Yksi 80-luvun hienoimpia hetkiä oli kun pukkasin tuon vinyylin tuoreeltaan soimaan ja ekan biisin kitarat pärähtivät soimaan.
Luin uudesta Rumbasta että tulevalle uutukaiselle olisi yritetty tallentaa samanlaista henkeä kuin tuolle Kiss me klassikolle. Helvetti, odotukset ovat nyt korkealla kun vielä kitarassakin häärää Porl Thompson (hevarit huom: soitti Page&Plant tourilla ja dvd:lla loisto pätkiä kun Plant/Thompson kutovat harmonioita) ja synat viskattu nurkkaan.
Toivottavasti tulevat kiertueella härmään niin päästään Jontsen kanssa tekemään keikkareissu.
Meissä jokaisessa asuu pieni gootti.
4 kommenttia:
Huh, se Kiss Me, Kiss Me, Kiss Me on kyllä älyttömän kova paketti. Minulla oli samanlaiset fiilikset, kun eka biisi tärähti soimaan ja kitara vonkumaan. Levy ei ole Curea helpoimmasta päästä, mutta palkitsee kyllä pitkämielisen kuulijan. Siinä summautuvat aika kattavasti Curen siihenastiset tekemiset.
Cure tuntuu olevan edelleen kovassa kunnossa. Keikalle kyllä lähdetään, jos poppoo saapuu Suomeen. Lehtijuttua en itse ole vielä lukenut, mutta illalla sitten...
Mää niin tykkään Robert Smithin habituksesta. Uijuijui tuossakin... ;)
Onhan se jotenkin tyylillä vetänyt vaikka kilojakin on päällä, hyvä asenne.
Fat Bob...
-jussi
Lähetä kommentti