...tänä päivänä the Damned nauhoitti ensimmäisen sessionsa John Peelille.
sunnuntai, marraskuuta 30, 2008
Lähes 30 v. sitten...
... 4.12.1978 The Cure nauhoitti ensimmäisen sessionsa John Peelille.
Peel Session (11/12/1978):
01. Killing an Arab
02. 10.15 Saturday Night
03. Fire in Cairo
04. Boys Don't Cry
1. adventtisunnuntai
Johann Sebastian Bach: Öffne dich, mein ganzes Herze kantaatista Nun komm, der Heiden Heiland BWV 61.
lauantaina, marraskuuta 29, 2008
Kansankodista, hej!
Ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan visuaalinen ilmentymä: 70-luvun tanssiorkesterit. Kuvia ei kannata katsoa hätäisesti, vaan hitaasti ja nautiskellen. Kunkin henkilön kohdalla tulee pysähtyä tunnelmoimaan, tutustumaan.Ecce homo, tuossa on Åke Örebrosta, vierellään entinen hitsaaja ja lempeä sosiaalidemokraatti Mats Von Fersen. Alemmista kuvista saattavat tarkkaan tutkimalla löytyä lastentarhaopettaja ja innokas polkan ystävä Per-Erik sekä hänen velipuolensa Benny, taitava basisti. Älkää myöskään ohittako kaunista Annaa, ruotsinsuomalaista ompelijaa, joka avoimesta ilmapiiristä rohkaistuneena päätti kokeilla laulamista ihan oikeassa orkesterissa. Jo Seinäjoella olivat tädit sukujuhlissa kehuneet, että tuolla äänellä kannatta ainakin yrittää, mutta ei missään nimessä täällä Suomessa.
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Jussi Pekka Pohjola 13.1.1952 - 27.11.2008.
Onnistuin kerran poikasena livahtamaan kapakkaan, jossa soitti jazz-bändi. Muistaakseni bändin nimi oli rakennettu sähkökitaristin varaan, oli kuulemma ihmelapsi ja muutenkin paras. Muistan vain kammottavan irtotakin, huonon soittoasennon ja kireän soundin.Bändin basistina soitteli vaatimattoman oloinen keski-ikäinen mies. Viikset ja tukeva olemus olivat pikkupaikkakunnan rekkakuskin, mutta hänen soittonsa oli jostain muusta maailmasta. Se kiinnitti pian kaiken huomioni, hurmasi ja lopulta vietteli. Soitto kuulosti säveltäjän soitolta. Tämä oli helppo vahvistaa myöhemmin.
Keikan jälkeen tein jotain, jota en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Pyysin basistilta nimikirjoituksen. Se on edelleen ainoani.
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Vinnaren tar allt
Superseksikäs Toistaiseksi voitti kolmiosaisen (kaksi kierrosta ja puuhapaperi) kausifinaalin. Onneksi olkoon! Oheinen kuva on voittajajoukkueen menestyksen taannut voimakuva. Koristakoon kuva voittajien kunniaksi myös meidän blogiamme. Salutamus!Poikakuoro saavutti kunniakkaasti hopeaa jäämällä ainoastaan pisteen päähän voittajista eli tälläkin kertaa visa oli äärimmäisen tiukka kärkijoukkueiden osalta:
1. Toistaiseksi 13,5
2. Poikakuoro 12,5
3. Blues & Dance 8
4. Ei hajuakaan mäntylöistä 4,25
5. Avohylly 3,75
6. Elizabeth Bathory 3
Tuomarit (Craptorit) olivat ensimmäistä kertaa tulessa, mutta selvisivät tehtävästä kohtuullisen ottaen huomioon illan "merkillisyydet". Pikasääntöpalaverin jälkeen tuomarit jakoivat kenttäoikeudentajuunsa turvautuen viimeiset kausipisteet: kierroksen kaksi parasta joukkuetta, Poikakuoro ja Toistaiseksi, saivat ensimmäiseltä kierrokselta samat pisteet, joten tuomarit antoivat molemmille joukkueille kolme kausipistettä. Toinen merkillisyys oli, että kreivittäret eivät huomanneet lainkaan ensimmäistä finaalikierrosta! Onneksi tuomarit olivat empaattisia ja päättivät soittaa kierroksen kappaleet uudestaan, mutta ainoastaan pienin näyttein.
Pistetään vielä tähän lopuksi näytille runkosarjan pisteet (kuusi parasta). Ehkäpä se vähän lohduttaa itkukrapulassa pyörivää ja pierevää joukkuettamme. Yhteiset kiitokset kaikille musavisalaisille, keväällä jatketaan tarkistetuin säännöin!
Poikakuoro 23
Toistaiseksi 14
Elizabeth Bathory 13
Blues & Dance 11
Ei Mitään Hajua Mäntylöistä 9
Avohylly 8
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Trink mit Heino!
Pikkujoulukauden pohjiksi voi vetäistä kunnon tömpsyt Heinoa!
1. Blau Blüht Der Enzian
2. Rote Rosen, rote Lippen, roter Wein
3. Bier, Bier, Bier
4. Karamba, karacho, ein Whisky
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
L'orror (yöpöydän kirjat top 5)
L'orror, l'orror... levysoitin hajosi, mitä tehtävissä? Miten täyttää pimeän illan tunnit, kun ei vinyylit pyöri?
Lukemalla...
1. Mika Saastamoinen: Parasta lapsille
2. Antony Beevor: Berliini 1945
3. V-P, Lehtola: Wallenius
4 Milton K. Ozaki: Naispaholainen
5. Heikkilä-Paretskoi: Vanhat herrat
Uusi levykauppamme.
Uuteen kauppakeskukseen tuli siis kuuluisan kauppaketju Junttila:n (nimi muutettu) top-ten osasto ja sen mukana tietenkin talousalueemme cd/dvd kauppa ilmeisesti piristyy, ainakin moni on sanonut olevansa hyvillään ko. oaston olemassaolosta.
No eikun mitä, pankkikortti taskuun ja katsomaan valikoimat. Del Shannon, Clash Jukebox ja Ferdinandin Franz lähtivät matkaan cd-osastolta ja tietenkin ihan pirskatin halvalla. DVD puolelta on tullut jo vaikka mitä tsoppailtua. Et siis niinku ihan hyvä kauppa.
Toivottavasti tsoppailuintomme saisi niin isot mittasuhteet että joku pienoinen levypulju perustaisi tänne asianmukaisen myyntipisteen josta saisi ei niin mainstreamia kamaa ja jotain sellaista altsua ja artsua kohtuu hinnalla, niinku, tajuutsä?
sunnuntai, marraskuuta 23, 2008
lauantaina, marraskuuta 22, 2008
Runkosarjavoitto
Poikakuoro oli tälläkin kaudella runkosarjan pisterohmu. Tilanne ennen kauden päätöstä kärkijoukkueiden osalta:
Poikakuoro 20
Elizabeth Bathory 12
Toistaiseksi 11
Blues & Dance 10
Ei Mitään Hajua Mäntylöistä 8
Avohylly 7
Mainittakoon vielä, että kysymyksessä on peräti yhdestoista runkosarjavoitto peräkkäin. Mutta sehän ei tietenkään takaa vielä yhtään mitään. Kauden varsinainen mestari leivotaan niillä kuuluisalla kahdella viimeisellä kierroksella; voittomaljoja voi toisin sanoen päästä kohottelemaan mikä finaalijoukkue tahansa, sillä mestariainesta löytyy näet niistä kaikista. Se on moneen kertaan todistettu.
Poikakuoro 20
Elizabeth Bathory 12
Toistaiseksi 11
Blues & Dance 10
Ei Mitään Hajua Mäntylöistä 8
Avohylly 7
Mainittakoon vielä, että kysymyksessä on peräti yhdestoista runkosarjavoitto peräkkäin. Mutta sehän ei tietenkään takaa vielä yhtään mitään. Kauden varsinainen mestari leivotaan niillä kuuluisalla kahdella viimeisellä kierroksella; voittomaljoja voi toisin sanoen päästä kohottelemaan mikä finaalijoukkue tahansa, sillä mestariainesta löytyy näet niistä kaikista. Se on moneen kertaan todistettu.
perjantaina, marraskuuta 21, 2008
Top 5
1. Talvi
2. A Chinese Odyssey I ja II
3. The Chronological Donald vol. 4
4. Clint Eastwoodin Iwo Jima-boksi
5. Ilmailuhistoria
2. A Chinese Odyssey I ja II
3. The Chronological Donald vol. 4
4. Clint Eastwoodin Iwo Jima-boksi
5. Ilmailuhistoria
torstaina, marraskuuta 20, 2008
Työvoitto eilen
Sanottaisko että oli aika erilainen ilta musavisassa tällä kertaa. Toistaiseksi-joukkue antoi tulikivenkatkuista kritiikkiä musavalinnoista, ja olihan se meidänkin mielestä aika rankka paketti iskelmäheviä se eilinen ilta. Varsinkin kun meitä oli vain kaks Poikakuorosta, minä ja Jouni, ei kerrassaan muita. Suoraan sanottuna itekin mietin, että pitäiskö lähteä kotiin samontein eikä jäähä häviämään tynkäjoukkueella, mutta onneksi jäätiin kuitenkin kokeilemaan. Tavotteeksi asetettiin finaaliin pääsy. Ja paineita sekin aiheutti, mutta paineet on näköjään hyvä käyttövoima. Eka kierros alkoi turvallisesti radiosta tutulla musiikilla. Näitä minäkin tunnistan. Oli Sturm und Drang, Brother Firetribe ja Nightwishin jännä Erämaan viimeinen Indican Jonsun laulamana. Jouni tunnisti myös Meat Loafin. Ai niin, yksilöbonuskysymyksen tais Jouni myös tunnistaa. Se oli joku. Näitä en paina koskaan mieleen näitä yksilöjuttuja, että sori kun jää mainitsematta.
Toka kierros. Se oli sitten sellaista musiikkia, että Jouni täytteli yksin vastauspaperia. Minä vajosin omiin ajatuksiin. Tuli kaikkea raskasta ja aina välillä kieltämättä ihan kelpokitarasooloja à la Timo Tolkki ja Carlos Santana. Uskon kyllä että niitä sooloja on mahottoman mukava soittaa. Taidemusiikissa (vai klassiseksiko sitä pitää sanoa) tämän tapainen revittely tunnetaan nimellä kadenssit. Kaikki ei laske konserttokadensseja musiikiksi, vaan pitää niitä sellasena täytteenä, jolla soittaja näyttää kuinka on tullut tekniikkaa treenattua että huh huh. Tässä toisella kierroksella sattui muuten sellainen outo asia, että Jonze ei tunnistanut Bruce Dickinsonia ja puolestaan Bathory-joukkueen Satu sitten ei tunnistanut Mötley Crueta. Siis tosi outoa.
Päästiin kuin päästiin finaaliin. Eipä ole finaaliin pääsy tuntunutkaan koskaan näin mukavalta. Minäkin heräsin omista ajatuksistani tässä vaiheessa. Finaali oli kevyempi kuin tuo toinen kierros. Piti yhdistellä laulajia bändeihin, ja musiikista jäi mieleen Paul Gilbertin versio Spice girlsin 2 become 1. Siinä oli kyllä melodian kaari hyvin taivutettu. Ja voi että, illan aikana lumisade ylty. Se näytti hienolta kauppayhtiön isoista ikkunoista. Viimesenä soi sitten kuin tilauksesta Tarja Turusen I walk alone, ja piti ihan kääntyä katsomaan ikkunasta että asteleeko Turunen liehuvine helmoineen siellä Rovaniemen lumisella kadulla. Täytyy sanoa että tuo biisi soi kyllä hyvin Kauppayhtiöllä, ihan kuin en ois aiemmin koko teosta kuullut.
Tiedättekö että me oltiin sitten koko visan toisena! Tienattiin kuulkaa kaks pistettä joukkueella. Kiitti tuomareille erikoisesta visasta! Ja voittajajoukkue Blues & Dancelle onnentoivotukset!
Toka kierros. Se oli sitten sellaista musiikkia, että Jouni täytteli yksin vastauspaperia. Minä vajosin omiin ajatuksiin. Tuli kaikkea raskasta ja aina välillä kieltämättä ihan kelpokitarasooloja à la Timo Tolkki ja Carlos Santana. Uskon kyllä että niitä sooloja on mahottoman mukava soittaa. Taidemusiikissa (vai klassiseksiko sitä pitää sanoa) tämän tapainen revittely tunnetaan nimellä kadenssit. Kaikki ei laske konserttokadensseja musiikiksi, vaan pitää niitä sellasena täytteenä, jolla soittaja näyttää kuinka on tullut tekniikkaa treenattua että huh huh. Tässä toisella kierroksella sattui muuten sellainen outo asia, että Jonze ei tunnistanut Bruce Dickinsonia ja puolestaan Bathory-joukkueen Satu sitten ei tunnistanut Mötley Crueta. Siis tosi outoa.
Päästiin kuin päästiin finaaliin. Eipä ole finaaliin pääsy tuntunutkaan koskaan näin mukavalta. Minäkin heräsin omista ajatuksistani tässä vaiheessa. Finaali oli kevyempi kuin tuo toinen kierros. Piti yhdistellä laulajia bändeihin, ja musiikista jäi mieleen Paul Gilbertin versio Spice girlsin 2 become 1. Siinä oli kyllä melodian kaari hyvin taivutettu. Ja voi että, illan aikana lumisade ylty. Se näytti hienolta kauppayhtiön isoista ikkunoista. Viimesenä soi sitten kuin tilauksesta Tarja Turusen I walk alone, ja piti ihan kääntyä katsomaan ikkunasta että asteleeko Turunen liehuvine helmoineen siellä Rovaniemen lumisella kadulla. Täytyy sanoa että tuo biisi soi kyllä hyvin Kauppayhtiöllä, ihan kuin en ois aiemmin koko teosta kuullut.
Tiedättekö että me oltiin sitten koko visan toisena! Tienattiin kuulkaa kaks pistettä joukkueella. Kiitti tuomareille erikoisesta visasta! Ja voittajajoukkue Blues & Dancelle onnentoivotukset!
keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008
Hyvää nimipäivää!
Poikakuoro toivottaa hyvää nimipäivää rakkahimmalle kilpatoverilleen Elizabeth Bathorylle! Illalla nähdään!
perjantaina, marraskuuta 14, 2008
Musavisaraportti
Niin joutuivat jälleen keskiviikko ja musavisa. Olin hyvissä ajoin pukenut parhaat päälle ja lämmitellyt musavisamobiilin ja lähtenyt kohti Kauppayhtiötä. Olin jälleen aikaisin paikalla, mutta odottavan aika ei kuitenkaan ollut pitkä. Ennen kuin huomasinkaan oli joukkue paikalla. Illan kokoonpanossa olivat läsnä Inksu sekä hänen mukanaan saapunut vieraileva tähti, Mikko, Mackan sekä allekirjoittanut. Jah oli tällä kertaa estynyt saapumasta työkiireiden vuoksi.
Ensimmäinen kierros. Yllärikysymysten jälkeen pääsimme asiaan. Kierroksen teemana olivat laulavat elokuvatähdet. Ensimmäiseksi lauleskeli Bruce Willis kappaletta Secret Agent Man, joka oli hyvin tunnistettavissa. Leffa meni tosin huti. Se oli Austin Powers (jompikumpi niistä) eikä Ace Ventura, kuten paperiin kirjoitimme. Kakkoskysymyksen Tenacious D tunnistettiin myös. Yhtyeen nimen alkuperää emme muistaneet, mutta kappaleeseen sisältyneet säveltäjät Johann Sebastian Bach, Ludwig van Beethoven ja Wolfgang Amadeus Mozart toivat pisteen allekirjoittaneen käytyä jälkikäteen perustelemassa vastauksemme.
Loppuosa kierroksesta meni myös hyvin tunnistaessamme Kaj Chydeniuksen sävelet ja Eino Leinon sanat sekä Vesku Loirin Huilumies-viisun. Milla Jovovich osattiin yhdistää Bruce Willisiin (Fifth Element) sekä Resident Evil-pelileffasarjaan. Kierroksen voitto pisteillä 8,25/12. Pistelaskutauolla askartelimme haasteellisen anagrammipuuhiksen parissa.
Toinen kierros osoittautui sitten huomattavan vaikeaksi. Ensimmäinen Raconteurs-kysymys meni nollille sankarillisista yrityksista huolimatta. Toisessa kysymyksessä soi Black Sabbathin Symptoms of the Universe. Mackanin meditaatio toi meille pisteen alkuperäisestä esittäjästä ja levystä, mutta emme tunnistaneet soitetun version esittänyttä Sepulturaa. Se olisi saattanut johdattaa meidät myös c-kohdassa kysytyn Rattuksen jäljille.
Beastie Boysit ja Turbonegrot tiedettiin kohtuudella, mutta yllätyksenä tuli lähimmän Turbojugendin sijaitseminen kotoisessa Rollossa. Kierros ei mennyt kummoisesti, mutta puuhiksen voimilla saimme kammettua itsemme alkukierrosten kärkisijalle yhdessä Blues & Dancen kanssa.
Siispä koitti illan finaali, joka koostui listatriviasta. Tuomari Nurmio tulkitsi aluksi Taisto Ahlgrenin kappaletta Pettäjän tie. Ahlgren muistettiin ja pitkä mentaalinen vääntö palautti mieleen myös Nurmion Tangomanifesti-levyn. Syltin Rocky III:n tunnariesittäjä Survivor muistettiin ja pitkä mentaalinen vääntö toi esille myös kuullun version laulaneen Paul Ankan ja parodiaversion esittäneen Weird Al Yankovicin.
Kolmoskysymyksen pistekato menee allekirjoittaneen henkilökohtaiseen piikkiin. Indican esittämä Kersantti Karoliina soi korvissa liian vahvasti Pikku Oravan äänellä enkä millään uskonut kappaleen löytyvän alun perin Popedan Svoboda-albumilta. Tämän jälkeen viimeinen kysymys toi enää yhden pisteen tunnistaessamme Jope Ruonansuun esittävän Saku Kuosmasen kappaletta. Jopen levy olisi ollut nimetty hyvin poikakuoromaiseen tyyliin: Työnnä kännykkä hanuriin. Vuoden 2002 9. suosituimman kappaleen esittäjä olisi puolestaan ollut Lordi.
Pari hutia veivät meiltä iltafinaalin voiton. Hopea ei kuitenkaan ole häpeä ja finaalin voittanut Ei Mitään Hajua Mäntylöistä ansaitsi yhdessä illan ahkerasti tuomaroineen Voi Pytty-duon kanssa aplodit ja onnittelut. Raikuvat aplodit sai myös tarjoilija poistaessaan reippaalla otteella ja asenteella tupakkamiehen savuttomasta ravintolatilasta. Kiitokset myös joukkueemme vierailevalle tähdelle innokkaasta osallistumisesta. Itse tulen viettämään päivät ennen seuraavaa musavisaa harjoittaen itsekritiikkiä sekä tehden zeniä kehittäviä harjoituksia saadakseni liian suureksi leventyneen suuni pienemmäksi, hillitymmäksi ja hallitummaksi.
конец
60!
Charles Philip Arthur George Mountbatten-Windsor, s.14.11.1948.Poikakuoro onnittelee Walesin prinssiä ja koko brittiläistä kansainyhteisöä!
torstaina, marraskuuta 13, 2008
”Saamarin rapparit!”
Hankin männä viikolla levyn, josta tuli viides omistamani rap-levy. levy oli Fat Boys 7” ja todella tiukkaa settiä (vaikkei kuitenkaan tuo linkin takana oleva styge).
Ne muut omistamani rapparilevyt ovat:
Kurtis Blow 7”
Grandmaster Flash & the Furious Five-lp
Public Enemy 12”
Mel Brooks 7”
Nyt mä oon niin in da hood!
P.S. Tämän rap-levyn haluaisin. Aikoinaan kun sitä sai kaupasta, ajatus oli niin pelottava, että levy jäi sinne...
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
The Best Music Video Ever Made
Tässä tälle illalle voimavideo, aika huikea. Mulla duunia, skippaan.
Mutta ehkäpä siintä on hyötyä perässähiihtäville joukkueille jos operoimme tänään vaajalla kentällisellä :)
lauantaina, marraskuuta 08, 2008
Lamaklassikko
"Työttömät kaverukset perustavat siivousfirman."
Tapio Piiraisen klassikkoraina Siivoton juttu (1997):
YouTube ja Elävä arkisto.
Tapio Piiraisen klassikkoraina Siivoton juttu (1997):
YouTube ja Elävä arkisto.
perjantaina, marraskuuta 07, 2008
Uusi musavisablogi
Keskiviikon dumarikaksikko on perustanut joukkueelleen oman blogin: Avohylly.
Muutkin saisivat osallistua musavisablogien elvytystalkoihin.
Muutkin saisivat osallistua musavisablogien elvytystalkoihin.
torstaina, marraskuuta 06, 2008
Köyhän stereot
Tuli vain sellainen mieleen, että monellako oli edes nuorempana (stereo)mankka sängynpäädyssä pään puolella?
Köyhän nuoren subbari on varmaan vielä harvinaisempi. Siis putkiradio sängyn alla. Koettu on.
Köyhän nuoren subbari on varmaan vielä harvinaisempi. Siis putkiradio sängyn alla. Koettu on.
Värikäs ilta
Muistelen menneitä eli tupakanhajuisia, jo lähes ruskeaksi murtuneita vastauspapereita. Vasta raporttia kirjoittaessa sitä usein ymmärsi, kuinka savuisen kosteassa ympäristössä oli iltansa viettänyt. Aamuiset paperit ovat tyystin toista maata. Edelleen kuin riisistä vedettyjä, puhtaita ja valkoisia. Ainoastaan painomustat kysymykset sinisine vastauksineen värittävät niiden sileää ja kaunista pintaa. Poikkeuksen tekee papereista neljäs, josta löytyy harmaan eri sävyjä. Kaihoisasti muistelen myös eilistä iltaa, jonka teemana oli väri. Annetaan raportin kertoa.
Ensimmäinen kierros: "Värikästä"
Pisteet: 7- / 12
Sijoitus: 1
Läpsy: Kreivitär Satu tunnisti salamana Purple Hazen. Onnittelut!
Belle & Sebastian kuulosti etäisesti tutulta, mutta emme keksineet Bay City Rollersia huonompaa vaihtoehtoa, joten ainoa piste tuli laulun väreistä, joita tuli tunnistaa. Seuraavaksi saimme kuultavaksemme huonoimman cover-esityksen koko maailmankaikkeudessa. Väitimme silkkaa pahuuttamme Jukka Ormaa W.C. Yrjänäksi. Aulikki Oksasen osasimme, samoin laulun nimen. Niin liikkuu pehmeä kätesi kuin vene varhain aamuisella joella on runoutemme lähes yksinäistä aatelia. James Brown oli meille peruskauraa. Syntymävuodenkin muistimme ovelasti siitä, että samana vuonna syntyivät myös Joan Collins ja Japanin keisari Akhito. Ainoastaan biisin nimi meni pieleen. Nummisen Pieni ruskea (ja sympaattinen!) ruutu jäi myös nimeämättä, mutta toki nyt jänis (Hare Khrisna, lat.) tiedettiin. Baarien mies on meillä kaikilla hyllyssä, Raamatun ja jallupullon välissä.
Toinen kierros: "Mustavalkoista"
Pisteet: 6 / 16
Sijoitus ensimmäisen ja toisen kierroksen jälkeen: 3
Läpsy: Jaffe nappasi oluen tunnistamalla Noitalinna Huraa! -yhtyeen. Onnittelut! Kierroksella oli mukana puuhapaperi, jossa oli neljä tuttua levynkantta. Tehtävänä oli kertoa viivalla osoitetun yksityiskohdan värin. Otaksuimme tehtävän olevan helppo, mutta niin se värimuisti temppuili jälleen. Puuhapaperista saimme kaavittua ainoastaan puolitoista pistettä. Dj Polly Jeania emme kumma kyllä tienneet, veikkasimme huterasti Tori Amosta, usein musavisassa kysyttyä pianistilaulajaa. White Stripesin perustamisvuosi 1997 ohitettiin vuodella, mutta värit olivat tällä kertaa hyvin muistissa. Oliko se White Blood Cells, mikä myös oli unohduksissa? Intiaanipäällikkömme Geronimon ydinosaamisalueella liikuttiin pelleilyn ja opettamisen merkeissä, ja beibehän se on, joka mustaan pukeutuu - ja jälleen oli Bändi hukassa (Wsoy, 1994). Ville Leinonen ehkä asuu Tampereella, mutta Savonlinnasta hän on kotoisin. Yhtye oli tietenkin Valumo. Toinen kierros pudotti meidät kärkipaikalta, mutta pääsimme kuitenkin finaaliin. Yllätykseksi hangover-joukkueemme Elizabeth Bathory jäi niukasti loppukahinoiden ulkopuolelle, mutta päätti kuitenkin sisukkaasti osallistua varjofinaaliin.
Finaali: "Punaisen sävyjä"
Pisteet: 7,5 / 12
Sijoitus: 1
Läpsy: Illan viimeinen kaljamegabonustäysinrinnoin meni kreivittärien omalle rattopojalle Johnny Winterille. Onnittelut! Ymmärsimme kyllä jotenkuten, että laulaja ja sanoittaja on Hector. Koska bändiä kuitenkin kysyttiin, päädyimme hivenen vastahakoisesti Kasevaan. Vastaushan oli Punainen lanka, ja biisi Simpson & Sampson -cover Taistelija (Boxer). Blonde Redhead soi tilassa mahtavan tunnistettavasti, tosin biisin nimeä emme tienneet. Albumeista muistimme yhden, ja kansallisuusväreistä unohdimme ainoastaan vihreän. On aina huojentavaa, kun finaalikierroksella kuullaan tuttua musiikkia. Hannu Nurmion tiesivät taatusti kaikki Punaisen planeetan - meille tuttu - ollessa kenties liian kaukana kiertoradallaan. Karvainen sielu ei ole niin hyvä nimi runokirjalle kuin Kootut selitykset. Arvatkaa, kumpi oli oikea vastaus? Illan viimeinen kysymys koski Pinkin taistolaishenkistä rallatusta Stupid Girls, jonka räävitön video taisi närkästyttää seksuaalisesti vilkkaita porvaristyttöjä. Pisteitä ropisi muuten mukavasti, mutta Stupidity olikin I'm Not Dead.
Voitto tuli jälleen pienimmällä mahdollisella erolla toiseksi tulleeseen Perintöveroon. Kolmanneksi, pisteen päähän kipusi Toistaiseksi. Mainittakoon lopuksi, että kreivittärien varjofinaalitulos oli 8-. Mikäli olisivat rutistaneet pisteen pari kahdella ensimmäisellä kierroksella, olisivat voittaneet koko visan. Musavisa on julmaa ja ratsuväki raakaa.
Kiitos viehkoille ja taitaville tuomareille monipuolisen värikkäästä viikkovisasta!
tiistaina, marraskuuta 04, 2008
007
Joku irvaili muutama kuukausi sitten, että Viinitalon Emmi se tunnarin kuitenkin tekee, että kaikki olisi vain huijausta. Säällisissä olosuhteissa olisikin takuuvarmasti syntynyt häikäisevää jälkeä, lahjakkuutta Amylla löytyy muillekin jaettavaksi. Mutta ovatpa Jack White ja Alicia Keys - varsin epätodennäköinen parisko muuten - onnistuneet loistavasti! Kummankaan fäni (copyright J. Tamminen) en ole, mutta tässä näkemyksellisesti sovitetussa biisissä molemmat kuulostavat aivan hemmetin hyviltä. Ja nyt puhutaan siis pelkästä tunnarista Another Way To Die, josta mielipiteitä piisaa varmasti jokaiseen koloon. Itse elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta ettei vaan ihmiskunnalle olisi jälleen tarjottuna tuleva klassikko, jonka kaikki osat ovat ainakin teoreettisilta lähtökohdiltaan oikeilla kohdillaan.Quantum of Solace on jo pelkkänä nimenä jotenkin ylivoimainen; yksin Q-kirjaimessa on kulttuurihistoriallisessa Bond-kontekstissa käsittämätöntä glamouria. Entäpä Olga Kurylenko ... huh huh! Odotukset ovat tosi korkealla. Don't let me down, Mr. Bond, James Bond.
maanantaina, marraskuuta 03, 2008
Yma Sumac 10.9.1922 - 1.11.2008
Musavisastakin tuttu Yma Sumac menehtyi toissapäivänä. Hänen muistokseen: Tumpa.Tutustuin hänen musiikkiinsa nähtyäni Coen-veljesten jännittävän rikostutkielman, Big Lebowskin (1998). Muistaakseni Sumacin ääntä kuultiin Jackie Treehornin rantabileissä.
sunnuntai, marraskuuta 02, 2008
Päivän lungistelufiilistelyt
Otan tämän päivän erittäin lungisti diggaillen reggaeta ja notkuen sen tahdissa.
lauantaina, marraskuuta 01, 2008
Mustajalat
Seremonia, jolla Loitsupiippu siirrettiin Yksinäiseltä Päälliköltä Mu-Koi-sa-polle, alkoi samalla hetkellä, kun aurinko nousi tasangon ylle. Sen kirkkaat säteet osuivat avoimesta oviaukosta telttaan ja pappeihin, jotka lauloivat Seitsemän Ukkosen laulua, löivät noitarumpuihinsa ja polttivat suitsukkeena makean männyn lastuja. Kun Ukkoslaulut oli laulettu, Yksinäinen Päällikkö kohotti loitsupiipun sen luovuttajana ja lauloi:
Kuljen nyt ympäriinsä.
Kuljen nyt ympäriinsä.
Etkoplasmaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)