Haluaisin minäkin kirjoittaa audioscrobblerista ja jazzista, mutta kun en osaa. Sen verran kuitenkin, että kysyn: soittaako McCoy Tyner väärän äänen My Favorite Things -kappaleessa (1960) ajan osoittaessa 5:04?
Kaukolainasin Lapista kaksi lapsuuteni mysteerilevyä. The Album oli kansitaiteeltaan pelottava ja Arrivalin helikopteri kiehtova. Meillä oli Abban juliste lastenhuoneen seinällä, 1970-luvun Sverigessä. Nåstalgiaa.
3 kommenttia:
Olenkin ihmetellyt missä oikein luuraat.
Olet oikeassa: Tynerin sormi lipsahtaa, tosin Winamp kellottaa sen kohdalle 5:01, jos pilkkujua viilataan.
Minä puolestani kysyn: Olenko minä ainoa ihminen maailmankaikkeudessa jonka mielestä A Love Supreme-levyn Jimmy Garrisonin soittamat bassosoolot ovat hirvittävän huonoja? Pursuancen lopussa olevasta räveltämisestä on kirjoitettu mm. näin:
The best is yet to come, though, as Garrison takes a long, flamenco-inspired ending solo to bridge the final two sections of this one-take wonder.
Ei mene läpi.
Täällähän minä, keskellä elämää ja maailmankaikkeutta.
Minua puolestaan nyppii Scott LaFaron bassosoolot muuten niin hienolla Bill Evansin Live at the Village Vanguard-klassikolla. Garrison ei ole sattunut korvaan. Ehkäpä hän ei soita huonosti - hän ei vain kuulosta hyvältä korviisi.
Meditoituani hetken aikaa Arrivalin kantta, hoksasin nuo robotin näköiset härpäkät helikopterin sisällä. Sitten muistin - ja hiukan tunsinkin - saman vanhan jännityksen.
Lähetä kommentti