Luin jostain, että suomalaisen suurkaunokirjallisuuden suuri kertomus olisi toistuvat taistelut tappioineen, jotka kuitenkin tulkitaan voitoiksi. Tämä on tietenkin klisee, mutta jonkinlaista mentaalista alkukuvaa ajatus tukee suomalaisuutta määriteltäessä. Eilen: Aina kun Suomi riisti taistellen pallon, baari antoi aplodit. Sääli, ettei baarissa ollut naisia kannustamassa.
Satu kirjoittaa raportin eilisestä visasta. Poikakuoron oli tarkoitus pelata myös täällä "toisella paikkakunnalla", mutta oli ehkä parempi täyttää vatsa lihalla ennen peliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti