HS: Ilkka Mattilan kolumni "Huono popvuosikymmen"
Omat albumi-suosikkini 2000-2009, ensin ulkomaiset, sitten kotimaiset:
Ryan Adams: Heartbreaker (2000)
Paul McCartney: Driving Rain (2001)
Norah Jones: Come Away With Me (2002)
Hélène Grimaud: Credo (2003)
Sahara Hotnights: Kiss & Tell (2004)
Little Big Town: The Road To Here (2005)
John Mayer: Continuum (2006)
Robert Plant & Alison Krauss: Raising Sand (2007)
Coldplay: Viva La Vida (2008)
Mulatu Astatke: Inspiration Information (2009)
Jukka Perko & Hurmio-Orkesteri: Music of Olavi Virta (2000)
Ultra Bra: Sinä päivänä kun synnyin (2001)
Tehosekoitin: Golden Greats (2002)
Liekki: Korppi (2003)
Doina Klezmer: Nomada (2004)
PMMP: Kovemmat kädet (2005)
J. Karjalainen: Lännen-Jukka (2006)
Husky rescue: Ghost Is not Real (2007)
Kauko Röyhkä & Riku Mattila (2008)
Laura Sippola: Toinen (2009)
7 kommenttia:
Vastoin alkuperäistä päätöstäni, mukaan tuli kaksi kokoelmaa.
Sanomattakin on selvää, että laatiminen oli vaikeaa - mutta hauskaa. Ulkopuolelle jäi suuri määrä loistavia levyjä!
Tämäpä ajatuksia herättävä postaus. Katsoin heti itse 2000-luvun levyni läpi, ja suosikkeja näkyi kovin vähän. Niistäkin valtaosa aivan vuodelta 2000 ja lähinnä kai nostalgian vuoksi.
Sanoisin itse, ettei popmusiikkia enää tehdä tarkalleen samasta syystä kuin miksi wieniläisklassisia sinfonioita ei enää sävelletä (tai jos sävelletään, se on harrastustoimintaa joka ei kiinnosta montaakaan).
Popmusiikkia on tehty tarpeeksi, se on kuollut taidemuoto ja se pitäisi ajaa alas hallitusti. Mukaan kuuluu se, että popmuusikot pitää sijoittaa uusiin ammatteihin sen sijaan että heidän kuollutta alaansa yritetään pitää hengissä Teoston, levy-yhtiöiden ja vastaavien rosvolaumojen kepulikonstein.
***
No, vakavasti tässä on myös se, että pop on tarkoitettu teineille, sellaisille keskimääräistä tyhmemmille jotka eivät osaa näyttää Sveitsiä maailmankartalta, ja mikäpä siinä. Se oli pääsyy siihen, että se pysyi niin tuoreena ja suorana.
Jos ei elä (edes jatkettua) teinielämää, levyt olivat tavattoman kalliita ostaa ja niistä ei saanut oikein tietoa mistään.
Tämä on kyllä nyt muuttunut Spotifyn ja vastaavien takia. Vuosien tauon jälkeen olen löytänyt sieltä uusia levyjä ja artisteja. Helpon selaamisen takia pääsee ohi omista ennakkoluuloista (eli "mieltymyksistä") ja löytää välillä jotain uutta ja yllättävääkin.
Spotify on tutustuttanut musiikkiin, jota ei musadiggarina olisi koskaan tohtinut kuunnella paneutuneemmin. Vaikka diggailu lisää huomiota ja informaatiota, siihen valitettavasti liittyy roolin ottoa ja vastaavaa asenteellista teeskentelyä (fanitusta eli ylenpalttiseksi teeskenneltyä mieltymyksen osoittamista sekä toisaalta omituisiin ja yleensä vuosikymmeniä sitten kuolleisiin ulkomaalaisiin nuorisomuoteihin perustuvia identiteettivalintoja), mikä kuurouttaa uusille vaikutteille. Myönnän tämän omalta osaltani ja vakuutan, että riittävän nolona.
***
Nyt vuosikymmenen vaihteessa voisi sensuroida vanhan musiikin ja kuunnella vain tammikuussa 2010 ja sen jälkeen julkaistua musiikkia. Se on tietenkin siinä mielessä ongelma, että ajattelin samalla hävittää nettiyhteyden kotiini (pilaa keskittymiskykyni) ja pitäisi käytännössä hankkia levyjä. Kävin nimittäin taannoin kaupassa kun ajattelin ostaa pitkästä aikaa levyn, ja ankealta näytti.
Joskus kun on liikaa aikaa, voisi käydä levyt läpi ja laskea, mille vuosikymmenelle oma musiikkimaku painottuu.
Tässä nyt kuitenkin minun tämän vuosikymmenen suosikit:
The BEASTS OF BOURBON: Little Animals
The CRAMPS: Fiends of the Dope Island
IRON MAIDEN: Brave New World
LIEKKI: Korppi-cds
PROFEETTA ja Uusi Maailmanuskonto: Hallusinogenesis
RADIOPUHELIMET: Viisi Tähteä
TERVEET KÄDET: Ihmisen Poika, Pedon Poika
YDINASEETON POHJOLA: Euro-ohjukset
YAP/Keripukki: Split-Ep
En taida paljon tämän enempää "uusia uusia" levyjä omistaakaan...
Yksi jännä nykypoppismaailman ilmiö on se, kun nykyteinit tuntuvat innostuvan samoista bändipaidoista kuin edeltäjänsä 80-luvulla. Samat ala-asteelta tutut Mötley Crüet, Iron Maidenit yms. näkyvät kelpaavan yhä. Onkohan tullut käytyä iskän tai äiskän kaapilla...
Pistän sitten omankin listani. Tosin kyllä taidan tuntea näitä levyjä niin huonosti, ettei niin pienestä ryhmästä voi edes valita aidosti suosikkeja. Tässä sellaisia, mitä tuli kuunneltua.
Radiohead: Kid A
Jimi Tenor: Out of Nowhere
Goldfrapp: Felt Mountain
Goldfrapp: Black Cherry
Goldfrapp: Supernatural
Kraftwerk: Tour de France Soundtrack
Circle: Miljard
Moloko: Things to Make and Do
Aika syntikkapainotteista, vaikka siltäkin saralta suosikkini taitavat olla (huomasin listaa tehdessäni, onneksi Media Player lajittelee soitot vuosiluvun mukaan) edellisen vuosituhannen puolelta.
Ei ihme, että olo on ollut outo ja olen potenut vierautta. Olen kuunnellut tältä vuosituhannelta pelkkää tyttöjen musiikkia.
En tiedä huomasitteko, mutta laadin oman listani siten, että valitsin kultakin vuodelta yhden levyn. Tämä teki hommasta vaikean.
En esimerkiksi millään keksinyt kotimaista hyvää levyä vuoldeta 2005, kunnes muistin PMMP:n Kovemmat kädet. Toisaalta taas ulkomaisten osalta vuosina 2001-2002 tehtiin paljon aivan mahtavia levyjä eli tuossa kohtaa vaivana oli laadun runsaus.
Huomasin kyllä. Minulla varmasti ainakin pari välivuotta, jolloin ei tullut hankittua kyseisenä vuonna tehtyjä/julkaistuja levyjä lainkaan. On olemassa niin paljon tuoreelta kuulostavaa vanhaa musiikki, joka on myös "uutta".
Mulla lista taas tuppaa oleen lyhyt kun ei muista aluks mitään ja sit tulee valtava muistojen tulva ja sata levyy tipahtaa listalle. Heh :)
Niputan samalla koko vuosikymmenen keikat ja varmaan ois ihan relevanttia listata myös musa dvd:t.
Mut siis täähän on kevyesti viikon projekti, muistella menneitä hymyssäsuin :D
Lähetä kommentti