaijeeeeee!

Musavisan jännittävä kausifinaali käydään siis huomenna. Tuomaripaikat ovat täyttyneet, kiitos kaikille innokkaille hakijoille. Valitsimme parhaat päältä, eli illan tuomarit ovat Petri, Mikko ja salaperäinen Jasmin Mäntylä. Hyvä ja jännittävä visailuilta siis tulossa.

Voih.

Tässä ensi keskiviikkoillan täyttö-ilmoitus. Ymmärrän kyllä että ruuhkaa tulee, mutta eiköhän jokainen innokastakin innokkaampi halukas pääse näyttämään oikeudenjakamisen jalon taitonsa.

Kirjastojen ystävättäret!

MTV3: Ville Valo etsii naisseuraa kirjastosta.


"Minä vaihdan baarit kirjastoihin, menen kirjastoon hengailemaan ja katson mitä tapahtuu, raittiina jo lähes vuodenpäivät ollut Valo valottaa suunnitelmiaan."

Hanuri.

Koni koukussa

Oisko tää suomen suosituin laulu joka kertoo herskan vetämisestä :)

Konsertti illalla

Lapin kamariorkesteri on valmistanut jälleen erikoinen konsertin. Se on tänään klo 19 Rovaniemen kirkossa, ja katsokaapa ketä sinne on tulossa vierailijoiksi: Kirmo Lintinen johtaa ja Joonas Haavisto trio esiintyy solistina. Kyseessä on siis raja-aitojen rikkomista vai pitäisikö sanoa ennemminkin fuusioitumista, kamarimusiikki ja jazz, sävellykset ja improvisaatio, jazzbändi ja kirkko jne. Kaikki esiintyjät omasta kamariorkesterista lähtien ovat Suomen huippuja ja niitä tämän päivän musiikin uudistajia, luovia sieluja. Illan säveltäjänimistä voisi mainita erikseen rovaniemeläislähtöisen Outi Tarkiaisen. Suosittelen!

Voimattomuuskuva

Pahalta näyttää

Ketään ei näemmä kiinnosta kausifinaalituomarointi. Jos finaalia ei saada aikaiseksi, täytynee tyytyä runkosarjavoittoon, joka olisikin jo kymmenes kerta peräkkäin. Mestaruutta ei näillä näkymin kukaan tällä kaudella tule saavuttamaan, ellei sitten tapahdu ihmettä - keskiviikko-iltaan on vielä matkaa. Toivottavasti tuomari vielä järjestyy!

Köyhänmiehen kynppitonni.

Viikonloppuna telkkarista tullu taas pelkkää savee.

If you want to make beautiful music, you must play the black and the white notes together

Finaalituomarin paikka on edelleen vapaana.

Kitarasoolot Top 3.

Viime musavisassa joku kyseli kitarasoolot top3. listaa. Jotenkin sitä tässä pyöritellyt ja tämän kevään lista voisi olla tämänlainen. Tykkään aikalailla "niukoista" kitarasooloistakin. VoodooChild on se kunkkujen kunkku, selkeesti, soolon keskikohta on ihan selkeetä punkkia. Henkalla oli hyvä tone taju oikeestaan läpi koko soittouran ja siihenhän se perustuu.

1.



2. Moottoritie on kuuma.
Andy McCoy vetää huikean soolon joka kuljettaa teemaan liittyen aivan mielettömän kauas, ihan maailman ääriin. Soolo puhuu.
3. Kick Out the Jams. Mother Fuckers!

NYT ON PROPLEEMA!

Tsekatkaapas. Tuleepi kiire. Ja hätäkin.

Sovitetut toiveet!

Taas sitä saa! Hienostuneen musiikin toivekonsertti Sovitetut toiveet on täällä taas eli kaikki radion äärelle sunnuntaina 13.4. Tämä on hauskaa!

Stanley Harvey Eisen

"Most people aren't aware, however, that he's also a painter. Not only the kind of painter who sits at home and paints as a creative outlet, but the kind of painter who sold roughly $2 million worth of work in 2007."

Eisenin laadukasta ja sielua liikuttavaa maalaustaidetta löydätte täältä.

Boogieteorian maisteriopinnot musavisan viikkovisaa varten, pitkä oppimäärä

Illan kokoonpano: Mackan, Jah, Jonze, Karate-Masa ja OBC-Jaakko.

Matematiikka.

Eilen olimme oppilaita. Deduktiivinen ja looginen päättely eivät ole parhaita puoliamme. Vaellamme sujuvammin esoterian utuisilla poluilla ruusuporttia etsien. Eilenkin lähdimme matkaan ainoastaan mallasta ja hiukan sokeria eväänä. Otimme toisiamme käsistämme kiinni. Se oli merkki: nyt voitetaan. Ensimmäiseksi opettajat vaativat tietoa Johanneksen ilmestyksen enkelin varoituksesta. Seuraavaksi suunnistimme meren yli onnelliseen kuningaskuntaan. Herra B.K. Sundströmiä emme tunnistaneet kokonaan. Kättelimme vain ystävällisesti, kuten siellä päin on tapana. Opettajat utelivat lisäksi paheiden luokitusta ja niiden kuuluisien naulojen kokoa metrisessä järjestelmässä. Dantea - La divina commedia - oli luettu ja paheet tietenkin omaksuttu. Rockorganisaatio Tools ei leikannut aivoa lainkaan. Turkulaiset hien toverit olivat sen sijaan tuttujamme, mutta laulun nimi ja matemaattinen kaava ei. Vieläpä opettajat olivat järjestäneet meille välitunniksi puuhailtavaa: saimme yhdistää popit neumikirjoitukseen. Saavutimme neljännen sijan.

Taideaineet

Vita brevis, ars longa. Oppitunti alkoi johdannolla naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi. Opettajat olivat ovelasti ujuttaneet taideaineiden sisään aitoa virginialaista verbaalipropagandaa. Mutta emme häkeltyneet! Ainoastaan Shakespearin sisaruksia emme ole tavanneet aikaisemmin, tai ainakin heidän nimensä olivat unohtuneet pitkäkestoisen muistin kaikkein hämärimpiin kammioihin. Eivät suostuneet astumaan päivänvaloon. Tunnelma muuttui tämän jälkeen Petronius Arbiterin karnevalismiksi. Emme kuitenkaan olleet täysin moraalittomia, joten jäimme vaille munkkia. Emme edes osanneet huutaa. Pietarilaissyntyinen ihmelapsi Kauko Käyhkö on sen sijaan meidän vanha suosikkimme. Yksi meistä oli käynyt jopa kerran bordellissa, muttei muistanut enää kunnolla missä kaupungissa. Naiset vain olivat jääneet mieleen. Foo Fighers sameni tajuntamme ulottuvilta kaukaisuuden sijoille, mutta kotitalouden oppitunti sujui. Ei ollut suola vielä peittänyt pilaantuneen ruoan makua. Rolling Stonen kannessa kaikki toivat vielä makua ja lupausta pitkäkestoisesta jälkimausta. Välitunnilla saimme ihailla värikästä kansitaidetta. Vaikka tunnistimme kaikki, opettajien kiero laskutehtävä sai meidät heittämään ainoastaan arpanoppaa. Kirimme toiselle luokalle.

Loppukoe

Opettajat olivat tiukannäköisiä koepapereita jakaessaan. Kertoivat myöhemmin, että kolumbialaisen lannetaitelijan Shakiran oikea nimi on Shakira Isabel Mebarak Ripoll. Lähi-idässä ei aina ymmärretä amerikkalaista naisia julmasti sortavaa, nöyryyttävää, alistavaa ja raiskaavaa pornoteollisuutta, ja siksi tämä viaton ihmistaiteilija joutui muuttelemaan levyjen kannet säällisiksi. Ei kuitenkaan ainakaan vielä pukeutunut burkhaan. Meidän ortodoksishamaanien mielestä kaikenlainen irstas vietteleminen, tai oikeastaan koko seksin pitäisi laskea kuolemansynniksi ja siitä tulisi järjestää aina julkinen kivittäminen. Nooh, meillä ei onneksi ollut ongelmia Varosen kanssa. Onko Pariisissakin jo huhtikuu, niin ainakin Count Basie soitteli. Emme uskoneet, joten meitä ei tästä palkittu. Ajattara sopi hienosti aika-teemaan, myös Ronja on siististi cool. Raamattukin vilahti ilmoilla, mutta vaihtui lokikirjassa kansalliseepokseksi. Kreikka on muutakin kuin vanhoja raunioita: naa, nanana-naa Νανά Μούσχουρη. Kreikka on myös kulttuuripolitiikkaa. Palautimme vastaukset. Löysäsimme barduunaa, saavuimme rantaan. Ithaka oli jäänyt kauas taakse, alkoi joutilas odottelu. Kuinkas sitten loppukokeessa kävikään:

5. Toistaiseksi 2p
4. Avohylly 3
3. Säästöinvaasio 4
2. Seksipistoolit 5

1. Poikakuoro 7,5

=

Voitto + kaikki kolme yksilöbonaria (olut + mässypussi, puputupunamuna, ja kaakao).

Kiitos opettajille erinomaisesta visasta! Kannatti paneutua. Kättelimme ja haimme ilmaiset oluet ja yhden limonaadin. Nostimme lisäksi pöytään koottavan Taj Mahalin ja haimme snagarilta uppopaistetun Olli Lindholmin. Varjoisat papukaijat istahtivat seuraamme loppuillaksi. Kalle kertoi toistamiseen vitsinsä Henry Saaresta. Se menee näin.

Illan tuomarien tervehdys

Onnea kaikille joukkueille tasapuolisesti!

Sähkötakan tuijottelua.

Tänään illalla sähkötakan eteen jumittuu taas isoliuta poppareita ja rokkareita. Kello kun napsahtaa ysin korville niin Ykkönen lähettää hupaisan Rock'N'Roll Never Dies rainan, Teemalta taas tulee Rockin seitsemän elämää 5/7, Kuuraketti Kolmoselta.
Itse olen odottanut Life On Mars sarjaa, kovasti kehuja saanut BBC:n tuotos, joka alkaa tänään Sub:lta. Tuolta löytyy sivut josta voi bongata vaikkapa joka jaksossa soitettavat musat.
Ja ne autot.... löytyiskös musavisamobiilikin tosta ohjelmasta.
Katellaan.

Rakkaus

"Se on tunne, joka tulee, kun tykkää jostakin yhtä paljon kuin omasta moottoripyörästä. Joo, kai sitä voisi sanoa rakkaudeksi." Sonny Barger (lähde, s. 113)

Raportti

Pinkki hinkki linkki, abuuse duuse pimppi, abbasabba dabapduai.

Viikonlopun leffaputki.

Head Off

Video löytyy täältä. Kyllä potkii, mahtavaa.

Moi moon masa

Ei nimi miestä pahenna.

Orkestar Business Class:n tuleva levy. Part 1/3.

Viime syksynä alkoi OBC:n jäbät lähestyä ja kyselivät josko hoitaisin heidän tulevan ep:n nauhoitukset&miksaukset kun mulla on kamat olemassa ja olen jonkinlaisen studion bändini kanssa väsännyt treenikämpällemme. Aluksi epäröin ja vetäisin hätäisen johtopäätöksen joka oli itseasiassa haaste itselleni; ei helvetti mitä tällainen tavallinen rokkari/duunari pystyy antamaan tuolle bändille joka soittaa puvut päällä ja puhuu huoliteltua kieltä antaen itsestään pikkaisen elitistisen vaikutelman.Hmmm.......?
No, eikun treeneihin katsomaan miten kemia toimii bändin ja minun välillä ja hyvinhän se toimi. Jouduimme kuitenkin siirtämään studio sessioiden alkua Intian matkani ja the Gas Fuzz nauhoituksien takia Tammi- Helmikuun taitteeseen. Aloin miettiä yhdistäviä tekijöitä, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Jaakonhan olen tuntenut jo reilut kymmenisen vuotta. Saariston Lapsissa soittaessani Jaakko usein hengaili kanssamme ja saattoi yllättäen sipaista upeat Somerjoki imitaatiot ilmoille ja tämä tapahtui muuten ennenkuin Somerjoki-musikaali löi itsensä läpi Rovaniemellä. Saariston Lapsissahan pantiin rockuskottavuutta halvalla (meiltä se luonnistui helposti koska olimme pesunkestäviä rokkareita ja materiaalia riitti kunhan vaan peilistä katseli), sekoittaen pilipali-pelimusa estetiikkaa (pikku detaljina tässä mainittakoon, Desert Planet tuli muuten vasta meidän jälkeen kuvioihin) ja slaavilaista melankolinaa. Jaakko oli siis tuolloin Somerjokea diggaileva pitkätukka ja silloin jo mainio seuramies. Antsan taas muistan tavanneeni... ainakin kenkäkaupassa ja jossain treenikämpällä vuonna tuhatyheksänsataayheksäkytvillapaita. Mauri-Antero alias Masa on tuttu jantsanteri musavisakuviosta, huhujen mukaan myös karatekuviotkin luonnistuvat. JarkkoParkko ja Roininen alias Jimi Ronkainen olivat uusia tuttavuuksia, niistä myöhemmin lisää.

OBC:n musahan perustuu stuffiin jonka juuret ovat vahvasti Intiassa vai Vermostako ne romaanit ovat tulleet. Enivei, muistini vaeltaa Keralan palmujen katveeseen ja Bombayn tunkkaisille kaduille josta aloin imeä uusia ääniä soundipankkiini tätä projektia silmälläpitäen. Soitossa pitää olla spirittiä joka on universaalia.
Nurkkapatriotismilla ei lääninrajojen ulkopuolella ole enää mitään merkitystä ja kotiseuturakkaushan on aivan eri asia joka monesti sekoitetaan keskenään samalla lailla kuin miehekkyys ja älykkyys tuntuvat olevan synonyymeja tietynlaisilla ihmisillä. Aluksi varovasti tunnustelin löytyykö nurkkapatriotismia joka tuntuu nostaneen päätään aika voimakkaasti Rovaniemellä, sillä se on yksi isoimpia aseenteellisia esteitä mitä luova ihminen voi itselleen rakentaa.

Muutamaan otteeseen syksyllä jouduin rauhoittelemaan OBC:ta, koska aika ei vielä ollut kypsä nauhoittamisen aloittamiseen ja jotkin biisit vielä selkeästi vaativat keikkojen myötä tapahtuvaa hiomista. Ja myös itse tahdoin valmistautua tähän haasteeseen, sillä onhan täysin akustista "universaalia kansanmusiikkia" nauhoitettava erilaisella pieteetillä kuin mihin olin rock/pop/punk/elektro kuvioissa tottunut.

Yksi merkittävä seikka mikä myös meitä yhdisti asenteellisesti oli paikallisuusasteen pitäminen mahdollisimman korkeana, kulujen pysyessä silti kohtuullisina. Jos bändi on tuolla asenteella liikkeellä voisi sitä pitää varsin anarkistisena asenteena mitä valitettavan harvoin näiltä seuduilta enää löytyy. Kuitenkin tästä kaupungista löytyy useampikin studio ja hyviä äänitekniikkaan perehtyneitä henkilöitä jotka hallitsevat masteroinnin, miksauksen kuin äänityksenkin. Ekologinen ja ekonominen vaihtoehto on parempi kuin "köyhällä ei ole vara ostaa halpaa" asenne.

Kaupunkilaistuneet valkoperseet soittavat musaa joka on arvomaailmaltaan aivan päinvastaisesta maailmasta mistä he tulevat, jota nauhoittaa mies joka on painekyllästetty katurokkari. Oh Good!!!
Teoriassa tämä ei voi olla toimiva yhdistelmä mutta käytännössähän tämä oli testattava, asetelma vaikutti niin oudolta että siintä voisi syntyä aidosti ja vilpittömästi jotain mitä näillä leveysasteilla ei ole ikinä tehty, eikä myöskään tulla enää tekemään.


Joten, sovimme studioviikonlopun Tammi-Helmikuun vaihteeseen.

jatkuu......

Akonilla on sentään häpyä

"Ei minulla ole sydäntä laukoa naisille suorasukaisia ehdotuksia tosielämässä, mutta laulaen se on helpompaa. Ei minulla olisi ikinä kanttia sanoa kenellekään niitä asioita kasvotusten, joista laulan kappaleessa I Wanna Fuck You." Lähde: Rytmi 2/08.

[Raportti valmistuu, jahka löydän paperit ja Peh & Mot lähtevät kotimatkalle.]

Hitunen kieputusta

Tässä saattaa mennä pää pyörälle. Varsin lystiä menoa joka tapauksessa ja toimii parhaiten kokoruututilassa.

Tosi reteetä rumpalointia.

Oli aivan pakko laittaa nää videopätkät jakoon jotka kaveri lähetti.

Tää on kyllä siis parasta eläytymistä mitä ikinä nähny, lähtee hitaasti käyntiin mut lopussa oikein kunnon menoa.

Tässä kannattaa katella oikealla operoivaa lyömäsoitin taiteilijaa.

Raporttia odotellessa....

Raporttia odotellessa on hyvä puuhailla jotain ettei päädy vegetatiiviseen tilaan.
Eilen nakkispudarilla jonottaessamme, muistaakseni Laku Toukka puhui että on siirtynyt suosimaan vegetaarisempaa ruokavaliota, muistaakseni.

Siirtykää vaan kaikki vegesafkaan niin teette omalta osalta helevetin merkittävän teon vesivarantojen säästämistä kohden. Älkääkä vittu sitten väittäkö kun veden hinta pyörii öljyn kanssa samoissa lukemissa että "enhän mie tienny mitään kun piti uutta kotielektroniikka hamstrata kun sai niin halvalla".
Perkele kun helpotti. Poikakuoron vihreäsiipi päättä rapulaärinät ja panee pari kuvaa viimeviikolta kun on tämä Gigantista ostettu vekkuli digikamerakin sattui olemaan silloin mukana. Agentti Måsse Lårtensonin kuva on jostain.... vuodelta TuhatYheksänSataaYheksäkytKöntsä.

huh-huh...

Pehmoista visailua

Se oli sitten semmonen musavisa eilen, että sen mustatukkaisen Poikakuoron tyttären sydän hyppeli ylimääräisillä kierroksilla. Ensiapuun valmiina olivat pöydässämme Inksu, Mackan, Jah ja Jonze. Eli peruskokiksella mentiin. Alunperinhän oli ilmoitettu, että seuraamme istahtaa kaksi urheaa soturia, mutta kuten toteen kävi, Pehmot jäivät pehmoilemaan keskenänsä. En nyt sitten tiedä oliko sen niin pehmoilua, kovin rokki- ja äijähevillä täytetty visavoitto meni Pehmojen pöytään.

Mutta musiikki oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Eka kierroksella kuultiin Bon Jovia, Metallicaa, Maidenin Ironia, Kissiä, Cooperin Alicea, Straitsin Direä ja Genesistä. Meillähän meni hianosti, nappasimme 11,5 pisteellä sijan kaksi, kun Pehmonallet kiskoivat jostain ½ pistettä enemmän. Kierroksen vastaukset taisi olla enemmän Jonzen, Mackanin ja Satun yhteistyötä, siinä kun muiden kuorolaisten vastuulle jäi muut tehtävät. Inksu tarkisti vastausten oikeellisuuden ja näytti kauniilta, Jah sen sijaan keskittyi huutamaan "Kure! Tää on Kure!" ja häiriköimään viereisessä pöydässä istuneita Dead Parrootseja.

Mitkä olivat ne ensimmäisen kierroksen bravuurimme? Bonkkujen levy New Jersey tuli oikein, mutta julkaisuvuosi meni vuodella väärin, mikä harmittaa vieläkin: olishan se pitänyt muistaa! Metallican Orionia emme osanneet tunnistaa, emme niin millään. Upposimme suoraan kompakysymykseen, emmekä sieltä osanneet ryömiä ylös. Maidenin Ironilta kuulimme Aces High -nimisen sävellysteoksen, jossa Churchillin Winston puhua pälpättää jotain patrioottista. Ex-ässäläisenä on todettava, että siinäpä hyvä biisivalinta, nimikkokappaleemme kun se oli silloin aikoinaan. Kissin jäsenet. Ne Kissin jäsenet. Mackan, tuo joukkueemme urhea kapteeni ei rohjennut hypätä pöydälle ja esitellä rintavarustustaan, jota koristanut haarniska kantoi sanaa KISS. Cooperin Alicen Poisonin sanat tulivat allekirjoittaneen päästä lähes kaikki jo ennen visan alkua: lauleskelin kotona kyseistä piisiä edellispäivänä. Kyllä, hieno piisi siinäkin. Sitten kuulimme Dire Straitsin kitaranvinguttelua ja lopuksi aivan mahtavan Genesiksen piisin "Jesus he knows me". Loistava eka kierros.

Satu kuittaa, ja raportointia jatkaa Mackan.

Hukkasin vastauspaperin, joten ihan muisteluksi menee. Taisi olla ensimmäistä kierrosta vaikeampi. Voitimmeko sen tasapistein jonkun toisen joukkueen kanssa? Aidon mysteerinäytelmän tapaan tiedon kuivertelu tuotti sekä tulosta että kuraa. Tulimme kuitenkin viikkofinaalissa kakkoseksi. Onni "Tä?" Sandman ja Zoomi "Jätkä on nero" Wedgefalls eli Behemoth nappasivat ansaitun viikkovoiton suhteellisuusteoreettisin murskaluvuin. Karjauttivat ilmoille vielä hyytävän voittohuudon. Ilta jatkui tästä kosteahkona, joka tietysti vaikeuttaa entisestään tätä sekavaa muistelua.

Sitä paitsi olin eilen juhannustansseissa.

Voimasitaatti

"Mutta sitä minä en vieläkään ymmärrä, miksi minun tänään käskettiin mennä pesemään suuni kun kerroin aikovani kesällä "hoitaa puutarhaani". Todella outoa. Sanoohan jo vanha kiinalainen sananlaskukin, että mikään ei ole niin tärkeää kuin "puutarhan hoito"."

Jyrki Kasvi

Voimavideo

Kyllästyminen mahdotonta

i feel good!
	housut
	letti
	rotsi,
	stiflat
	paita
	joku muu??????
pollcode.com free polls

Rakkaudesta musiikkiin.

Eilen tapasin velmun, vanhan viiksestä vetäjän, osa-aikaisen ala-asteen tyttöjen jumppamaikan Göran Pippelqwistin ja pohdimme musiikkijournalismia pullakahvien siivittäminä.
Jossain vaiheessa pohdintaa älysimme että parhaat musajournalistit ovat myöskin jonkinasteisia muusikoita.
Poikkeuksiakin toki on mm: Juntunen, Lähde ja Aaltonen (parhaina päivinä).

Talsin sateessa kotiin ja googlasin toimittajia. Göran lähti harrastamaan keksimäänsä uutta lajia, takaperin hiihtoa.

Arvovaltaa ja tyylitajua peliin

Lähetin tekstiviestin Ikelle. Hän vastasi, että asia on ok. Hänen koneensa laskeutuu jo tänään iltapäivällä lentokentälle. Minä menen vastaan, ellei Jonze ehdi. Ollaan sitten illalla kohteliaita, kerrotaan maltillisesti säännöt ja neuvotaan tavoissa. Hienoa saada raskaan sarjan musavisailija Poikakuoroon! Värikkäät etkot tekevät paluun, pussywalkia tanssitaan ja visoja voitetaan helposti entiseen tapaan.