Great Rock 'n' Roll Swindle (etsivätoimiston tiedote)

Tässä ollut keväänmittaan aikapaljon juttua näistä meidän kaksista Rokkivestareista. Ja ajoittain oli jopa kaupungissamme pienoinen periaatteellinen valintatehtäväkin meille kaupunkilaisille järjestetty. Valintatehtävän mielikuvina toimi ns. paikallinen festarijärjestäjä vs. muualta tuleva festarijärjestäjä.
Hieno uhkakuva ja lynkkaustunnelma oli aistittavissa jos vastasit väärin.


Mutta jos agenttitoimistomme (joka perustettiin viime talvena erään hersyvän mesehetken aikana, jonze, satu ja mie) ottaa asioista selvää ja kokoontuu syksyllä analysoimaan näiden ainoiden festareiden paikallisuus astetta, olisin pikkaisen ylpeä etsivätoimistomme saavutuksesta. Tieto on valtaa.

Ikäänkuin sattumalta törmäsin toukokuun kauppalehden "uudet yritykset" sivuilla tämän paikallisen festarihahmon nimeen... oli kirjattu yritys pääkaupunkiseudulle.... Mielenkiintoista. Myöskin festareiden ruokapaikkojen myynnissä on ollut joitain aspekteja jotka eivät paikallisia pienyrittäjiä ole miellyttäneet.

Toimikaamme huomaamattomasti souluttautuessa festivaali-alueelle ja muistakaa synkronoida kellot. Minä joudun menemään ahvenanmaalle viikoksi, konsultoin paikallisia skoudeja venäläisistä sukellusvenehavainnoista ja Palmen murhasta. Jos agenttitoimistolla ilmenee ongelmia, voitte pyytää apua Raahen Poliisilta (muistakaa wiskipullo).

ps. tuon papukaijalle tuliaisiksi uuden häkin.

Musavisa Tampereella 28.6.

Tällä kertaa joukkueemme nimi oli G-piste. En tiedä syytä, nimi oli jo päätetty kun tulin paikalle. Vahvuteemme kuului lisäkseni Arska ja Jore, Aninka ja kaksi tyyppiä, joiden nimiä en tiedä.

Tuomari oli kuulemma perinteinen. Tämä visa oli siis matka joukkueen muinoiselle, ehkä jopa vuoden takaiselle kukoistuskaudelle.

Kysymyksiä oli viisitoista. Ne olivat niin suomirock-painotteisia, etten pannut niitä tällä kertaa ylös. Ajattelin, että tämä on toivotonta.

Kärsin myös suuresta uskottavuusongelmasta. Menetimme peräti kaksi pistettä sen takia, että vastaukseni äänestettiin nurin. Nämä kaksi olivat Ismo Alangon syntymäkaupunki (vanha musavisakompa, se on Helsinki eikä Joensuu) sekä laulun esittäjä. Jostain syystä toiset olivat varmoja, että se on Lisa Stansfield.

Suureksi yllätykseksemme voitimme silti. Saimme pizzakuponkeja ja kryptisen näköisiä CD-singlejä.

Tanzparty mit...

...Heino! Als natürlich...

Ja, jawohl! Geh zum Teufel!

Minua püüdettiin linkittämään tänne muutama tämän suuren germaanisen musiikkiperinteen ylläpitäjän ääni- ja kuvatallenne, eli hier, bitte...

Mainittakoon kuriositeetina, että Heino aloitti uransa suoraryhtisen ja reipashenkisen saksalaisen kansanlauluperinteen tulkitsijana. Ach, nämä tulkinnat ovat aikamoista hard core-kamaa, eikä suinkaan herkille korville tai vatsoille suositeltavia.

Onneksemme Heino suuntasi tummat lasinsa vähitellen ns. kevyemmän "maailmanmusiikin" pariin. Muistankin lukeneeni, että hänellä on (sattuneista syistä) Etelä-Amerikassa erittäin kova suosio.

No, päästettäköön mestari sen pidemmittä puheitta ääneen. Meine Damen und Herren...!

- Horst Mahtipainija

Die Welt ist schön
es gibt so viel zu seh'n!
Die Caballeros tragen Sombreros
in Tampico


Eins
Zwei
SING MIT...!
Drei
Fier
Fünf

Kauanhan sitä kestikin.....

Eräs nimeltä mainitsematon lähikauppamme lopettaa toimintansa ens viikolla. Koko suomen ketju lopettaa levy- ja dvd -myynnin. Pelihommat jatkuu, tosin jonkun jenkkiläisen ketjun toimesta. Tämä Hollantilainen ziljardööri joka ko. ketjun omistaa oli vain päättänyt että Härmän kauppa loppuu nyt, sai niin niin niin hyvän tarjouksen että pakko myydä, oli ollut selitys............. Öbaut 100 työntekijääkin meinas saada potkut.

Niin. Mikäs tuolla Oulu-Tanpere-Stadi linjalla on asuessa kun on levykauppoja niin maan per.... mutta meillä täällä Roviksella kun ei ole. Pärkkele, mitäs jätkät nyt tehdään?
Aluksi vietiin röökinpolttomahdollisuudet baareistamme, siten alkoi levyjen masteroinnit sapettamaan ja nyt lähikauppammekin lopettaa ensviikolla.

UPRISING!!!!!!!!!

Kesämusaa ja muuta hubaa

Olen kaivellut kirkkaiden kesäöiden ilona hieman muistojen musavideoita. Seuraavassa muutamia poimintoja.

1. Cars: You Might Think.
Omissa kirjoissani tämä on edelleen ehdottomasti parhaita musiikkivideoita. Sopii kysyä, monessako nykyvideossa on kolmeen minuuttiin onnistuttu ahtamaan yhtä paljon hauskoja yksityiskohtia.

2. Primitives: Crash. Britti-indietä hauskimmillaan. Kitarat soi…

3. Culture Club: Karma Chameleon.
Kouluesimerkki, kuinka kerrotaan pieni tarina neljässä minuutissa ilman puolen sekunnin päänsärkyeditointia. Biisikin on hieno.

4. Van Halen: Dreams.
Ilmailufriikeille namia Blue Angels-ryhmän kyydissä. Alkuperäisessä versiossa ovat kuvissa A-4F X Skyhawkit, mutta tästä löytyi myös tuoreempi Hornet-versio.

Enpä malta olla vielä lopuksi matkaamatta orpoa aasinsiltaa pitkin Kyprokselle hieman toisenlaiseen kyytiin.

Juhannusiloa!

Äänenmuokkausta.

Rautalangat esiin.
Alkuperäisistä masternauhoistahan ne suurimmaksi osaksi nykyäänkin tehdään. Poikkeuksena tietysti uusin Beatles:Love, joka miksattiin uusiksi ja näinollen siintä myös tuli uusi mastervetokin. Elvikseltähän kaiveltiin kans joitain alkuperäisiä kelanauhoja arkistoista, joita piti oikein uunissa lämmitellä ettei rautakiteet irtoaisi kun nauhat uudelleen soitetaan kelanauhureilla ja siirretään digimuotoon.

Eli jos uusi masternauha tehdään, silloin se myös miksataan uudestaan ja se onkin sitten jo aivan eri juttu, aika ja rahaa palaa. Arveluttavaa puuhaa jos on klassikoista kyse.

Stoogesit, Doorsit, Zeppeliinit, re-masteroitu uudestaan alkuperäisistä masternauhoista, ei re-miksattu. Paitsi Iggyn re-miksaama Raw Power, joka on aikamoista kuraa.

Kompressointi tai näissä uusimmissa levyissä voisi jo puhua limitoinnista, nostaa äänet niin että hiljaisemmallakin äänitetyt /miksatut äänet pomppaavat äänikuvassa korkeammalle desibelitasolle, muiden äänien tasolle.

Vaikka äänitys/miksaus/masterointi tekniikka on kehittynyt huimasti viimeisen 10-15 vuoden aikana ja hintataso tipahtanut niin välttämättä pop/rock - äänitteiden dynamiikkaan se kehitys ei ole kuitenkaan samassa suhteessa siirtynyt.

Ja vielä koko prosessi yksinkertaisuudessaan.
1.
-äänitys (ääni siirretään alkuperäisestä äänilähteestä tallentimeen ).Keskiverto kaupallinen rockbändi tarvitsee 16- 100 raitaa kappaletta kohden.
2.
-miksaus ( äänien/soittimien keskinäinen balanssi haetaan ja sopivat äänenvärit eri soittimille).16-100 raitaa summautetaan kahdeksi stereoraidaksi (left&right) jotta matsku olisi kuluttajalle sopivassa formaatissa.
3. Masterointi.
-Left&Right raidat kompressoidaan/limitoidaan kuluttajalle optimaaliselle tasolle (soi joka stereolaitteessa suht samalla lailla = edellyttää huipputekniikan tietotaidon hallintaa ja on näin ollen kallista, myöskin eri musiikkityyleillä on omat lainalaisuudet soundimaailmassa).
- lisätään/korjataan digidata
- lähetetään matsku prässäämöön/painoon
4.
- painetaan kuluttajalle valmis paska
5.
- jakelija
6.
- kauppa myy valmista skeidaa.

Prosessit 1-3. vaativat jonkunverran tekniikan tuntemusta, eniten se 17centtimetriä joka on korvienvälin mitta kuitenkin vaikuttaa soundeihin. Että mitä siellä korvienvälissä oikein tapahtuu kun ääni sinne sukeltaa.

Digiaika on tietenkin tasavertaistanut musiikin tekemistä. Mikä ei aina ole hyvä juttu.
Esimerkiksi. Punkbändi RäkäPåskella tai hevibändi Screaming Dawn tekee Diy-pohjalta omakustanteen. Kamat on mitä on, hyvin pienellä kokemuksella näillä laitteilla äänitys/miksaus ja jopa masterointi tehdään. Äänitys tehdään pätkissä, ei tarvitse kitaristin vedellä koko biisiä alusta loppuun, copy paste hoitaa hommat. Rumpalin taimaus on helppo korjata kun vähän nytkäyttää raitaa eteen/taakse. Bob Rock/Greenday nappulasta saa masterointi käyrät kopioitua omalle miksaukselle, kätsyä, eiks vaan mut joku mättää silti, ei vaan soi. No toki se on halpaa ja tuurilla voi jopa osua maaliinkin. Tämä on nykypäivää ja se ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Paskaa tulee niin isoilta kuin pieniltäkin julkaisijoilta. Tietyt soundit alkaa olla standardeja äänitys maailmassa, kiitos tietokoneasetuksien joka tasapäistää musiikin prosessoimisen. Outoa kehitystä. Oliko se Hollannissa vai Saksassa jossa on kehitelty alkoholiasisältävä pulveri, sekoitetaan veteen ja nautitaan sillai. Jumatsuikka, onks tos järkee? Ja saman voisin toistaa kun kuuntelen nykypäivän levyjä.

Aistini ovat lauenneet.

Retox animal, era vulgaris.

Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä, rohkeaa. Yllättäviä flirttailuvetoja kasarirokin suuntaan, tosin huumorin avullahan sinne mennään. Perus Turbona levy kuitenkin potkii ja yllätysmomenttikin on mukana. Käsi hamuaa miestävähvempaa aivan vaistomaisesti kun tätä kuuntelee.

Queens Of The Stone Age: Era Vulgaris. Bändi paranee levy levyltä. Tämä on levy joka aukeilee kuuntelukertojen myötä pikkuhiljaa. Mitään pomminvarmaa hittiä ei levyllä ole ja se on hyvä, kuka niitä kaipaa niin kuunnelkoot sitä levyä jossa pepsodent-pelle Dave Ghorl soitteli. Mielenkiintoista on aina ollut miten QOTSA tuo omat Garage vaikutteet esille uusimmilla levyillään, nerokasta.

Sweatmaster: Animal. Jumatsuka mikä lätty. Bändi on parhaimmillaan just nyt. Tässä levyssä on fjongaa ja trio soi kuin junan vessa. Hienosti pojat ovat lainailleet Qotsa:n idea arkusta parit stemmat.

Tässä nämä kolme levyä jotka on pyörineet soittimessa lähestulkoon koko viikon, näyttää myös siltä että näistä tulee tämänkesän soundtrackit. Hienosti nämä levyt kuitenkin peilaavat aikaa jossa elämme nyt. Mutta mutta, että auditiivinennautinto olisi aivan täydellinen niin täytyy antaa iso ja vittumainen kritiikki m a s t e r o i n n i s t a. Mikä helvetti on että kaikki levyt pitää masteroida niin että cd-soittimen mittari vetelee kokoajan punaselle. Dynamiikasta ei mitään tietoa, kokoajan vaan tulee lujaa. Kilpailu on kovaa ja se voittaa kenen levy soi lujempaa kuin naapurin bändin levy. Pikaruokaa, joka ääni pitää kuulla heti ja mahdollisimman lujaa. Perkele, missä se kuuluisa pieteetti on. Parhaiten näistä kolmesta tuo huonostimasterointi ilmenee Sweatmasterin levyllä, kuulokkeilla kuunnellessa kitarat rutisee aika ikävästi.

Alan harrastamaan runoutta; punaviiniä, kynttilöitä, hyvää seuraa (tai sit ei), siinnä olisi dynamiisuutta mielelle, aisteille, nautintoja....... " she asked me for a symphony ( i only gave her songs ) ". Arveluttavaa, romanttista ja boheemia?

Juhannusta, jos ei muuta niin vaikka kohtalaista sellaista.
Älkää kusko ainakaan omaan nuotioon.

Retox, era vulgaris.

Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä.

Festareille!

Viime vuonna poikakuorolaiset järjestivät kahdet yksityiset elokuvafestivaalit. Suuri kapteeni nautti Woody Allenin tuotannosta, rakastettu kapteeni puolestaan Shaolin-klassikoista.

Tänä vuonna teemani on italialainen elokuva, aloitusrainana Giuseppe Tornatoren Malèna vuodelta 2000. Festivaalit alkavat myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

25!

Pelejä

Hauska pätkä kun Nipponin pojat pelaa Tetristä.
http://www.first-ward.com/videos/file.php?id=392

Ja Kari-Pian Merirosvoa.
http://www.goveg.com/feat/pirates/

Stone Age Negro.

Paria levyjulkaisua odotan innolla (sori hani, tietää rahanmenoa). Nimittäin uutta Queens of the Stone Age: Era Vulgaris ja Turbonegro: Retox. Q.O.T.S.A:n näin livenä Prahan Roxy:ssa (ja lämppärinä oli Eagles of Death Metal), Turbot taas pari kertaa Ruisrokissa.

Qotsaa arvostan erittäin suuresti. Modernia kitararokkia joka kuitenkin kumartaa syvään garagerokin riffien suuntaan. Monesti bändiin liitetään myös stoner-rock, mikä minusta on aikamoista piruilua Qotsaa kohtaan. Parhaimpana levynä pidän edellistä Lullabies to Paralyze albumia jossa bändi soi kuin enkeliparvi ilman mitään todistelun tarvetta. Pienoisia odotuksia siis on minulla, toivottavasti en pety.

Turbonegro taas. No huh huh! Aivan omaa sarjaa. Törkein bändi mitä sitten alkuperäisen Stoogesin ja New York Dollsin. Levyiltäkin tulee selväksi kyllä mikä on hommannimi mutta livenä se dekadenttiys vasta päälle iskeekin. Törkeen hyvä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Muuten. Jos tykkäätte hyvästä journalismista niin lukekaapa uusimman Rumban Turbonegro haastattelu. Itsekin pari kertaa lukenut sen läpi, aivammahtavaa.

Ja nyt eiku partsille kessulle.

Ilmastonmuutosta Part.2.

Kyynikot sanoo: "Positiivisuus on syvältä, kannikoiden välistä". Hauskinta asiassa on tietenkin se että kyynisyyden ja realismin erottaa se veteen vedetty viiva (tai hankeen urinoitu, niinko nattiivit sanoo). Törmäsinpä tuossa surffatessani hauskaan sivuun ja pienimuotoiseen uuteen ilmiöön. Juostaan kilpaa alusvaatteisillaan tai muutenvaan vekkuleissa kostuumeissa. Hauskaa näyttää olevan kuvien perusteella. Hmmm... ,miksei mekin voitaisiin Musavisan nimissä tehdä tempaus että saataisiin enssyksylle lisää jengiä mukaan kisoihin. No joo, kunhan vaan positiivisuuspäissäni pelleilin. Kukas täällä nyt kylmässä juoksee.

Tässä linkki.

Toisaalta kyllähän tuo voisi olla aika hauskaa.

Tåp - 6

1. The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars.

- en muistanutkaan kuinka hienosti tämä levy soi, huippu soundit

- Moonage Daydream ou yeh

2. Blueberry leffa.

3. Aikaiset heräämiset.

4. Tussit.

- aikaisemmin tykkäsin nysvätä puuväreillä mut tussit on nyt kova sana

5. Kesä.

- shortsit, sandaalit, t- paidat, jätskit, bisset, raikas vesi, timmit böönat, aurinkolasit, fillari, mitä nyt vaan kesään kuuluu

6. Bändimme raakamiksauksen teko.

Top 5

1. Kesä & kirja & Kemijoki

2. Neil Young: Live at Massey Hall 1971

3. Andy Lau: Zhong Guo Ren

4. Hienot coverversiot

5. Maukkaat kivennäisvedet

Letkeää kesämusaa

Luut liikkeelle ja aurinkoa ottamaan!

18.5.2007 revisited

Tämä on varmaan maailmanhistorian viivästynein etkoraportti vaan mitäpä tuosta. 18.5. jää historiaan päivänä (tai siis iltana), jolloin Tommi saapui iltaetkoille joukkueemme keskuuteen.

Joukkue vahvistuksineen järjestäytyi alkuillasta vauhdinottoon eli sivistyneille kutsuille Satun asuntoon. Illan levytetystä musiikkitarjonnasta vastasi mm. laulu- ja soitinyhtye Rolling Stones, jonka Their Satanic Majesties Request-albumin b-puoli herätti juhlaväessä jälleen kerran käsin kosketeltavaa ihailua.

Aikamme iloksi ja kuluksi katsoimme myös elokuvan, josta tuossa aiemmin kirjoitetussa kevätriehakirjauksessa jo mainittiin. Elokuvatuntemukseni puutteet tunnustaen en kykene katsomaamme arvioimaan muuten kuin All Movie Guiden käyttämillä laatusanoilla ”High Historical Importance”, ”High Artistic Quality”, "High Budget” ja "High Production Values”.

Illan edetessä paikalle saapui toinen legendaarisista Ässistä ja näin oli paikalla peräti kaksi uraaurtavaa musavisajoukkuetta. Pikku hiljaa aloitimme siirtymisen hyvässä järjestyksessä muutaman lyhtypylväänvälin päässä odottelevaan Lillin Pubiin. Lillin kuohuvaisten äärellä Poikakuoro ylsi eräisiin uransa loistokkaimmista artistisista suoritelmista tarttuessaan mikrofoneihin useiden karaoke-esitysten merkeissä. Allekirjoittaja esitti yhdessä Ässien ja Tommin kanssa herkän tulkinnan Dingon Levottomasta Tuhkimosta. Jah lauloi puolestaan asiallisen vakaasti Irwinin tunnetuksi tekemän kappaleen Poing poing poing. Kollin bravuuri Pillitä Elli pillitä sai hyvin ansaitut aplodit, mutta illan kruunasi Vastapaavin veret seisauttava versio Lapin kesästä.

Kaikki pubit sulkeutuvat aikanaan, kuten Lillikin ja oli aika siirtyä seuraavaan juomitsemusliikkeeseen. Siirtyminen tapahtui poikakuoromaiseen tapaan hyvin organisoidusti ja lähes kaikki meistä henkilöllistyivät lopuksi rakkaaseen Kellariimme. Levittäydyimme strategisen kattavasti pöytiin viettämään loppuyötä vielä muutamaksi toviksi, kunnes väki alkoi hiljalleen kotiuttaa itseään nousevan auringon kullatessa kaupungin kattoja.

13. kuukausi

13th MONTH: This extravagant hope is outlined in a second tune by Arthur Hamilton. You'll be glad to know that the man who wrote "Cry Me A River" has not run out of tears. In fact, he seems to have the western distributorship. The tune is done with a nice use of echo.
Richard Breen