Hamina- punk rules!

Markon raporttia odotellessa voitte tyydyttää tiedonnälkäänne listoilla. Kesällä HeSarin järjestämän Rakkaimmat rockit äänestyksen voiton nappasi Hurriganesin nenän edestä Pelle. Tänä vuonna Härmän punk-scene täyttää 30 vuotta. Yle on pistänyt ihan kohtuullisella informaatiolla ladatun punkpaketin sivustoilleen. Painelkaa karttaa ja lukekaa hienoja punk muisteloita, joita eri ikäiset ihmiset ovat sinne pistäneet, tuttujakin voitte bongata. Mutta. Kukas se taas nappasikaan Punklandian biisiäänestyksen ykkösen.

Itse diggasin aina punk-rockista enempi kuin tiedostavasta hc-kaahauksesta. Rock on kuitenkin hauskanpitoa ja rock- etu/taka -liitettä varsin huolimattomasti viljellään. Kyllähän omat juurenikin ovat tuhdisti tuossa punk-rockissa. Ei tarvinnut mennä opistoon opiskelemaan kitaransoittoa tai tekstien tekemistä. Sähkis käteen, särkijä päälle ja rämpyttämään. Ei musta hyvää soittajaa ole vieläkään tullut mutta aivan loistava rock-rämpyttäjä.
Suomalainen punk-rock elää ja hengittää nykypäivinäkin varsin hyvin ja Pelle näyttää nynnyille esimerkkiä vaihtoehtoisesta elämäntavasta. Ei o pakko laittaa toppahousuja jalkaan ja alkaa kuunnella Eppuja.

Kannattaa kuunnella Pellen uusin tuotos ; Pelle Miljoona Unabomber. Ihan täyttä tavaraa, joka lasauttaa nuoremille punkkareille savet lahkeeseen.

Humppa soimaan

Vero % ja peruspalvelut.

Puhuin tuossa vk.loppuna kaverin kanssa että voitais kaivella hokkarit ja staga esiin kun kentätkin on jo jäässä. Pelattais vähän lätkää, koottais pikkanen jätkälössi ja alettais sohimaan. No siintä sitten pohtimaan Lapinaukean kentän tilaa, taitaa olla viimeinen talvi kun se siinnä enää on, kaavoitettu uudelleen. Lämpimät kopit, hyvät valot, helppo tulla ja mennä ja ennenkaikkea ei m a k s a mitään, luksusta. Kaiffarini kysäisi minulta ; arvaas paljonko maksaa c-junnujen kuukausi Lappi Areenalla, siis yhdeltä äitinpikku jantsanterilta? Meikä kääntelee rubiikinkuutiota päänsisällä ja nykäisee luvun .... öööö, oisko pari kymppiä? Ei, vaan 300, kaverini sanoo. Jumalauta, purkka pysähtyy suussani.

Oisko muista Musavisajoukkueista innokkaita lätkänpelaajia?
Mikko, Kalle, Marko???


Lakutoukalle tossa ryyppykaverilaskuri, helvetin hauska muuten.

Poikakuorolle syyskauden musavisamestaruus

Runkosarja voitettiin yhdeksännen kerran peräkkäin, mestaruus on käsittääkseni neljäs, ellei peräti viides, mutta kukapa niitä laskee. Kiitos joukkueelle, kanssakilpailijoille, tuomareille ja ennen kaikkea Kauppayhtiölle.

Voimakuva

Illalla taistellaan musavisan kausifinaalivoitosta! Tuokoon Tura meille Onnea!

Rovaniemen vero % ja minne se menee.

Vittu perkele!! Yritin tilata aikaa lääkärille kun silmä on oireillut jo viikon ; Ei meillä ole tälle viikolle aikoja, yritä ens viikolla uudestaan. No saiskos aikaa lääkärintarkastukseen kun on viimeisestä tarkastuksesta kulunut aikaa? ; No se menee ensvuoden Tammikuuhun. Onko teillä mitään nettivarausjärjestelmää käytössä? ; No ei meillä semmosta zörzön-zöötä(ammattijargonia, en saanut selvää)ole käytössä.
Mitäs mä tän silmän kanssa nyt sit teen? ; No kokeile mennä päivystykseen, se on siellä LKS:n tiloissa nykyisin.
Ei jumalauta mene mulla jakeluun.... veroja maksetaan jotta peruspalvelut toimisi. Vai onko peruspalveluihin nykyisin luettava jo matkailun edistäminen, kauppakeskuksien ja muiden rakennusprojektien tukeminen.

TV-ohjelmia

Talent Suomi, aika järkyttävää katsottavaa, eikö? Suosikkini on Suoralähetys, joka valitettavasti ei päässyt enää viimeksi jatkoon. En aluksi löytänyt sitä You Tubesta, mutta sen sijaan löysin jotain muuta: suoran lähetyksen suolia.

Suoralähetyksen loistava semifinaalisuoritus nähtävissä ohjelman kotisivuilta.

Es gibt kein Bier auf Hawaii

Es gibt kein Bier auf Hawaii,
Es gibt kein Bier.
Drum fahr ich nicht nach Hawaii,
Drum bleib' ich hier.
Es ist so heiß auf Hawaii,
Kein kühler Fleck,
Und nur vom Hula Hula
Geht der Durst nicht weg.

Meine Braut, sie heißt Marianne.
Wir sind seit zwölf Jahren verlobt.
Sie hätt mich so gern zum Manne
Und hat schon mit Klage gedroht.
Die Hochzeit wär längst schon gewesen,
Wenn die Hochzeitsreise nicht wär,
Denn sie will nach Hawaii,
Denn sie will nach Hawaii,
Und das fällt mir so unsagbar schwer.

Es gibt kein Bier auf Hawaii,
Es gibt kein Bier...

Wenn sie mit nach Pilsen führe,
Dann wären wir längst schon ein Paar.
Doch all meine Bitten und Schwüre
Verschmähte sie Jahr um Jahr.
Sie singt Tag und Nacht neue Lieder
Von den Palmen am blauen Meer,
Denn sie will nach Hawaii,
Ja, sie will nach Hawaii,
Und das fällt mir so unsagbar schwer.

Es gibt kein Bier auf Hawaii,
Es gibt kein Bier...

jättäkää Tanja RAUHAAN!!!!!!!!!!!!!

HEI SEMPPIÄ VOIMIA JA ENKELI PÖYLÄ sulle TANJA!!!!!!:)ei kyllä kannatakaan pyytää enään anteeksi vaan katsoa aina eteen-päin asioita me ollaan tosi ylpeitä!!!inhottavaa kun kaikki haukkuu ja nauraa ja arvostaa.ajatelkaa vähän itsekki.Kamaan, avio erossa ei ole mitään hauskaa be there dane that!!!:)!!!

Pete "räkä" Malmi r.i.p.

Pete Malmi siirtyi siis ilmavoimiin. Rauhaa.
Kuvassa Pete ylimmäisenä, vielä elossa olevan ystävän kanssa.

Keskiviikkona

Kuorolaiset, ehdotan keskiviikon kausifinaalin pohjustukseksi wanhan kunnon etkoja.

Autenttista kansanmusiikkia

Etnomusikologin märkä uni.

Periksi ei anneta

Hän on lannistumaton, huolehtii myös puhtaudestaan, eikä häpeä olla vähän muita tukevampi. Mutta mikä tärkeintä, hän puhuu jazzia ja hallitsee rytmit.

Bassoa soittaessa tarvitaan joskus myös peukaloa

Anssi Kelan Peukkulyseo. Hassu mies tuo Kela.

Hanget oli heikommat kuin koskaan

Nii-in, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Poikakuoron eilisiltainen menestys oli huikea suoritus! Itsensä likoon laittaneet jäsenet olivat eilen illalla Inksu, Marjo, Jonze ja Satu. Arvoisa Mackan suoritti velvollisuuksiaan jälleen jossain muualla, Mr. Intia-Rokken-Rolloh poti matkatuliaisiaan. Pääkallopaikalla olleista kuorolaisista käsittääkseni kaksi toimi vajaakykyisenä: Inksulla alkava flunssa ja allekirjoittaneella lievää flunssaista kuumetta. Selittelyn makua ehkäpä? No jaa, siideri kyllä maistui hyvälle.

Illan tuomarit olivat laatineet hauskan ja jälleen uudistavan visan. Ensimmäisellä kierroksella uusia makusäväreitä antoi teema "syötävät ja juotavat". Lisäksi saimme pelata Jepardia, eli jokaisen biisin kohdalla saimme itse keksiä yhden kysymyksen annettuun vastaukseen. Visa lähti käyntiin tyttöjenmusalla eli Röyksoppaa kyseltiin. Ei muuten tiedetty. Kuten ei tiedetty I was a teenage Satan worshipperiäkään. Jepariaiheinen Blackie Loveless -vastaus aiheutti päänvaivaa: Oliko tuomarit tehneet kirjoitusvirheen? Ei kai sentään, emme sortuneet kirjoittamaan kysymykseksi "Kuka on Waspin laulaja?" Veikattiin kuultavan bändin laulajaa, mutta kyseinen kaveri olikin kosketinsoittaja. Marjo hallitsi onneksi sanahirviöt Limp Bizkitin kohdalla. American Pie oli jotenkuten hallussa, mutta haa! Osasimme jälleen tehdä saman ikuisuusvirheen, eli unohdimme vastata kysymykseen "mihin tapahtumaan viitataan kyseisen biisin lauseella the day the music died. Niinpä. Tästä lähtien luemme jokaisen kysymyksen huolella, emmekä luota kenenkään vastaukseen. Kun vain tuonkin muistaisi. Sitten. Kotiteollisuus-kyssä. En aio tunnustaa, että olen itse kysynyt joskus samaa eli bändin jäsenten nimiä. En myöskään aio tunnustaa, että en ikinä muista sen kolmannen tyypin nimeä. En tunnusta. Kierroksen viimeinen kyssä sen sijaan oli varmaa kaurapuuroa Laman kanssa.

Ekan kierroksen lopputulos oli jaettu 8. sija pisteillä 8+.

Toisella kierroksella saatiin puuhapaperikin täytettäväksi, jossa kyseltiin kenelle keppi kuuluu? Eli kitaroita oli paperi täynnänsä, joille piti löytää omistaja. Saatiin 3 oikein 8:sta, Brian May, Billy Gibbons & Dusty Hill sekä Alexi Laiho, johon ensin veikkasin James Hetfieldiä, mutta Jonze oli tarkkana ja ehdotti CoB:n Laihoa. Hyvä että uskoin. Varsinainen kakkoskierros oli tasaista eilisen tasoista perussuoritustamme. Spearsin Britneyn tiesimme. Samoin jotain South Parkista, Rootsista ja Nancy Sinatrasta. Osa oli puhdasta tietoa, suurin osa arvausta, jotka menivät sitten harakoille. Paras oli ehkä viimeinen biisi, jossa herra Steven Seagul kajautteli kivikasvoisella äänellään biisiä Talk to my Ass. Tosin ei me tiedetty tätäkään.

Kakkoskierroksen yhteispisteet olivat 7- ja sija 19837483. Emme päässeet finaaliin. Jäätiin ½ pisteen päähän finaalipaikasta.

Muut Poika/Tyttökuorolaiset lähtivät kotiinsa mököttämään, minä jäin urheasti pelaamaan. Liityin finaalissa Toistaiseksi -joukkueeseen, jossa ajattelin kalastavani voittojuomaa. Ystävällisesti joukkue otti yksinäisen kuorolaisen seuraansa. Ehkä toin pahan karman mukanani, koska voitto jäi kauas. Joitakin pisteitä joukkue keräsi, mutta kuorolainen sen sijaan tyytyi ryystämään siideriänsä, koska ei tiennyt yhtään mitään mistään. Mitähän siellä finaalissa kyseltiinkään.. Chicago-musikaalista, Topi Sorsakoskea kuultiin, jotain bändiä jostain, turkulaista musiikin tallentajaa ja Basement Jaxxia, jonka Pekka tiesi!

Kiva oli pelata toisessa joukkueessa, nähdä vähän millainen on toisenlainen ryhmädynamiikka jne. Joukkueiden sekoituspelejä voisi pelata oikeestaan joskus ihan oikeestikin. Mutta joo, uusi voittajajoukkue sentään saatiin, Den Kungliga Familjen sen sai, ja ansaitusti. Olenkin odotellut että milloin tämä uusi osaava joukkue kiilaa kärkeen ja se tapahtui eilen! Onnea heille!

Tämmöistä eilen. Ei tiietty eikä osattu eikä siitä sen enempää. Over and out.

Punainen lanka

Luin jostain, että suomalaisen suurkaunokirjallisuuden suuri kertomus olisi toistuvat taistelut tappioineen, jotka kuitenkin tulkitaan voitoiksi. Tämä on tietenkin klisee, mutta jonkinlaista mentaalista alkukuvaa ajatus tukee suomalaisuutta määriteltäessä. Eilen: Aina kun Suomi riisti taistellen pallon, baari antoi aplodit. Sääli, ettei baarissa ollut naisia kannustamassa.

Satu kirjoittaa raportin eilisestä visasta. Poikakuoron oli tarkoitus pelata myös täällä "toisella paikkakunnalla", mutta oli ehkä parempi täyttää vatsa lihalla ennen peliä.

Asana: Delhi Belly.

Joopati joo. Löysin Intiasta uuden jooga-asanan jonka nimi on Delhi Belly. Asanasta pois pääseminen vaatii oman aikansa ja sen ajan aion käyttää katsomalla Bollywood action/trash leffoja joita tarttui muutama mukaani. Viikset väpättää, paukkuraudat heiluu, mantelisilmäiset viettelijättäret heiluttelevat värikkäitä Sarejaan ja musiikin äänitysten taso on jotain mihin länsimaalaiset teknikot eivät pysty (eivätkä välttämättä edes halua). Tästä ei trash parane.

Skippaan siis tämän illan kisan mutta ensi viikolla voitte jo odotella hyvin ruskettunutta pohjoiseurooppalaista valkoistamiestä kisajoukkueeseen. Voi olla että innokkaimmille vilautan jopa rusketusraitojani, enkä nyt tarkoi Delhi Bellyn aiheuttamista sivuvaikutuksista.

Ja jotta teemassa ja musiikki-aihessa vielä pysyttäisiin niin heitän pienen loppukevennyskikkareen teille illan kisailijoille.
Jos Dire Straits ja Chris Rea tekisivät yhdessä jotain, olisi projektin nimi loogisestiki Diarrea. Musa olisi siis taatusti pelkkää paskaa.

Onnea kisaan.

Poikakuoro, bumaye!

Poikakuoro visaa tänään kahdessa kaupungissa ja kahdella joukkueella. Itse en pääse kumpaankaan, mutta olkoon tämä kannustukseksi:

So give me hope
Don't give in
Make a stand
We're gonna win
We can do it
We can do it
And if they wanna they can try
But they'll never get near
And they can get out of here

Keep it greasy!

Jälleen kerran joudun jättämään keskiviikon musavisan väliin. Byhyää! Onneksi on hyviä tuuraajia - ja onhan itse Geronimo jo laskeutunut maahan. Osallistumisesta en mene takuuseen, siitä neuvotelkoon muut. Joka tapauksessa: käykää kunnon työtaistelu ja tuokaa pisteisiin kunnon korotukset!

[Karmea kirjaus. Anteeksi]

Kasari-extravaganza, osa 2

Jossain kommentissa sanottiin, että tämä kappale on kokaiinin ylistyslaulu. Jos näin on, ehkä sen käyttöä pitäisi mieluummin kannustaa kuin estää.

Laulajan ääni on välillä vähän jotenkin vieraannuttava, mutta Olivia saa kaiken anteeksi suunnilleen kohdassa 2:30 jossa hän hymyilee kuin Chandra Crawford ikään.

Sitäpaitsi Olivia on suuren kvanttifyysikon Max Bornin tyttärentytär.

Gene 4ever!

Hö, eivätkö jotkut usko että, Gene elää ikuisesti? Mieshän on demoni, vampyyri ja miljonääri.

Hauska pätkä

Mitäpä tähän enää muuta sanoisi. Katsokaa ja kummastelkaa.

Musavisa 14.11.2007

Niin saapui jälleen keskiviikko perinteisine harrasterientoineen. Hyvin menneiden treenien ja lyhyen tauon jälkeen suunnistin aina yhtä viihtyisään Kauppayhtiöön istahtaen kaakaokupin kanssa pöytään odottelemaan illan päätapahtuman alkua. Iltaa tuomaroisi dynaaminen duo The Jasmin Mäntylöistä, joten edessä olisi varmasti mielenkiintoinen ilta. Pöytämme olisi jälleen täysi, koskapa Jahin vielä reissatessa liittyi joukkueeseen jälleen myös punatukkainen rokkisoturitar.

Illan ensimmäinen yksilökysymys meni allekirjoittaneelta autuaasti ohi. Näin kävi myös toisella kerralla ja aina yhtä hyödylliset biohajoavat roskapussit päätyivät tietävämpiin käsiin. Pian pöytään jaettiin varsinainen vastauspaperi ja illan visa alkoi. Ensimmäinen kysymys tuotti Jean Sibeliuksesta yhden pisteen, mutta Leif Lindgrenin laulelut tiedettiin jo paremmin.

Kentin ruotsinsuomalaisia soittajia muistimme tasa yhden, emmekä tienneet kuka keksi bändin nimen, montako henkilöä tarvittiin pystyttämään bändin keikkatelttaa. Siviiliammattikysymykseen tarjottu aina takuuvarma opettajakin osui harhaan. Piste tästä nyt kuitenkin.

Neloskysymyksessä tunnistimme Manu Chaon ja allekirjoittaneen intuitio kertoi hemmon tehneen musiikkia fudisvirtuoosi Diego Maradonasta kertovaan dokkariin.

Kierrokseen kuului myös anagrammipuuhis, jonka saimme kiireestä ja vaikeudesta huolimatta loppujen lopuksi kohtuudella täytettyä. Ensimmäisen kierroksen voitimme, muistaakseni.

Kakkoskierrosta hallitsivat itäisen Euroopan sävelet. Soundtrack-kysymysten kohdalla sain jälleen huomata katsovani ainakin väärissä maanosissa väärinä vuosikymmeninä tehtyjä elokuvia, joissa väärät artistit laulelevat vääriä lauluja...
No, yleisesti ottaen kohtuudella tästä kuitenkin uutteralla yhteispohdinnalla selvittiin, vaikka pietarilainen underground-ska ja venäläiset klassikkokirjailijat eivät aivan omiin aktiiviharrasteisiini kuulukaan. Suuri Kapteeni tykitti jatsipuuhapaperin soittimet oikeille soittajille ja se paransikin kakkoskierroksen pistemääräämme luultavasti ratkaiseviin lukemiin. Kapteeni iloitsi lisäksi Cannonball Adderleyn ja Herbie Hancockin soidessa väliaikamusiikkina.

Alkukierrosten voitto toi hilpeää mieltä finaalin odotteluun. Kierros alkoi komealla Laatokka-laululla. Hetki miettimistä ja kirjasimme säveltäjäksi Oskar Merikannon ja miehen työksi kanttorin tehtävät. Laulaja Jaakko Ryhästä emme tunnistaneet, mutta Ruotsin ja Novgorodin välinen rauhansopimus sentään muistettiin.

Kakkoskysymyksessä soitellut Riitta Paakki osoittautui joukkueelle tuntemattomaksi. Sibelius-Akatemia sentään osui oikeaan. Myös veikkaamalla voi voittaa, heh.

Kolmannessa kysymyksessä soi yhteiskunnallisesti tiedostava saksalaislaulu. Musavisojen kantatekstittäjä Bertolt Brech jäi tällä kertaa tunnistamatta allekirjoittaneen hämäännyttyä tekstin voimakkaista kannanotoista, jonka seurauksena paperiin tuli raapustettua siinä vaiheessa komealta kalskahtanut Karl Marx. Onneksi laulajan puoluekanta ja yhtyeen suomeksi esittänyt Agit Prop tiedettiin tai arvattiin.

Viimeinen kysymys toi pyöreät nollat. Kantaaottavalta kuulostanut laulaja ei tullutkaan Chilestä vaan Nicaraguasta. Itse luin kyllä myös kysytystä tukikonsertista, mutta muistiin ei vaan rekisteröitynyt konsertin kohde eli Felix-myrskyn uhrit. Laulussa mainitun runoilijan kuolintapakaan ei meille auennut, kuten ei Grammy-palkittu rintasyöpäaktivistikaan. Olosuhteisiin nähden finaali meni kuitenkin hyvin. Toistaiseksi voitti täpärällä, mutta kuitenkin tarpeeksi suurella 1+ pisteen erolla. Itse olimme yhdessä naapuripöydän Parroots-poppoon kanssa kakkosina. Ei huono, toteaisin.

Niinpä kului jälleen yksi ilta musavisassa ja jälleen oli hyvä poistua talviseen iltaan. Kiitän jälleen tuomaristoa sekä muuta joukkuetta. Kiitos, kumarrus ja kuittaus täältä lännestä.

Edit klo 19.22: pikku lisäyksenä vielä illan muistilappuun muotoiltu perinteinen iskulause.

Wushu II

Zui Quan (醉拳) on eräs lukuisista wushutyyleistä. Toisinaan saattaisi luulla tyylin taitajia vaeltavan viikonloppuisin kuppiloista koteihinsa, mutta todellisuudessa Zui Quan ei ole mitenkään helpoimmasta päästä, kuten esimerkki osoittaa. Parhaat elokuvalliset esimerkit löytyvät vuoden 1978 megahittileffasta Drunken Master sekä sen jatko-osasta, jossa Jackie Chan demonstroi tyyliä komediallisissa tunnelmissa.

Sinistä viikonloppua

Näissä herkissä tunnelmissa sopii tunnustaa maailmalle, että oheinen kappale oli mielestäni hieno kappale vuonna 1982, mikä on vähintäänkin riittävä syy sille, että se saa kelvata myös teille.

Voimakuva unohtui, siispä fiiliskuva!

Perinteinen voimakuva unohtui keskiviikkona, mutta pystytänpä näin raporttia odotellessa kumarrukseksi ja kiitokseksi lisää Cannonballia, The Groove Masteria.

Toivoton torstai

Tänä iltana ei sitten menty musavisaan. Kiireet painoivat päälle ja muuta tylsää.

Ei ole enää viskiäkään kotona. Alkossa on kuulemma lakko. Miten voi kohtalo ihmistä kolhia.

Huomenna menen Lidliin ostamaan olutta. Toivottavasti Grafenwalder on vielä tarjouksessa.

Huviksi ja hyödyksi

Visaraportti vaatii hieman prosessointia, joten joudun yleisen tyytyväisyyden nimessä turvautumaan muutamaan fillerikirjaukseen. Siispä iltapuhteen iloksi Svetlana Kapaninan Sukhoin tai hollantilaisen Falconin kyytiin.

Schimanski top 5

Horst Schimanski

5."Schwein du, wir wollten heiraten!"
4. Thanner rastet aus "Ich will hier ordnung!"
3. Schimanski parkt aus
2. Schimanski feiert
1. Schimanski hat Hunger
------------------------
-1. Schimanski Jacke

Norman Kingsley Mailer 31.1.1923 - 10.11. 2007

Täpärää jälleen kerran

Poikakuoro joutui pelaamaan vajaalla, kun päällikkö Geronimo etsii parasta aikaa Intiassa sopivaa asanaa, ja joukkueen naisjäsenet toimivat illan tuomareina. Onneksi saimme tärkeäksi täydennykseksi punatukkaisen rokkisoturittaren. Niin ne ajat muuttuvat: Poikakuoron tyrmäävät naiset tuomaroimassa, mutta siitä huolimatta hameväkeä pöydässä.

Sirkus tuli kaupunkiin eli ensimmäinen kierros: 9/23, kolmas sija.

Tiesimme järjestyksessä ainakin posetiivin, muutaman Pelle Miljoonan jäsenen, Cirque Du Soleilin, Montrealin, Rock And Roll Circuksen (puoleksi) ja Sabbath-laulajista neljä. Sellaistakin tapahtui, että väitimme Cranberriesia Fairport Conventioniksi ja Kornia Soundgardeniksi. Onneksi Jonze tunnisti yksilöosuudella salamanterin nopeudella Beatlesin jäsenet Magical Mystery Tourin soidessa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme jaetulla kolmannella sijalla.

Omituiset otukset seuraa perässä eli toinen kierros: 13- / 21

Tällä kertaa saimme sentään yli puolet pisteistä! Jo kierroksen aikana tuli sellainen tunne, että nyt ropisee. Running with the devil napattiin, mutta miten ihmeessä voi "muistaa", että kappale soi elokuvassa Little Nicky (2000)? Ja mikä helevetin raina se "Little Nicky" edes on? Tietääkö kukaan? En jaksa googlata, epäilemättä jokin tärkeä millenniumkulttiklassikko. Kakkoskysymys oli meille helppo, Love Song for a Vampire, Bram Stoker's Dracula ja Bela Lugosi (1931) kuuluivat meidän musiikilliselokuvalliseen yleissivistykseen. Mutta eipä muistettu Annie-tädin viimeisintä albumia. Lisää pisteitä saimme Rob Zombiesta ja White Zombiesta, vieraskielisestä täydennystehtävästä puolikkaita. Buddy Holly, lento-onnettomuus ja lykantropia olivat myös hanskassa, mutta Bad Jackia (Wolfman Jack) emme muistaneet, vaikka sen olisi pitänyt kyllä osata päätellä. Vieraileva tähtemme pääsi loistamaan tunnistaessaan J.P. Leppäluodon ja Charonin, ja Savukoskellahan se Joulupukin kotitunturi sijaitsee. Näillä tiedoilla kiilasimme alkukierrosten kärkipaikalle.

Finaali

Thin Lizzy, Yeah! Hyvä aloitus, mutta olipa jännä huomata, että fanituksesta huolimatta emme tienneet, miltä levyltä biisi on. Meidän olisi ehdottomasti kannattanut vastata Live & Dangerous, sillä sehän ei ole kokoelmalevy. Tyhmyyttä. Seuraavasta, Meluavasta, keräsimme kokonaisen plussan. Kolmantena kappaleena tuomarit soittivat Sub Urban Tribea, jota veikkasimme (kun muutakaan ei keksitty) Metallicaksi. Kurjaa, sillä taisin kuunnella ko. biisin sisältävää levyä pari vuotta sitten. Fork-kokonaisuudesta tuli täydet pisteet, ja lopuksi vielä pojo Nina Simonesta - jonka oikeaa nimeä en muista vieläkään. Hauskaa, että niin epäeroottinen laulaja on tullut kaveroiduksi sen hutsulaulaj... äh, samapa tuo.

Tulosten julistaminen oli jännittävää kuten aina. Muistaakseni finaaliin pääsi seitsemän joukkuetta, ja kun muutama joukkue oli lueteltu, heräsi hatara toivo.

Mutta ei! Tulimme tasapisteissä toiseksi (muistanko oikein?) Dead Parrootsin kanssa kouluarvosanaa muistuttavalla pistemäärällä 7-. Voittajajoukkue (en muista sitäkään..) juhli kovaäänisesti ja tietenkin ansaitusti - saivathan he pisteitä kerättyä tasan kahdeksan. Visan jälkeen ilta jatkui kosteasti ja päättyi Tivolin nuorekkaisiin tunnelmiin. Kiitos Satu ja Inkeri, kelpo visa!

Musavisa Semaforissa 8.11.

Saavuin taas paikalle McDonaldsin ja El Maco jr:n kautta. Vaihdeltiin pöytiä. Tällä viikolla kuuluvuus oli jotenkin huono, eikä johtunut pelkästään siksi, että olin kuunnellut kantosoittimella niin paljon erästä hyvää kappaletta.

Lopultakin visa suvaitsi alkaa, hieman myöhässä. Palasin hakemasta tuoppeja, ja pöytäämme oli tunkenut jotain ihmeen minihametyttöjä. Istahdin tyhjään pöytään, haittaisivat vain visailuamme. Onneksi Arska ja Jore ymmärsivät, missä Poikakuoro pelaa tänään.

Visan teema oli sitten näemmä tai kuulemma 90-luku. Tajusin minäkin, ettei hyvä heilu kun sain oppia, että Taikapeili ja ... mikäs se nyt olikaan unohdin jo, siinä oli Fredin tytär kai... olivat eri yhtye. Kysyttiin jotain hittilevyä ja vihjattiin, ettei Neiti groove ole sillä. Mietin että samalla yhtyeellä olisi kappale Jos sulla on toinen ja yritin paikantaa vuotta sillä, että se on selvästi ollut ennen kuin M.A. Numminen teki siitä tech-no -version. Tämäkin vihje johti harhaan, ja paperille pantu 1993 oli kaksi vuotta turhan aikainen. (Itse asiassa tässä googlaillessani tajusin, että se yhtye tosiaan oli Taikapeili ja sekoitin sen taas johonkin toiseen tai kolmanteen (mikä ei ollut kai Movetron mutta jotain vastaavaa), johonkin turhaan joka tapauksessa. Sitäpaitsi wikipedian mukaan tarkoittamani levy tuli 1994 ja sitä myytiin wikipedian mukaan 97 700 kappaletta kun 1995 levyä vain 38 000 kappaletta, eli kukahan siinä oli loppujen lopuksi oikeassa hittilevystä?)

Yritettiin saada pisteitä kaikenmaailman Zen Cafeista ja muista tyttöjen musiikeista.

Visailu alkoi vaipua hälinään ja sen tyyppisiin valitteluihin, että oliko joku 90-luvulla joskus tarpeeksi selvä kuunnellakseen uusia hittejä. Pistelasku kertoi, että olimme kymmenellä pisteellämme vaivaisesti neljänsiä. Joukkueita kyllä oli varmaan parikymmentä, mutta silti. Itse asiassa ne, joiden pöytään en suostunut menemään, pesivät meidät pisteellä.

Voittajan pisteet olivat häkellyttävät 14,5 pojoa 15 mahdollisesta. Sinne menivät 1,5 litraa olutta ja kannustuskaulaliinat. Varmaan tulivat tarpeeseen jos olivat viitsineet kuunnella moista moskaa visan voittoon vaadittavan ajan.

Visa siis meni aivan ok, ja sitten ajoissa nukkumaan! Joukkue kaipaili kuultavakseen Supertrampia, mutta kun sitä ei soitettu, ei sitten.

Voimakuva

Poikakuoron naisjaosto toivottaa onnea ja menestystä illan visaan!

Plant & Krauss

Kappas vain, Robert Plant ja Alison Krauss ovat levyttäneet yhdessä: Raising Sand on albumin nimi. Tässäpä taustatietoa. Hemmetin hyvin kyllä soivat äänet yhteen. Meni välittömästi tilaukseen. Vuoden levy?

Somewhere Back In Time!

Kaleva tänään:

"Heavyrockin legenda Iron Maiden konsertoi Helsingin Olympiastadionilla ensi kesänä. Brittikonkarit esiintyvät stadionilla 18. heinäkuuta.

Yhtyeen tuleva Somewhere Back In Time -- World Tour 08 on kaikkien aikojen suurin Pohjoismaissa nähty rock-kiertue.

Yleisö saa jo ennen Suomen-vierailua esimakua Maidenin keikkakunnosta. Yhtye julkaisee helmikuussa tupla-dvd:n Live After Death, jonka myötä starttaa poppoon maailmankiertue.

Kiertueella on määrä matkata ajassa taaksepäin Iron Maidenin historiaan. Konsertit keskittyvät lähes kokonaan yhtyeen 1980-lukuun niin biisivalintojen kuin lavarakennelmienkin osalta.

-- Viime kiertueella aloitimme konsertin esittelemällä uuden albumimme A Matter of Life and Death kokonaisuudessaan. Faneillemme saattaa kuitenkin olla raskasta soittaessamme niin paljon uutta materiaalia, Iron Maidenin Steve Harris perusteli sukellusta bändin 1980-luvun säveliin.

Kiertueen ajan yhtye, kiertuehenkilökunta ja 12 tonnia varusteita matkaavat kaupungista toiseen Iron Maidenille räätälöidyllä Boeing 757 -lentokoneella. Lentokapteenina toimii Iron Maidenin solisti, Astraeus Airlinen kapteeni Bruce Dickinson."

Visavoitto 3.11.

Siinä minä olin, residenssini länsisiivessä siemailemassa pullon suusta Bellin viskiä. Päivän olin viettänyt lapioimalla perintösaareni muhevaa multaa. Sain siitä tanakan nälän, jonka taltutin fonduella. Onneksi oli sellaista, eihän fondueta kerta kaikkiaan voi tehdä kuin suoraan Sveitsistä tuodusta juustosta, sanoi mamàn.

Siinä minä olin edelleen. Tähän asti tapahtuminen on siis ollut pelkästään sisäistä. Soitin eräälle menestyneelle tuttavalleni, jonka kanssa olin luvannut tehdä retken paikalliseen yöelämään. Olin hieman helpottunut kun hänellä oli kiireitä. Istuin hetkeksi miettimään netin ääreen, ja sitten se selvisi.

Leijona musavisailee tänä yönä!

Soitin Parkumatille että mennään kymmeneksi Stag's Headiin. Minusta katsoen vainen naapurikortteliin! Istuimme pöytään, kysyin tädiltä ja kyllä kuulemma visa oli tulossa.

Visassa oli kymmenen kysymystä. Selvitimme niistä kahdeksan. Väärin menivät Elviksen ainoa levytetty tangokappale ja Daruden Sandstormin julkaisuvuosi. Tosin jälkimmäisessä tuomarin ääntäminen oli hieman epäselvää, joten jouduin kysymään Matilta minkä niminen kappale oli kyseessä.

Olimme selvinneet kärkikaksikkoon toisen joukkueen kanssa. Muut olivat jääneet pisteissään neljään tai viiteen. Tuomari käski kummastakin joukkueesta tulemaan yhden jäsenen ratkaisemaan voiton. Haluaisin sanoa että taktikoimme, mutta oikeastaan lähdin vain umpijurr intuitiivisesti kävelemään kohti tiskiä, joten löysin itseni ratkaisupisteeltä.

Toinen joukkue oli nimeltään The South's gonna rise again. Tuomari esitti meille kysymyksen. Minä vuonna Marion Rung on syntynyt. Vastasin nopeasti, että 1946. Tuomari kysyi toisen joukkueen edustajan vastausta, ja hän vastasi 1947. Olin lähempänä, koska oikea vastaus oli 1945.

Voitto oli siis fakta. Jokaiselle olut. Ja kuin tilattuna, ovesta saapui kaipaamamme sohelluskonsultti Markku. Sanoin tädille, että hänkin kuuluu joukkueeseemme, ja järjestimme siis pöytäämme kolmannen oluen. Otin siitä tietenkin symbolisesti pienen lorauksen tuoppiini, kuten sopivaa on.

Ilta tästä eteenpäin sujui normaaliin malliin. Naapuripöydässä käytiin kiintoisa psykodraama. Päätimme kannattaa riitelevää blondia. Hänen vastustajansa heitettiin pihalle, joten olimme moraalisesti oikeassa. Muutenkin loppuillan keskustelu edusti intellektuaalisesti ja kvaliteetiltaan ehdottomasti korkeinta tasoa.

Voittomme kunniaksi panen tähän loppuun DDR:n kansallislaulun. Jostain syystä se on ollut tämän viikonlopun hittikappale monissa muissakin paikoissa, joihin kohtalo on minut johdattanut.

Jos kerran oikein levykin tehdään (kommentti seksikkyydelle)

Me kuuntelimme tutka-asemien lähettämät uutiset ja lähdimme sitten oleskeluhyttiin. Syötyämme illallisen Arsenjev käytti puheenvuoron: "Rakkaat ystävät, meillä on edessämme 34 päivää kestävä lento. Tämän ajan kuluessa meillä ei valitettavasti ole paljoakaan puuhattavaa. Siitä huolimatta emme aio heittäytyä toimettomiksi, vaan lyhennämme matkaamme järjestämällä keskustelutilaisuuksia. Minä teen aloitteen ja haastan virkaveljeni Lao Tsun kaksinkamppailuun aiheesta "materian aaltoliike". Mehän emme tosin ole täällä missään laboratoriossa, vaan aluksessa joka jatkuvasti etääntyy maasta (...)."

Stanislaw Lem, Kuoleman planeetta.

Oltiin heikoilla hangilla

Se oli sitten taas keskiviikko viime keskiviikkona. Ja sehän on yhtä kuin Musavisa. Poikakuoron nimen olisi kyllä voinut ehkä ensimmäisen kerran voinut muuttaa Tyttökuoroksi, koska illan naisitus oli seuraavanlainen: Inksu, Marjo, Satu, Jonze ja Tuomo. Arvoisa Mackan hoiti velvollisuuksiaan jossain kaukana kaukana, ja Mr. Rokken Rolloh vielä kauempana. Eniwei, ryhmädynamiikka kyllä toimi todella hyvin, jokainen toi pisteitä pöytään.

Illan tuomaripariskunta edusti Dead Parrootseja; Gangsta Crapper ja Kalle the Konkari vetivät tiukan ja e r i t t ä i n vaikean visan. Erityisesti eka kierroksella rikottiin jopa ennätyksiä: monta joukkuetta jäi puhtaille nollapisteille! Pienet oli piste-erot muutenkin, toiseksi tulleet Dead Parrootsit ja Väkisinmakuupussi saivat 3 pistettä. Me voitettiin 6 pisteellä. Mutta millainen oli sitten tämä surullisen kuuluisa ensimmäinen kierros? Se oli kuulemma monipuolinen, mutta me harjaantumattomilla korvillamme emme kuulleet kauheasti eroja. Nooh, eipä tuo haittaa, hienosti oikeaan osuneet arvaukset osuivat tarpeeksi kohdalleen. Tiesimme mm. että joku räppäri on esiintynyt tv-sarjassa Kylmä rinki, jonkun afrikkalaisen duon aviosäätykin oli paperilla, Public Enemy ja BodyCount löysivät tiensä vastauspaperille. Hienoin arvaus tuli Jonzelta, kun kysyttiin monesko BodyCountin levy oli kyseessä. Sanoin Jonzelle että laita sinne vaikka joku numero ja Jonze varmoin lottoajan ottein veikkasi numeroa 5. Siitä tuli piste.


Kakkoskierros alkoi rytinällä. Kyseessä oli Cradle of Filth, jonka Tuomon kanssa saimme yhteistoimin oikein. Vierailevan laulajan tunnistaminen sen sijaan aiheutti harmaita hiuksia. Molemmat veikkasi jotain, ja oikea heebo olis ollu ihan ite Valon Ville. No joo, eipä tuokaan haitannu, en minä siitä edes tykkää. Gloria Estefanit Miami Sound Machineineen Santanan kera olivat peruskauraa, kun taas joku yhtye Tanskasta B-52:lla höystettynä vei meidät ihan kuutamolle. Futishörhöilystä saatiin arvauksella puoli pistettä. Ja kierroksen viimeinen kyssä... voi meitä.. tehtiin taas se ikuisuusvirhe, että kysymyksen syvälukeminen jäi tekemättä. Totta hemmetissä me oltais tiedetty että se on Pauli ANTERO Mustajärvi. Tuosta ei kyllä voi syyttää kuin koko joukkuetta. Hyi meitä. Eipä tuo tieto olis kyllä muuttanut tilannetta suuntaan tai toiseen Poikakuoro voitti toisenkin kierroksen kahden kierroksen yhteispisteillä 13,5.

Finaaliin siis päästiin. Ja ihanaa, pääsimme jälleen vastaamaan peli-soundtrack kysymykseen! Kerrankin saatiin moisesta ainakin tuo plussa. Seuraavat kolme kysymystä menivät pöydän alle ja alemmaskin. Kolmen biisin yhteensä yhdeksästä kysymyksestä saimme pisteen vain yhdestä. Ja vastaus oli Beatles. Emme tienneet Bloodhound Gangia, Jay-Z:tä (Tuomo tosin ehdotti tätä, mutta emme uskoneet) emmekä New Model Armya. Viimeinen biisi Sundqvistin Mikan Moottoripyörä -lässytys tiedettiin mennen tullen. Finaalikiekalta saimme pisteitä yhteensä 4+ joka toi meille lopullisen sijan 4. Voittoputki ei mennyt niin sanotusti putkeen.

Illan voittajat Seksipistoolit ja Dead Parroots saivat molemmat 6,5 pistettä ja saivat vielä jatkaa taistelua kaljapalkinnosta. Kaljahanat aukesivat Seksipistooleille, Onnea heille!

Haluan antaa kaksi erityismainintaa illan visasta.
Erityismaininta 1. Eka kierroksen tuomari oli aivan oikeassa siinä, kun sanoi "tuomarilla taitaa olla paska musiikkimaku".
Erityismaininta 2. Cradle of Filth! Me saimme kuulla Cradle of Filthiä!

Kiitos kuitenkin tuomareille, saatiin jälleen uusi voittajajoukkue! Ensi viikolla tuomareina häärääkin sitten Inksu ja minä.

Musavisa 1.11.2007

Olin ensimmäisenä Semaforissa. Vahvistin itseäni matkalla kahden euron El Maco juniorilla. McDonalds on paras.

Visaa piti joku nainen. Normaalista poiketen dj-paikka oli järjestetty keskelle ravintolaa tavalliseen loosiin. Pöydällä näkyi mikseri ja kamalasti johtoja.

Visan teema näytti olevan 80-luku. Kappaleentunnistuksista tiesimme Herreysin, mutta kysytyn kappaleen nimeksi arvasimme Hey sucker. Se oli selvä, että George Michael ähkii ja yhtye on Wham, mutta sellaisesta ei pisteitä luvattu. Tämän jälkimmäisen kunniaksi voi sanoa, että kasaribasso kuulosti hauskalta kun sen kuuli kunnon laitteiden läpi pitkästä aikaa.

Tulimme kolmansiksi 15 pisteellä. Voittaja sai 17 ja kakkonen 16. Jälkeenpäin tietenkin mietittiin vääriä vastauksia. The house of the rising Sunin 1964 esittäjäksi tuli päähäni Kinks. Mietittiin että ei kai mutta emme keksineet mitään sopivampaakaan. Tuloksia kuunnellessa sitten totesimme, että monikkomuotoiset nimet tekivät aivostoillemme temput.

Dingon soittajat tuntui helpolta kysymykseltä: Neumann, Eve, Jonttu (jörö joulutonttu), Pepe ja Pete Q. Sitten aloimme raapia päätä, että tässä on nyt kaksi basistia joten yksi puuttuu. Eikös siellä ollut toinenkin Pete? Olihan siellä, ja tämä rumpali oli tietenkin Keijo Q. Ajattelin hetken kirjoittaa paperiin rumpalin nimen muinoisella teinityylillä Quuppa, ja kun kaikki oli ohi, otsiamme spedemäisesti läiskytellessämme totesin, että sillä olisi saanut vitaaleja pisteitä.

Tosin onnikin pääsi potkaisemaan. Vannon joukkueen ja Jumalani edessä, etten tiedä mistä keksin että Coco Jambon esitti Mr. President. En voinut tietää, en ainakaan tunnusta.

Satuimme myös keksimään metodin. Kysyttiin minä vuonna Kikan Mä haluun viihdyttää ilmestyi. Vuodet 1987 ja 1988 kilpailivat. Lopulta tehtiin niin, että kukin panee toisen kätensä pöyden alle. Kun lasken kolmeen, kädet lyödään pöytään. Jos pystyssä on yksi sormi, äänestää vuotta 1987 ja jos kaksi, vuotta 1988. Näin voimme luottaa intuitioon ilman toisten häiriötä. Oikea vastaus oli tietenkin 1989, joten se siitä.

Loppuilta meni rattoisasti itse ostettuja oluita juotaessa. Keskustelut koskivat perussettiä: työasioita, alkoholia ja sen myötäsaattamia ilon hetkiä elämässä sekä syöpään kuolemista.

Joukkueemme oli kolmemiehinen: nöyrimmän palvelijanne lisäksi Ari ja Jorma.

Far beyond the Sun

Poikakuoro on näköjään voittanut kun kukaan ei pääse kirjoittamaan. Vai mikä päivä tänään olikaan, oliko jo torstai?

Asiaan. Linkkasin teille kappaleen, joka on pyörinyt päässäni niin monta tuntia, etten osaa laskeakaan. Tällä kertaa sitä ei soita itsensä Ynkka vaan joku Kreikan poika, joka sopisi aistikkaine shortseineen habitukseltaan suoraan Poikakuoron kesäkiertueelle.

Musikologi voisi tutkia mikä tuossa melodiassa on sellaista, että se jää päähän pyörimään ja muistuu mieleen syvästä tuntemattomuudesta hämmästyttämään inehmon, että mistä tuokin voi olla peräisin.

Tai toisaalta kukaan ei ole tainnut enää puhua Poikakuorosta epäseksikkäänä joukkueena, tuota, aika tarkkaan vuoteen. Itse asiassa juurikin jokseenkin vuoteen. Mistähän sekin johtuu?