perjantaina, huhtikuuta 09, 2010
Puheen ollen
Kukaan ei ole vielä keksinyt pistää Vincent Casselia näyttelemään Jerry Lee Lewisiä. Kuten tiedetään, Dennis Quaid sai kokeilla. Wynona Ryder esitti serkkulikkaa, Myraa. Onko Jerry muuten katolinen?
torstaina, huhtikuuta 08, 2010
Kasettikysely
"Tutkimme c-kasettien moninaista käyttöä, joka Suomessa alkoi laajassa mittakaavassa 1970-luvulla. Olemme kiitollisia muistikuviesi ja vaikutelmiesi kirjoittamisesta tutkimuksemme aineistoksi." Lisätietoa mielekiintoisesta ja hauskasta hankkeesta täältä.
Silloin kun kasetteja käytettiin, ei muistini mukaan puhuttu c-kaseteista, kuten nykyään on tapana. Entäpä vinyyli? Älppäri on paljon parempi, tai pelkkä levy.
Luen Rillipäätä ja Läskiä (ennakkoluuloisesti, koska en kuuntele kumpaakaan yhtyettä, varsinkaan sitä huonompaa). Liimattakin sanoo Raider - ja vaikka mitä muuta.
Silloin kun kasetteja käytettiin, ei muistini mukaan puhuttu c-kaseteista, kuten nykyään on tapana. Entäpä vinyyli? Älppäri on paljon parempi, tai pelkkä levy.
Luen Rillipäätä ja Läskiä (ennakkoluuloisesti, koska en kuuntele kumpaakaan yhtyettä, varsinkaan sitä huonompaa). Liimattakin sanoo Raider - ja vaikka mitä muuta.
keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010
tiistaina, huhtikuuta 06, 2010
Kaksi perusmyyttiä
1.) Kirja on parempi kuin elokuva.
2.) Alkuperäinen elokuva on parempi kuin uusintaversio.
2.) Alkuperäinen elokuva on parempi kuin uusintaversio.
Lempipaikka
"Kiitän kaikkia kirjastoja. Menen kirjastoon aina vapaina hetkinä fiilistelemään ja tutkimaan. Ne on sellaisia aarreaittoja." Jenni Vartiainen.
Onneksi ei ole kohta enää kirjastoja; ihmisten sivistystaso on jo nyt niin korkealla, että tarvitsee ainoastaan avata internetin ja painaa nappia.
Onneksi ei ole kohta enää kirjastoja; ihmisten sivistystaso on jo nyt niin korkealla, että tarvitsee ainoastaan avata internetin ja painaa nappia.
maanantaina, huhtikuuta 05, 2010
"Rolling Stones -jermu haluaa kirjastonhoitajaksi"
Jotta Keith Richradsin kirjakokoelmaa voisi kutsua kirjastoksi, sille olisi hankittava kirjastonhoitaja. Voisin ottaa pestin vastaan:
Mackan
Special Librarian
Keith Richards Redlands Library
West Wittering, Sussex
United Kingdom
Vielä hienompi olisi kuitenkin Madeleine Thérèse Amelie Josephine Bernadotten kuninkaallinen musiikkikirjasto. Se edelleen nummer ett.
Mackan
Special Librarian
Keith Richards Redlands Library
West Wittering, Sussex
United Kingdom
Vielä hienompi olisi kuitenkin Madeleine Thérèse Amelie Josephine Bernadotten kuninkaallinen musiikkikirjasto. Se edelleen nummer ett.
Bachia pääsiäisenä V
Aloituskoraali pääsiäismaanantaille sävelletystä kantaatista Bleib bei uns, denn es will Abend werden, BWV 6.
sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2010
Bachia pääsiäisenä IV
Ensimmäinen osa pääsiäissunnuntain kantaatista Der Himmel lacht! Die Erde jubilieret, BWV 31.
Olin taas vuosikaudet väärässä
Istuin toissapäivänä auton kyydissä. Kuskin morsian on kotoisin Dudleystä Birminghamin läheltä. Kerroin häneltä tietääkö hän tornitaloa nimeltä Butterfield Court. Hän sanoi tietävänsä, paikka on kuulemma rotten.
Kerroin, että olen kuljeskellut hänen entisen kotikaupunkinsa kaduilla Googlen katunäkymien välityksellä. Etsinyt paikkaa, josta Led Zeppelinin neljännen levyn takakannen kuva on otettu. En ole löytänyt. Osittain siksi, että kuvan etualan tiilitaloja purettiin jo kuvaa otettaessa 40 vuotta sitten, osittain siksi, että kuva on otettu todennäköisesti puistosta, mistä ei ole katunäkymiä.
Hän kertoi, että luulisi tietävänsä mistä kuva on otettu, ja jos se on se paikka, se on asfaltoitu aikaa sitten. Melu autossa oli melkoinen ja englantini erittäin huonoa, ja kun vaikutti ettei hän pysynyt kärryillä, kysyin jossain vaiheessa onko hän koskaan kuullut sellaisest yhtyeestä kuin Led Zeppelin.
Hän vastasi että tietää, hänen isänsä kuulemma kuuntelee sitä. Vai oliko se Iron Maiden.
Jossain toisessa tapauksessa kuulin, kuinka tätä parikymppistä huomattavasti nuorempi poika esitti vakaumuksenaan, että Beatles meni pilalle Rubber Soulin jälkeen, koska musiikki ei ollut enää sen jälkeen melodista.
Olen vähän epäillyt kannattaako popmusiikista tietää. Se on kuitenkin tarkoitettu - Frank Zappan sanoin - vajaaälyisille 13-vuotiaille tytöille. Sellaisille, jotka eivät löydä Sveitsiä Euroopan kartalta.
Nyt perun sanani ja myönnän olleeni taas kerran väärässä. Maailma on muuttunut. Toisaalta popmusiikin historia on niin pitkä, että asiaa harrastamattomalta menevät jo tyylisuunnat ja vuosikymmenet iloisesti sekaisin.
Toisaalta taas Spotify ja torrentit ovat nostaneet musiikista kiinnostuneiden tietotason aivan uudelle tasolle. Musadiggailu on inhottanut minua lähinnä siksi, että musiikkitietous on ollut indikaattori siitä, että on varaa ostaa kamalasti levyjä (käytännössä jo yhden bändin tuotannon hankkimiseen originaaleina ei riittänyt tuhat markkaa, joka oli teinille melkoinen summa) ja toisaalta hienoja kavereita, jotka osaavat suositella ja kertoa ja joiden kautta pääsee käsiksi harvinaisuuksiin. Siis se on ollut tapa kertoa, että rahaa piisaa ja/tai on päässyt piireihin.
Nyt kuka tahansa räkänokka pääsee parilla klikkauksella kuuntelemaan jotkin Buddy Hollyn unohdetut savikiekot, vertailla Grateful Deadin konserttikehitystä läpi 70-luvun jne, ja sen sijaan että ostaa välitunnilla mainitun bändin levyn ja ihmettelee sitä, Spotifystä voi antaa illan mittaan valua yhtyeen koko tuotannon, mistä voi valita suosikkinsa ja muodostaa kokonaiskäsityksensä.
Popmusiikista kannattaa siis tietää ja sen harrastus on noussut lyhyessä ajassa umpimielisestä fanituksesta ja huhupuheiden toistelusta kiinnostavaksi ja suhteellisuudentajuiseksi touhuksi. Jos siis visailu väsyttää, ei kannata enää uskoa että harrastus olisi kuitenkaan turha.
Kerroin, että olen kuljeskellut hänen entisen kotikaupunkinsa kaduilla Googlen katunäkymien välityksellä. Etsinyt paikkaa, josta Led Zeppelinin neljännen levyn takakannen kuva on otettu. En ole löytänyt. Osittain siksi, että kuvan etualan tiilitaloja purettiin jo kuvaa otettaessa 40 vuotta sitten, osittain siksi, että kuva on otettu todennäköisesti puistosta, mistä ei ole katunäkymiä.
Hän kertoi, että luulisi tietävänsä mistä kuva on otettu, ja jos se on se paikka, se on asfaltoitu aikaa sitten. Melu autossa oli melkoinen ja englantini erittäin huonoa, ja kun vaikutti ettei hän pysynyt kärryillä, kysyin jossain vaiheessa onko hän koskaan kuullut sellaisest yhtyeestä kuin Led Zeppelin.
Hän vastasi että tietää, hänen isänsä kuulemma kuuntelee sitä. Vai oliko se Iron Maiden.
Jossain toisessa tapauksessa kuulin, kuinka tätä parikymppistä huomattavasti nuorempi poika esitti vakaumuksenaan, että Beatles meni pilalle Rubber Soulin jälkeen, koska musiikki ei ollut enää sen jälkeen melodista.
Olen vähän epäillyt kannattaako popmusiikista tietää. Se on kuitenkin tarkoitettu - Frank Zappan sanoin - vajaaälyisille 13-vuotiaille tytöille. Sellaisille, jotka eivät löydä Sveitsiä Euroopan kartalta.
Nyt perun sanani ja myönnän olleeni taas kerran väärässä. Maailma on muuttunut. Toisaalta popmusiikin historia on niin pitkä, että asiaa harrastamattomalta menevät jo tyylisuunnat ja vuosikymmenet iloisesti sekaisin.
Toisaalta taas Spotify ja torrentit ovat nostaneet musiikista kiinnostuneiden tietotason aivan uudelle tasolle. Musadiggailu on inhottanut minua lähinnä siksi, että musiikkitietous on ollut indikaattori siitä, että on varaa ostaa kamalasti levyjä (käytännössä jo yhden bändin tuotannon hankkimiseen originaaleina ei riittänyt tuhat markkaa, joka oli teinille melkoinen summa) ja toisaalta hienoja kavereita, jotka osaavat suositella ja kertoa ja joiden kautta pääsee käsiksi harvinaisuuksiin. Siis se on ollut tapa kertoa, että rahaa piisaa ja/tai on päässyt piireihin.
Nyt kuka tahansa räkänokka pääsee parilla klikkauksella kuuntelemaan jotkin Buddy Hollyn unohdetut savikiekot, vertailla Grateful Deadin konserttikehitystä läpi 70-luvun jne, ja sen sijaan että ostaa välitunnilla mainitun bändin levyn ja ihmettelee sitä, Spotifystä voi antaa illan mittaan valua yhtyeen koko tuotannon, mistä voi valita suosikkinsa ja muodostaa kokonaiskäsityksensä.
Popmusiikista kannattaa siis tietää ja sen harrastus on noussut lyhyessä ajassa umpimielisestä fanituksesta ja huhupuheiden toistelusta kiinnostavaksi ja suhteellisuudentajuiseksi touhuksi. Jos siis visailu väsyttää, ei kannata enää uskoa että harrastus olisi kuitenkaan turha.
lauantaina, huhtikuuta 03, 2010
Bachia pääsiäisenä III
Koraali Zion hört die Wächter singen kantaatista Wachet auf, ruft uns die Stimme, BWV 140. Peter Schreier, Münchener Bach-Orchester, Karl Richter (joht.).
perjantaina, huhtikuuta 02, 2010
Bachia pääsiäisenä II
Matteus-passio BWV 244: Erbarme dich, mein Gott, um meiner Zähren Willen! Julia Hamari.
Iloista pääsiäistä!
Kamat kassiin ja suunta kohti Suvannon kylää. Ulkoilua, saunomista ja herkuttelua hyvässä seurassa koko viikonlopun. Maanantaina vasta mietitään.
Top Tip.
Martti Suosalo eilen tuolla kaupunginteatterissa. Luolamies oli stand-up/teatteriesityksen nimi. Aika nerokasta kuvausta modernin miehen ja naisen parisuhteesta. Ehdottomasti menee teatterisitysten top 3 listalle. Suosittelen kaikille parisuhteessa eleleville ja eritoten menkää yhdessä katsomaan.Kitara soi, etenkin slide osuus vetää aika huikeisiin sfääreihin. Tsekatkaa kaikki kitaristit toi linkki, aivammahtavaa.
Pääsiäisenä ajattelin täytellä iPodia (120gb) kun on aikaa, jos edes kolmasosan kerkeäisi tuosta tilsta täyttää. Seulonta on kovaa koska koko albumeita ei sinne tuutata vaan best off-pohjalta biisien lataukset tapahtuu.
Paskaleffojen kunkku Top Secret tuli ostettua lähikaupasta, viimeiksi nähnyt sen vhs-aikakaudella. Tiedän jo etukäteen että rakas vaimoni ei tuolle syty mutta ......
torstaina, huhtikuuta 01, 2010
Bachia pääsiäisenä I
Welt, ade, ich bin dein müde kantaatista "Der Friede sei mit dir" BWV 158. Dietrich Fischer-Dieskau.
Kirja Frippistä
Luen pitkästä aikaa popkirjaa. Sinänsä hyvää, että se keskittyy musiikkiin ja Frippin persoonan omituisuuksiin. Kirjoittaja tuntee jopa musiikin teoriaa. Huonona puolena että kirjoittaja tunkee mukaan liikaa omia ajatuksiaan ja tulkintojaan.
Toisaalta oppii sen, ettei popparin eikä popista kirjoittajan auta yrittää ruveta intellektuelliksi. Se on jotenkin kömpelöä ja noloa. Ehkä se on sitä, että hienoiksi tarkoitetut sivistyssanat, viittaukset ja lauserakenteet eivät kuitenkaan yletä maaliinsa ja lopputulos on lähinnä huvittava.
Lopetin 15-vuotiaana popmusiikin kuuntelun luettuani Jimi Hendrixin elämäkerran. Hendrixistä piirrettiin niin imelän jumaloiva kuva, että aloin halveksia koko kulttuurimuotoa. Koin, että rock on laumasieluista, vähäjärkistä ja epämiehekästä fanitusta. Paranin vasta myöhäisteininä kun maailmani oli avartunut niin, että opin sietämään pientä tunkkaisuutta antamatta sen täyttää koko sieluani.
Toisaalta oppii sen, ettei popparin eikä popista kirjoittajan auta yrittää ruveta intellektuelliksi. Se on jotenkin kömpelöä ja noloa. Ehkä se on sitä, että hienoiksi tarkoitetut sivistyssanat, viittaukset ja lauserakenteet eivät kuitenkaan yletä maaliinsa ja lopputulos on lähinnä huvittava.
Lopetin 15-vuotiaana popmusiikin kuuntelun luettuani Jimi Hendrixin elämäkerran. Hendrixistä piirrettiin niin imelän jumaloiva kuva, että aloin halveksia koko kulttuurimuotoa. Koin, että rock on laumasieluista, vähäjärkistä ja epämiehekästä fanitusta. Paranin vasta myöhäisteininä kun maailmani oli avartunut niin, että opin sietämään pientä tunkkaisuutta antamatta sen täyttää koko sieluani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)