perjantaina, helmikuuta 27, 2015
20 Feet from Stardom.
Tänään teemalta tulee palkittu dokkari. Erittäin vaikuttavaa kerrontaa ja rajuja tarinoita. Eikä se haittaa jos vähän silmät hikoilevat katselun aikana, ei.
torstaina, helmikuuta 26, 2015
Päivän huumori-osastoo
Ei jumatsuikka mikä runpali. Tyylit ja tekniikka hallussa. Heh aivan hervotonta ilotulitusta :D
keskiviikkona, helmikuuta 25, 2015
Telsu, top-jotain
1. True Detective. Woody Harrelson ja etenkin Matthew McConaughey vetävät kyllä niin miehekkäät ja elämänmakuiset roolit että kättä lippaan vaan siellä siistiä sisätyötä tekevät miehenretaleet.
2. Kaukasia 30 päivässä. Voisin jopa väittää että Haapasalon paras "30 päivässä" sarjoista, rentoa ja kuitenkin poliittisesti ottaa kantaa. Katellaan nyt kuitenkin loppuun asti.
3. Manitbois/Bulttibois uusinnat. Aake Kalliala on suomen törkein kyykyttäjä, tylyttää peteliuksen roolihahmoja 8-2. Clint Eastwood jää kakkoseks. Toisinaan noi on PulttiboisManitbois jaksot ihan kohtuuttoman kökköä mut sit kun osuu maaliin niin wautsi waude.
4. Rouva Ministeri. Mukavan kepeesti käsiteltyä poliittista juonittelua. Téa Leoni:n roolin kehittymistä on rentouttava katsella ja hänen taustajoukoissakin on muutama vekkuli persoona.
5. Kingi. Kaikkien nykypäivän laulukilpailuohjelmien ilkeä serkku joka näyttää mitä tänäpäivänä merkitsee käsite rosvosektori noin niinku tuossa formaatissa.
Top-5
1.) Lähestyvä talviloma ja lähimmäisten näkeminen.
2.) Hedelmällinen yhteistyö saienssin parissa.
3.) Gretschien soittaminen aamunavaukseksi.
4.) Arangelo Corellin concerto grossot.
5.) Appelsiinituorejuusto.
tiistaina, helmikuuta 24, 2015
Uutisia sieltä ja täältä.
Rumpaleille tärkeää infoa. Vain Rovaniemellä tämäkin on mahdollista. Tässä sivusto joka jokaisen itsetietoisen ja nälkäisen populaarimusaharrastajan olisi hyvä ainakin osittain ottaa haltuun. Sillä eihän sitä tiedä mitä musavisassa saatetaan kysyä.
Jep.
Lahjattomat päivät.
Telsusta tuli aikaa sitten dokkari tästä suomen ainoasta euroviisuvoittajasta. Mä olin jotenkin hämmentyny kun katoin sitä. Se toi mieleen Anvil dokkarin. Samantyyppistä naivia satanen lasissa uskomista omaan juttuun. Koskettavaa, vereslihalla oloa, jopa omakohtaisuutta. Läheltä liippaa.
Tottakai rokkihommiin kuuluu häröily, sekoilu, satasella sukeltaminen ja eksyminen pimeyteen. Sieltä kumpuaa hienoja löytöjä ilon ja eksistentialismin kautta, parhaimmillaan neroutta huonommillaan rajummanluokan todellisuuspakoa, tekotaiteellista paskaa ja markkinapönötystä.
Mutta jotenkin tähän dokkarin pääkohteeseen oli jäänyt asumaan jotain todella surullista, josta joku psykoanalyytikko käärisi sievoiset summat jos vain saisi kyseisen artistin sohvalleen piippua tupruttelemaan.
Anvilin jätkät kävi duunissa ja oli ajoittain ns. normaali arjessa kiinni. Anvilin jätkät olivat hilpeitä veikkoja ja heillä oli toisensa ja tietenkin kavereita joilla oli kompetenssia (Lemmy, Slash..) jota hyödynnettiin.
Piippuvillellä arki on härmässä toisin. Koiria, mökkiä, äippää, colaa, kuorosotaa, hännystelijöitä.... kaikenlaist pikku harmii.
Häkellyttävintä oli kuitenkin se kun uusia biisejä "sävellettiin". En ole aikoihin kuullut miten biisin osia ja tunnelmia kuvailtiin noin yksioikoisin sanoin. Viimeiksi kuulin vastaavanlaista terminologiaa biisiaihioista kun olin 16-18v. Hämmentävää.
Joku sanoikin siinnä dokkarissa että Piipuntupruttelija on kuin Peter Pan. Jännitti pirusti miten se dokkari loppuu, velkaa ja bändin rivit rakoilee. Hieno lopetus, keikkoja alkoi tulla ja sen suhteen tilanne ei ollut niin toivoton. Hienoa. Siis oikeesti hyvä ja paljastava dokkari. Diggasin, siis niinku artistikuvana, musa on täyttä skeidaa edelleen. Lastenlauluja valmistuu niitä halajaville. Vähän kun joulupukki lahjoineen :D
Tottakai rokkihommiin kuuluu häröily, sekoilu, satasella sukeltaminen ja eksyminen pimeyteen. Sieltä kumpuaa hienoja löytöjä ilon ja eksistentialismin kautta, parhaimmillaan neroutta huonommillaan rajummanluokan todellisuuspakoa, tekotaiteellista paskaa ja markkinapönötystä.
Mutta jotenkin tähän dokkarin pääkohteeseen oli jäänyt asumaan jotain todella surullista, josta joku psykoanalyytikko käärisi sievoiset summat jos vain saisi kyseisen artistin sohvalleen piippua tupruttelemaan.
Anvilin jätkät kävi duunissa ja oli ajoittain ns. normaali arjessa kiinni. Anvilin jätkät olivat hilpeitä veikkoja ja heillä oli toisensa ja tietenkin kavereita joilla oli kompetenssia (Lemmy, Slash..) jota hyödynnettiin.
Piippuvillellä arki on härmässä toisin. Koiria, mökkiä, äippää, colaa, kuorosotaa, hännystelijöitä.... kaikenlaist pikku harmii.
Häkellyttävintä oli kuitenkin se kun uusia biisejä "sävellettiin". En ole aikoihin kuullut miten biisin osia ja tunnelmia kuvailtiin noin yksioikoisin sanoin. Viimeiksi kuulin vastaavanlaista terminologiaa biisiaihioista kun olin 16-18v. Hämmentävää.
Joku sanoikin siinnä dokkarissa että Piipuntupruttelija on kuin Peter Pan. Jännitti pirusti miten se dokkari loppuu, velkaa ja bändin rivit rakoilee. Hieno lopetus, keikkoja alkoi tulla ja sen suhteen tilanne ei ollut niin toivoton. Hienoa. Siis oikeesti hyvä ja paljastava dokkari. Diggasin, siis niinku artistikuvana, musa on täyttä skeidaa edelleen. Lastenlauluja valmistuu niitä halajaville. Vähän kun joulupukki lahjoineen :D
Rockland
Selitä tenaville se tunne, kun pyöräilee postiin hakemaan tilaamansa uutta lp-levyä ja pistää sen kotona sitten soimaan. Tuoretta maitokahvia mukissa. It's only rock 'n roll but I like it.
maanantaina, helmikuuta 23, 2015
Top-5
1. Loma
2. Troma
3. Iltakahvi ja iltamaisema
4. 80-luvun eurohumppa
5. Satunnaisklikkauslöydöt Youtubelta
2. Troma
3. Iltakahvi ja iltamaisema
4. 80-luvun eurohumppa
5. Satunnaisklikkauslöydöt Youtubelta
Seku vaan postaan maailman parhaan surffipunkkibiisin
Tone, osa 4.
Hyvä tone ei tarkota sitä että taimaus osuu kohilleen tai et soittaa "virheettömästi". Pikkasen tahmaset näpit saattaa jopa olla eduksi.
Tone. osa 3.
Tone on soundia, joka elää, tsibaletta tukeva, värittävä, hallitusti jopa riskirajoilla käyden. Vähän niinkuin jos vedät rumpuja ja lyöt virvelin keskelle tai sitten keskelle+kanttiin samanaikaisesti niin tone on pikkasen erilainen. Tone vaatii herkkyyttä. En tiedä avasiko käsite tone yhtään asiaa teille teoreetikoille mutta pohtikaa tuolta pohjalta. Tone on jotain.... runoutta hipovaa tilannetajua.
Itseasiassa odotinkin koska jompikumpi akateemikoista kysyy mikä on tone, heh :D
sunnuntai, helmikuuta 22, 2015
Top-5
1.) Nightwish & Floor Jansen
2.) David Bowie: Stay
3.) Laura Cox
4.) Tiede
5.) Salsa
Idea on siinä, että lataa vitosen pöytään nopeasti ja intuitiivisesti. Kommentteja:
1.) Orkesterin ammattitaito ja laulajan karismaattisuus tekivät eilen vaikutuksen.
2.) Bowie goes funk. Station To Station on loistava kokonaisuus.
3.) Lauralta opin ekat kantrilikit, Night Trainin soolo on näyttävä myös visuaalisesti ;)
4.) Perjantaina ei vielä päästy pitkälle, mutta kärsivällisyys on alfa ja omega.
5.) Ajattelin opetella tanssimaan. Salsassa mennään suoraan asiaan.
2.) David Bowie: Stay
3.) Laura Cox
4.) Tiede
5.) Salsa
Idea on siinä, että lataa vitosen pöytään nopeasti ja intuitiivisesti. Kommentteja:
1.) Orkesterin ammattitaito ja laulajan karismaattisuus tekivät eilen vaikutuksen.
2.) Bowie goes funk. Station To Station on loistava kokonaisuus.
3.) Lauralta opin ekat kantrilikit, Night Trainin soolo on näyttävä myös visuaalisesti ;)
4.) Perjantaina ei vielä päästy pitkälle, mutta kärsivällisyys on alfa ja omega.
5.) Ajattelin opetella tanssimaan. Salsassa mennään suoraan asiaan.
perjantaina, helmikuuta 20, 2015
torstaina, helmikuuta 19, 2015
keskiviikkona, helmikuuta 18, 2015
Top-5
1.) Ruisleipä.
2.) Klassikkokirjat.
3.) Pink Floyd: Endless River.
4.) Päiväunet hyvän cd-levyn ja laadukkaiden kuulokkeiden kera.
5.) Aristoteleen kardinaalihyveet: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus.
2.) Klassikkokirjat.
3.) Pink Floyd: Endless River.
4.) Päiväunet hyvän cd-levyn ja laadukkaiden kuulokkeiden kera.
5.) Aristoteleen kardinaalihyveet: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus.
maanantaina, helmikuuta 16, 2015
Musavisa
Uskokaa tai älkää, mutta pääsin näiden rutikuivien vuosien jälkeen järjestämään lähes oikean musavisan erään ex-halinallen syntymäpäiville. Paikalla oli myös jäseniä entisistä vastustusjoukkueista, joista suurin osa toimii nykyisin kunniallisissa ammateissa. Ainoatakaan ammattimusavisailijaa ei ollut paikalla.
Päivänsankari selvisi hyvin ja sai visasta puhtaat paperit. Tosin pienenpieni tahra paperille jäi disco-osiosta, kun disco-jättihitti Rosannan esittäjää ei tämä ikinuori matruusi kaikessa juhlahummailussaan pystynyt muististaan kuivertamaan. Mainitaakoon tässä, että muusikkoslangi oli hyvin hallussa!
Päivänsankari selvisi hyvin ja sai visasta puhtaat paperit. Tosin pienenpieni tahra paperille jäi disco-osiosta, kun disco-jättihitti Rosannan esittäjää ei tämä ikinuori matruusi kaikessa juhlahummailussaan pystynyt muististaan kuivertamaan. Mainitaakoon tässä, että muusikkoslangi oli hyvin hallussa!
tiistaina, helmikuuta 10, 2015
Top-1975
L.A. Forumin keikoilla bändi on törkeimillään. Parhaiten toimii nimenomaan ajankohtainen kama. 28-vuotta täyttänyt Ronnie esiintyy eka kertaa Stonesin riveissä ja millä tavalla! Ja Billy Preston! Vitun hyvä, kuten Juho Juntunen kirjaili aikanaan Suosikissa.
maanantaina, helmikuuta 09, 2015
Top-5
1.) Vilja av stål - Mina memoarer (Yngwie J. Malmsteen).
2.) Banaaniletut marjoilla ja hunajalla.
3.) Led Zeppelin: No Quarter.
4.) Kesytön (litografia).
5.) Säännöllinen liikunta.
2.) Banaaniletut marjoilla ja hunajalla.
3.) Led Zeppelin: No Quarter.
4.) Kesytön (litografia).
5.) Säännöllinen liikunta.
tiistaina, helmikuuta 03, 2015
Top - Femma
Työttömänä olemisen edut.
1. Soitella skittaa
2. Kuntoilla
3. Lueskella
4. Duunata safkaa
5. Harhailla ja eksyä omiin ajatuksiin.
sunnuntai, helmikuuta 01, 2015
Top-5
1.) Lauantain konsertti- ja keskustelutilaisuus.
2.) Liisamaija Laaksonen Jörn Donnerin elokuvassa Mustaa valkoisella (1968).
3.) Kiinnostavat ja vaihtelevat työtehtävät.
4.) Aliarvostettujen albumien osoittautuminen mestariteoksiksi.
5.) Prince: Tamborine (1985), erityisesti naurettava kertosäe ja "neron" laulusuoritus.
2.) Liisamaija Laaksonen Jörn Donnerin elokuvassa Mustaa valkoisella (1968).
3.) Kiinnostavat ja vaihtelevat työtehtävät.
4.) Aliarvostettujen albumien osoittautuminen mestariteoksiksi.
5.) Prince: Tamborine (1985), erityisesti naurettava kertosäe ja "neron" laulusuoritus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)