Täpärää jälleen kerran

Poikakuoro joutui pelaamaan vajaalla, kun päällikkö Geronimo etsii parasta aikaa Intiassa sopivaa asanaa, ja joukkueen naisjäsenet toimivat illan tuomareina. Onneksi saimme tärkeäksi täydennykseksi punatukkaisen rokkisoturittaren. Niin ne ajat muuttuvat: Poikakuoron tyrmäävät naiset tuomaroimassa, mutta siitä huolimatta hameväkeä pöydässä.

Sirkus tuli kaupunkiin eli ensimmäinen kierros: 9/23, kolmas sija.

Tiesimme järjestyksessä ainakin posetiivin, muutaman Pelle Miljoonan jäsenen, Cirque Du Soleilin, Montrealin, Rock And Roll Circuksen (puoleksi) ja Sabbath-laulajista neljä. Sellaistakin tapahtui, että väitimme Cranberriesia Fairport Conventioniksi ja Kornia Soundgardeniksi. Onneksi Jonze tunnisti yksilöosuudella salamanterin nopeudella Beatlesin jäsenet Magical Mystery Tourin soidessa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme jaetulla kolmannella sijalla.

Omituiset otukset seuraa perässä eli toinen kierros: 13- / 21

Tällä kertaa saimme sentään yli puolet pisteistä! Jo kierroksen aikana tuli sellainen tunne, että nyt ropisee. Running with the devil napattiin, mutta miten ihmeessä voi "muistaa", että kappale soi elokuvassa Little Nicky (2000)? Ja mikä helevetin raina se "Little Nicky" edes on? Tietääkö kukaan? En jaksa googlata, epäilemättä jokin tärkeä millenniumkulttiklassikko. Kakkoskysymys oli meille helppo, Love Song for a Vampire, Bram Stoker's Dracula ja Bela Lugosi (1931) kuuluivat meidän musiikilliselokuvalliseen yleissivistykseen. Mutta eipä muistettu Annie-tädin viimeisintä albumia. Lisää pisteitä saimme Rob Zombiesta ja White Zombiesta, vieraskielisestä täydennystehtävästä puolikkaita. Buddy Holly, lento-onnettomuus ja lykantropia olivat myös hanskassa, mutta Bad Jackia (Wolfman Jack) emme muistaneet, vaikka sen olisi pitänyt kyllä osata päätellä. Vieraileva tähtemme pääsi loistamaan tunnistaessaan J.P. Leppäluodon ja Charonin, ja Savukoskellahan se Joulupukin kotitunturi sijaitsee. Näillä tiedoilla kiilasimme alkukierrosten kärkipaikalle.

Finaali

Thin Lizzy, Yeah! Hyvä aloitus, mutta olipa jännä huomata, että fanituksesta huolimatta emme tienneet, miltä levyltä biisi on. Meidän olisi ehdottomasti kannattanut vastata Live & Dangerous, sillä sehän ei ole kokoelmalevy. Tyhmyyttä. Seuraavasta, Meluavasta, keräsimme kokonaisen plussan. Kolmantena kappaleena tuomarit soittivat Sub Urban Tribea, jota veikkasimme (kun muutakaan ei keksitty) Metallicaksi. Kurjaa, sillä taisin kuunnella ko. biisin sisältävää levyä pari vuotta sitten. Fork-kokonaisuudesta tuli täydet pisteet, ja lopuksi vielä pojo Nina Simonesta - jonka oikeaa nimeä en muista vieläkään. Hauskaa, että niin epäeroottinen laulaja on tullut kaveroiduksi sen hutsulaulaj... äh, samapa tuo.

Tulosten julistaminen oli jännittävää kuten aina. Muistaakseni finaaliin pääsi seitsemän joukkuetta, ja kun muutama joukkue oli lueteltu, heräsi hatara toivo.

Mutta ei! Tulimme tasapisteissä toiseksi (muistanko oikein?) Dead Parrootsin kanssa kouluarvosanaa muistuttavalla pistemäärällä 7-. Voittajajoukkue (en muista sitäkään..) juhli kovaäänisesti ja tietenkin ansaitusti - saivathan he pisteitä kerättyä tasan kahdeksan. Visan jälkeen ilta jatkui kosteasti ja päättyi Tivolin nuorekkaisiin tunnelmiin. Kiitos Satu ja Inkeri, kelpo visa!