Sinne lähti vuoden viimeinen levytilaus! Tulossa on pari jazz-älppäriä, uutta ja vanhaa. Sama vanha tunne vatsanpohjassa; postia odotellaan kuumeisesti, ja kun levyt viimein saapuvat... aaah!
Olen pannut mielenkiinnolla merkille, kuinka murrosikäiset sukulaistyttöni ovat innostuneet uudelleen cd-levyistä. Heistä on kätevää, että levyt ovat konkreettisia, yksittäisiä esineitä: niitä on kiva kuunnella ja keräillä.
8 kommenttia:
Näin ennen joulua osan Lassyn soundcheckiä. Ihan hyvä "konservatiivinen jazz"-meininki. Paikan omistaja kehuskeli illan keikan olleen loppuunmyyty. Harmitti, että piti lähteä kesken kaiken pyykkejä pesemään.
Osa nuorisoa (myös tytöt) tuntuu alkaneen taas arvostaa konkreettisiä esineitä, eli oikeita levyjä - myös vinyylejä. Kirppareillakin näkee nuorempaa porukkaa älppäri kainalossa.
Pitää itsekin sijoittaa osa loppuvuoden palkasta soiviin lätysköihin.
Levyt ovat ihan sympaattisia harrastusesineitä, mutta tänään kuulin youtubesta mm. Painkillerin a capellana ja pari muutakin hauskaa ja yllättävää pätkää. Tuota Halfordin paljasta kiljuntaa ei varmaan olisi kuullut koko elämässään jos oltaisiin pysytty Teoston ja muiden rosvojen ihanteissa.
Eli en jumalauta palaa vapaaehtoisesti menneisyyteen, jossa piti ostaa levy että sai edes kuulla mitä se sisälsi.
On tämä nykymaailma niin ihmeellinen, että jos vaikka miettii onko mongolialaista rappia olemassa, asia varmistuu parissa sekunnissa ja saa vielä kuunnella sitä.
Musiikkiin voi tutustua älyttömän nopeasti ja tehokkaasti ja halvalla. Ei tarvitse enää ostaa tuhansilla levyjä että saa edes tietää minkälaisesta musiikista pitää.
Se hävittää kaksi suuresti inhoamaani musiikki-ilmiötä: ensinnäkin linnoittautumisen "diggailemaan" musiikkia, johon on sattunut ensimmäiseksi törmäilemään (muistatteko kun vielä 80-luvulla jos kuunteli vaikka heviä, kuului inhota Dingoa jne.)
Toiseksi se hävittää levynkeräilijät ja muut ällöttävät "musadiggarit", jotka saavat ilonsa siitä, että ovat tuhlanneet rahaansa levyihin, joita toisilla ei ole.
Musiikin vapaa saanti parantaa ja laajentaa ihmisten musiikkimakua, hävittää ennakkoluuloja ja parantaa ihmisten musiikillista lukutaitoa ja kykyä tunnistaa kulttuurisia viittauksia. Taide voittaa, poseeraajat, leipäsoittajat ja bisnesmiehtet häviävät. Onnellinen loppu.
Tällainen purkaus tähän paikkaan.
Einsteen/Mackan
Noi cd levythän on nykyisin ihan helvetin halpoja. Et sitä kautta ton tyyppinen musadiggailu on aika halpaakin nassikoille (ja mulle), eikä tule mitään elitistin leimaa jos vaikka niinku että LP-levyjä ostelis.
Onneksi on vaihtoehtoja!
Kohti vapautta ja sosialismia!
Ei rahaa vaihdonvälineenä, ei yksityisomistusta, kansat ja kulttuurit elävät keskenään harmoniassa, ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia, kulttuuri ja teknologia kukoistavat ja uusi sato on aina edellisvuotta parempi.
Kyllä! Musiikkiala kannattaisi ajaa alas ja jättää pelkästään ne osat, jotka pystyvät tulemaan toimeen lipputuloilla, paidanmyynnillä jne.
Kyllä Suomikin pystyy elättämään vapailla markkinoilla ainakin kymmenen popmuusikkoa ja varmaan jopa enemmän klassisia soittajia, eli ei tämä mikään maailmanloppu olisi.
Oma vuoden viimeinen tilaus lähti juuri: Bob Marleyn Exodus: 30th Anniversary Edition CD + DVD. Play saa tuloja, postinjakaja kannettavaa ja Jonze rentoa kuunneltavaa kovan päivän iltaan. Kaikki ovat toivottavasti tyytyväisiä.
Minun rahani jakavat turkulainen jobbari ja divaristi Specials, Curtis Mayfield ja Henry Mancini-7":sta, Kraftwerk, Stranglers ja Shocking Blue-älppäreistä.
Lähetä kommentti