Muistellessamme musavisan iloja ja suloja olemukseemme laskeutuu omalaatuinen, rauhallinen tasapaino, missä ruumis ja henki lepäävät ja maailma kirkastuu mielessä. Ajatusten koskettaessa pyhänä pitämäämme musavisaa jokapäiväisyys pakenee, ja puhumme siitä vilpittömällä ilolla, joka saattaa arkimieletkin haaveilemaan ja sulattaa tylyt sydämet.
Sakari Pälsiä mukaillen. Maailman ja mielen maisemia. SKS 1993.
1 kommentti:
Jep, vaikka välillä koko city ja oma elämä kyllästyttäisi, murheet unohtuvat kun pääsee kunnolla visailun vauhtiin.
Mielestäni kaikkein nautinnollisin visa on sellainen, jossa tietää melkein kaikesta jotain, mutta kovalla aivonkaivannalla.
Pidän myös visoista, jotka eivät ole liian pitkiä. Puuhapaperi on bonusta, se täytyy myöntää vaikka minä vätys en koskaan ole vielä sellaista teettänyt.
Kannattaa yrittää pitää visailijat vauhdissa, eli ei pysäyttää flowta liian vaikeisiin kysymyksiin. Puuhapaperi auttaa tähän myös
On itse asiassa mukavaa, että kun sillä hetkellä tietävämmät vastailevat kappaleesta niin samalla tietämättömämmilläkin on puuhaa.
Ja muille joukkueille: ilman teitä tämä kaikki olisi tylsää vaikka sattuisi kuinka hauskaan porukkaan. Korkalovaarassa huomattiin millaista oli yleistietovisata ilman käsitystä toisista joukkueista.
Melkein puolet huvista on lukea spekulointeja, voivotteluja ja tuuletuksia ja muutakin hassua. Se hieman lievittää tuskaa seuraavaa tiistaita odotellessa.
Lähetä kommentti