torstaina, tammikuuta 10, 2008

Funky monks.

Katsoin eilen Funky Monks dvd:n. Hienoa dokua Blood Sugar Sex Magic levyn teosta, tuosta yhdestä 90-luvun klassikosta jonka voi häpeilemättä heittää Led Zeppelin klassikoiden viereen. Tottakai Rick Rubinin pieteetillä on merkitystä levytysprosessin kulkuun ja lopputulokseen. Kemia toimii hienosti. Eityisen nautinnollista oli seurata dokusta kun Flea veteli omia osuuksiaan. Ei mies turhaan ole tatuoinut Jimi Hendrix kuvaa vasempaan olkavarteen. Basson Hendrixiksi tuota uudistajaa voisi kuvata. Harmi että tuon ajan Peppersiä ei tullut koskaan nähtyä livenä.

Suck My Kiss.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lempidokumenttejani.

Ahaa, eli olet hankkinut nyt dokkarin dvd:nä! Muistan lainanneeni sinulta vuosia sitten saman vhs:nä.

Koko dokumentista huokuu maaginen tunnelma, että nyt ollaan tekemässä jotain peruuttamattoman klassista. Muistan tarkasti sen hetken, kun kuulin levyn ensimmäisen kerran. Ensireaktioni Power of Equalityn soidessa luureissa oli paitsi äärimmäisen kiihtynyt, myös levyn edetessä hämmentynyt: juuri tuollaista kamaa olimme oman bändini kanssa yrittäneet kutoa. Siinä se visio soi kaikessa jylhässä tiukkuudessa - eikä mikään ollut enää entisellään.

Anonyymi kirjoitti...

(tulipa kökköä äidinkieltä. olin kiihtynyt)

Anonyymi kirjoitti...

Flea ja Smith näyttävät tosi hauskoilta tuossa kuvassa.

JahRelainen kirjoitti...

Ei se ole kökköä, eloisaa. Hyvä et kiihdyit, vielä on fjongaa tallella:)

Joo nyt saa vanhoja musa dvd:ta halvalla.
Mulla oon moneksi tunniksi uutta matskua musavideo-iltoihin.

Hauska kuva kyllä. Vaikka jannuilla jo ikää niin siintä huokuu tuo ammatinvalintakin, uskottava.

Top-5

G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...