Top-5

1.) Cats (musikaali)
2.) Classic Rock (lehti)
3.) Spotify (nukkumaan mennessä)
4.) Jack Taylor (rikosdraamasarja)
5.) CD-levyt (mankassa työpöydällä kotona)

Käyn enää harvoin katsomassa tai kuuntelemassa livenä mitään. Mutta Cats oli nähtävä. Kannatti: laulavat, näyttelevät ja tanssivat mimmit seksikkäissä kissa-asuissa voi jeesusmaaria sentään! Sitä paitsi Webber on säveltänyt parhaat melodiansa juurikin kissoille.

Top-5

1.) Deep Purple: Love Conquers All
2.) Gotlandsmust, Visby, Gotland
3.) Ingmar Bergman: Laterna Magica
4.) Tunga Moln III
5.) Yksin oleminen

Tom Petty RIP

Tom Petty 1950 - 2017

Free Fallin'

1995

King Crimson teki mielestäni parhaat levynsä 1980-luvulla. Myös THRAK vuodelta 1995 on täyttä rautaa. 70-luvun tuotannossa on toki hetkensä, mutta jotenkin ne kuulostavat usein niin kovin tunkkaisilta.

Levysoittimessani on pyörinyt myös Pink Floydin Pulse, niin ikään vuodelta 1995. En kuunnellut THRAK:ia ja Pulsea niiden ilmestyessä, kuten en myöskään Rainbowin mestariteosta Stranger In Us All, jonka myös olen löytänyt paljon myöhemmin.

Ehkä silloin 90-luvulla ei halunnut kuulla vanhojen patujen uusia levyjä tyyliin Deep Purplen Slaves and Masters (1990) ja Black Sabbathin Tyr (1990). Ne molemmat ovat nykykorvin kuunneltuina aivan loistavia heavy rock -levyjä. 

Top-5

1.) Sol Heilo: America
2.) Näkkileipä (Leksands)
3.) Ruotsalaiset dekkarit
4.) Syksy, pimeys, viileys
5.) Alkava loma 

I Don't Think I Trust You Anymore - Taylor Hawkins & The Coattail Riders

Top-5

1.) Tiede, faktat, vertaisarviointi
2.) Rauhallisuus, objektiivisuus
3.) Myötätunto
4.) Järki
5.) Laki

"Totuus" sanana on alkanut pänniä. Muistan hyvin filosofian tunnit, jolloin pragmaattiselle totuusteorialle naureskeltiin. Ei naureskella enää. Keksin pikkupoikana kätevän ajatelman: "Mikään ei ole totta, ei tämäkään lause."

Top-5

1.) Alkava syksy. Onneksi nämä helteet loppuvat ja tulee pimeys ja kylmyys.
2.) Black Sabbath: Tyr. Tony Martinin Sabbath-levyt ovat erinomaisia.
3.) Bond-elokuvat. Tosin Licence To Kill ei oikein kolahtanut.
4.) Ruotsi ja Norja - Skandinavia.
5.) Monikulttuurisuus.

Valemuisto

Katsoin eilen Kuuraketin. Hämmästyin, kun Rautahampaan tyttökaverilla ei ollutkaan hammasrautoja! Googlamalla selvisi vaikka mitä, mandela-ilmiö kuulemma. Hyvä kuvia Dollysta - nam!

Tykkään Connerysta, mutta 70-luvulla tehtiin mun lempibondit. Silloin pääosassa oli aina Roger Moore. Lasken Erittäin salaisen samaan kategoriaan.  

Paljon onnea Arnold Schwarzenegger 70 vuotta!

Jonzen Arska-top-5 (sisältäen myös asianmukaiset sutkautukset):

1. The Terminator (1984) ”I'll be back!”
2. Conan the Barbarian (1982) ”Crom!”
3. Predator (1987) ”Stick around!”
4. Commando (1985) ”Let off some steam, Bennett .”
5. True Lies (1994) ”You're fired!”

Top-5

1.) Black Sabbath: Sabbra Cadabra (Wakeman!)
2.) Mustikkajäätelö (luomu, Arctic Ice Cream)
3.) Raahen kartta, erityisesti Katinhäntä ja rannikko saarineen
4.) Morden i Sandhamn (naiset)
5.) Alkava elokuu (pimenee...)

Top-5

1.) Robin of Sherwood. Sarjan pituus yhteensä 24h: paljon tuli herkuteltua samalla.
2.) Höfner-viulubasso. Suosikkini kaikista soittimistani.
3.) Lounaat. Päivän paras tunti.
4.) Päiväunet. Kuulokkeet päähän ja matkalle.
5.) Suunnitteleminen. Pitää pään kasassa. 

Top-5

1.) Robin of Sherwood
2.) Irlantilainen musiikki
3.) Vanha-Raahe
4.) Vehmas heinäkuu
5.) Syksyn matkasuunnitelmat

Jason Conneryn Robin of Sherwood yllätti maagisuudellaan. Kolmannessa tuotantokaudessa on jopa vielä enemmän pakanamytologiaa ja pimeitä tunnelmia kuin kahdessa ensimmäisessä. 

Top-5

1.) Kalaruoat
2.) Lucifer Rising (soundtrack)
3.) Svengaava soitto, esim. Carol Kaye
4.) Kevyempi olo
5.) Irish Hooley, Kalajoki

Top-5

1.) Ruotsi
2.) Kesä
3.) Renessanssi
4.) Raskas askel
5.) Keltit

Renbourn & Jansch

Homma toimii, kun miehet eivät yritä soittaa bluesia. 

Top-5

1.) Historian kertaaminen
2.) Physical Graffitin tarkka kuunteleminen
3.) Spotify Premium - ei mainoksia aah!
4.) Tuleva Göteborgin matka (työreissu)
5.) Twin Peaks 2017

Neljän ensimmäisen jakson perusteella Lynch on päästänyt demonin irti. En ole yhtään vakuuttunut, että pelkällä dadalla päästäisiin maaliin.

Vilnius Top-5

1.) Katujen siisteys ja roskien olemattomuus. Kaikkialla.
2.) Vanha kaupunki. Muutakin kuin turismia.
3.) Cepelinait, keitot, krepit...aijai!
4.) Yllättävän raikas ilma (autojen suhteellinen vähyys)
5.) Täällä voisin vaikka asua -tunne.

Levykauppojakin löytyi nuhjuisista levydivareista viileisiin hipster-luoliin. Soitinliike Tamsta teki vaikutuksen, mutta mitään ei tarttunut mukaan: nettisivuja ei oltu päivitetty, ja himoitsemani tuote oli ehditty ostaa. Keskikaupungilta löytyi Frank Zappan rintapatsas. Huomenna takaisin pohjoiseen.

Kulttuuriministeri

Kuuntelee kuulemma Led Zeppeliniä. Mielenkiintoinen vaikutus.

Lopputulos

Oikeastaan ainoa järkevä metodi on järjestäminen.

Paljon onnea Iggy Pop 70 vuotta!

Iggy Pop: Lust for life

Top-5

1.) Stray Cats: Gonna Ball
2.) David Bowie: Absolute Beginners Dub Mix
3.) Solsidan-boxit
4.) Kylmä Coca-Cola
5.) Pääsiäisherkut (tämän pitäisi oikeastaan olla ykkösenä!) 

Bachia pääsiäisenä V

Toisen pääsiäispäivän kantaatti Erfreut euch, ihr Herzen, BWV 66.

Alex Potter - altto
Julius Pfeifer - tenori
Dominik Wörner - basso
J. S. Bach-Stiftung
joht. Rudolf Lutz

Bachia pääsiäisenä IV

Brandenburgilainen konsertto nro. 1 F-duuri, BWV 1046. Freiburger Barockorchester.

Bachia pääsiäisenä III

Chaconne partitasta d-molli, BWV 1004. Viktoria Mullova, viulu.

Bachia pääsiäisenä II

Koraalialkusoitto Ich ruf' zu dir, Herr Jesu Christ, BWV 639 kokoelmasta Orgelbüchlein BWV 599−644.

Bachia pääsiäisenä I

Matteus-passio BWV 244

Rogers Covey-Crump - tenori (evankelista)
Michael George - basso (Jeesus)
Emma Kirkby - sopraano
Michael Chance - altto
Martyn Hill - tenori
David Thomas - basso
The Choir of King's College Cambridge
The Choir of Jesus College Cambridge (Soprano in ripieno)
The Brandenburg Consort (Roy Goodman - konserttimestari)
joht. Stephen Cleobury

Roadhouse Blues

Jim Morrisonin tulkinta The Doorsin Roadhouse Bluesissa on legendaarinen. Se on vaarallisen maaninen, jopa hitusen pelottava. Ihan timantti klassikko, täyttä tavaraa jne.

Deep Purple on nyt mennyt tekemään laulusta versionsa. Gillan on selvästi laulanut sen villasukat jalassa, teemuki kädessä. Sanat ovat lötkättäneet valaistulla nuottitelineellä kalliissa studiossa - setämäistä roskaa vailla minkäänlaista intohimoa. Soittokin on haukotuttavan turvallista.

Muuten Infinity on ihan hyvä. 

Top-5

1.) John Fogertyn kitarasoundi
2.) Lammaspata
3.) Persujen vaalitappio
4.) Uusi bändiprojekti
5.) Kolmen kaverin jäätelö

Nostos ja algos

Kun kuuntelen nyt  CCR:n Willie and The Poorboysia (CCR), ajattelen kesää 1986. Ikään kuin levy olisi ilmestynyt silloin. Ja ilmestyihän se. Minun elämääni.

Näin myös vanhan valokuvan 15-kesäisestä serkustani. Kuva oli rajattu siten, että hänen vierellään olevasta tytöstä ei näkynyt kuin vaaleat, lähes valkoiset hiukset, ja hivenen mustaa nahkatakkia, mutta tunnistin hänet välittömästi. Voi veljet, mitä muistoja tähän tyttöön liittyykään! En unohda häntä koskaan.

Top-5

1.) Saksofonistien tiukka ansatsi
2.) Mehukkaat kosketinsoundit
3.) Oikeat, hiukan eteenpäin nojaavat tempot
4.) Mielenkiintoiset teemat
5.) Seksikäs svengi

Näin sellaisessa jazzissa, josta pidän juuri tällä hetkellä. Aikakäsitys, näkemys, lihakset, tradition tuntemus ja kunnon välineet. 

Onneksi olkoon Elton John 70 vuotta!

Elton John: I'm Still Standing

Top-5

1.) George Harrison: jännittävää tutustua miehen musiikkiin.
2.) Irlantilainen musiikki (inhoan sanaa irkku ja kaikkea siihen liittyvä).
3.) Auringonpaiste ja maaliskuu Lapissa.
4.) Seuraava matkakohde toukokuussa, siihen virittäytyminen.
5.) Illan keikka pikkukylässä: mahtava ohjelmisto kasassa!

Deep Purple hankintaan

Ennakkokuuntelun perusteella huhtikuussa julkaistava Infinity vaikuttaa varsin lupaavalta.
Pakkohan se oli tilata, ikivanhan fanin vala pitää.

Bändi ei ole oikeasti julkaissut yhtään huonoa levyä. Jokaiselta niistä löytyy ainakin yksi loistava kappale. Jopa Abandonilla löytyy helmiä, esimerkiksi Seventh Heaven möyrävine riffeineen, koskettavine kosketinsoundeineen ja jännittävine väliosineen. 

Slide

En ollut aiemmin pannut merkille, kuinka nätisti George Harrison soitti slidea. Siitä tuli kirjailija Graeme Thomsonin mukaan hänen tavaramerkkinsä 70-luvulla.

Chuck Berry RIP

Sinne meni suuri innovaattori. Olen jostain lukenut Berryn sanoneen, että teki ainoastaan yksinkertaistettua rhythm and bluesia valkoisille nuorille.

Soittelin hetki sitten Carolin riffiä hänen muistokseen, ainoa jonka osaan, koska se on niistä kaikkein yksinkertaisin.

James Cotton RIP

Nyt meni James Cotton. Olen aina hämmästellyt pätkää vuodelta 1966, jossa Got My Mojo Working saa kunnon kohtelun James Cottonilta, Muddy Watersilta, Otis Spannilta ja muutamalta muulta kovikselta. 

George

Luvussa Graeme Thomsonin George Harrison.

Olisiko Scorsesen Living in the material world hänen viimeinen hyvä elokuva? Ainakin se herätti mielenkiinnon Harrisonia kohtaan, jota nyt tyydyttää Thomsonin elämäkerta.

Harrison oli keskinkertainen kitaristi ja säveltäjä, joka onnekkaasti rikastui nuorena ja alkoi janota henkisyyttä, mutta ei halunnut luopua saavutetusta. Tuskin hän koskaan valastui, siihen hän oli liian englantilainen.

Päivän kohokohdat top-5

1.) Lounas
2.) Päiväunet
3.) Harrastukset ja puuhailu
4.) Hyvän kirjan lukeminen sängyssä
5.) Valojen sammuttaminen ja nukahtaminen

Viikonloppuisin on mukava herätä ilman herätyskelloa ja syödä pitkä ja rauhallinen aamupala. Tiedän, eihän tämä mitenkään ole erityisen kiinnostavaa, mutta tykkään puhua asiasta. Syöminen, nukkuminen ja omien mielenkiinnonkohteiden parissa puuhailu on vain niin lystiä. Oikeastaan se on koko elämä siihen asti, kunnes valot sammuvat viimeisen kerran. Ja se on hyvä.

Kuin kaksi pahista

Kirjan luettuani halusin nähdä elokuvan. Mephiston pääosanesittäjän, Klaus Maria Brandauerin ulkonäkö, erityisesti hänen profiilinsa muistutti erästä norjalaista joukkomurhaajaa.

Kirja ilmestyi vuonna 1936, hetkeä ennen maailmanpaloa ja Szabon elokuva 1981, jolloin muuri oli Berliinissä vielä tukevasti pystyssä. Ehkäpä siksi ulkokuvauksia ei juuri näkynyt. Mephisto on monella tapaa uudelleen ajankohtainen. Lukekaa ja katsokaa, ajatuksella. 

Top-5

1.) Jacques Tati: Playtime
2.) Rich Cohen: Aurinko, kuu ja Rolling Stones
3.) Klaus Mann: Mefisto
4.) Intialaiset banaanisipsit
5.) Fabulous Thunderbirds

Tati on kyllä hämmästyttävä. Näkisipä joskus isolta kankaalta! Trafic on myös hyvä. Värit, lavasteet, juonettomuus, niukka dialogi, nätit naiset, harmonia, muotojen puhtaus, outous...siinäpä asiasanoja.  

Muisto vuodelta 1987

Vaihto-oppilas ei uskonut silmiään, kun huomasi minun kuuntelevan Fabulous Thunderbirdsiä. Kuulemma pikkuruinen baaribändi heillä päin. Hot Number oli juuri ilmestynyt. Penskana en osannut arvostaa Jimmien soittoa, kun veljensä oli niin paljon parempi. Nyt tykkään oikeastaan enemmän isoveljestä!

Helsinki Top-5

Viikon päästä olen jälleen Helsingissä. Voisin asua siellä varakkaana, mutta en nykyisillä tuloillani. Monella on pääkaupunkiimme jonkinlainen viharakkaussuhde. Viha ja rakkaus ovat ääritunteita, siksi ne jäävät minulta tunnistamatta. Mitä Helsinki on minulle?

1.) Tyttäreni kotikaupunki, jo seitsemän muuttoa.
2.) Töölö, Meilahti, Eira, Ullanlinna...Mika Waltari.
3.) Erikoisliikkeet: virkistävää vaihtelua verkkoselailulle.
4.) Hiljaisuus: Mun Stadissa on paljon myös hiljaisia paikkoja.
5.) Hotelli Vaakunan yhdeksäs kerros. Tosin ajattelin vaihtaa, koska en pidä asemasta enkä varsinkaan Kampista.

Sitten on tietenkin Kosmos ja vorschmack, mutta eipä mennä yksityiskohtiin.

Berska Top-5

1.) Tunnelma
2.) Ravintolatarjonta
3.) Ku'dammin Dunkin Donuts
4.) Kuvitteellinen Bowien läsnäolo
5.) Lännen ja idän erot, vaikkapa Charlottenburgista Alexanderplatzille

Top-5

1.) Berska
2.) Šostakovitš: Piano trio 2
3.) Pyöreät peilit
4.) Kolmen kaverin mango-appelsiini
5.) Talking Blues

Rules!

Mitä vikaa Black Sabbathin Techical Ecstasyssa on? Vuosi 1976 oli musiikillisesti oikein hyvä.

You won't change me - hieno synasoundi, mikähän lie?

Aliarvostettu sävellys

Jean Sibelius: Puusarja

Niin kauan kuin muistan, Sibeliuksen pianosävellyksiä on väheksytty. Ehkä olen liikkunut huonossa seurassa tai lukenut vääriä kirjoja. En osaa kuitenkaan antaa esimerkkejä.  

Yliarvostettu sävellys

Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia op. 14 (1830).

Nuorena tätä kuunneltiin, koska säveltäjä käytti oopiumia. 

Raahe Top-5

1.) Wanha Raahe: unelias, paikoin aavemainen rauha ja tunnelma.
2.) Kirjasto: maailman paras, ilman muuta.
3.) Rannat: maisemoivat kaupunkia ja sen henkeä.
4.) Kirkko: jylhää jugendia, kansallisromantiikkaa ja jopa barokkia (mielipide).
5.) Tornitalo: näköala kaupunkiin ja merelle + kiinalainen (friteeratut bataatit!).

Ja vaikka mitä! Kylmäniemen uimaranta, Haaralan hautausmaa, Pekkatori, Härkätorin puisto, Seminaarin alue, Isoholmi jne.  

Top-5

1.) Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti
2.) Tuleva viikonloppu: Raaheen!
3.) Helmikuu ja aurinkoiset pakkaspäivät
4.) Raikuvat barokkitorvet
5.) Japani

Uutisviikon päätteeksi

Aina yhtä ajankohtainen Iron Maiden: 2 Minutes To Midnight.

Yliarvostettuja levyjä

Captain Beefheart & His Magic Band: Trout Mask Replica (1969).

Aliarvostettuja levyjä

Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason (1987). 

3000

Visertelyn aikakautena tämäkään ei ole tietenkään iso asia, mutta onpahan blogin teksti numero 3000. Jatketaan. 

Totuus suomalaisesta "bluesista"

Bluesbändit nyt ovat mitä ovat: suurimmaksi osaksi möhömahaukkojen Stevie Ray –kloonausta jalka monitorilla ja Lapin Kulta –lippis päässä.

- Knucklebone Oscar

Top-5

1.) Phil Collinsin omaelämäkerta
2.) Mukillinen kuumaa vettä
3.) Lähestyvät talvilomat
4.) Tyyni mieli
5.) Vähyys

Aloitin kuuman veden juomisen syksyllä 2012. Se rentouttaa ja rauhoittaa, ja juomisesta tulee hyvä mieli. Suosittelen!

Auto ja intiaanit

Onneksi minulla ei ole autoa.

Sen sijaan minulla on hyvä polkupyörä, jolla poljen kaikki matkat täällä kotikaupungissani. Ympäri vuoden. Myös paukkupakkasilla. Viime talvena ei tullut vastaan toista pyöräilijää, kun lukemissa oli -36. Olen tästä ylpeä, ehkä vähän leuhkakin.

Nyt soi: Clannadin Banda, jolta löytyy kaunis I Will Find You elokuvasta The Last Of The Mohicans. Máire Brennan laulaa englanniksi sekä mohikaani- että cherokee-kielillä. 

Puhtaalta pöydältä

Intiasta kotoisin oleva tuttavani oli kuunnellut Stairway To Heavenin. Tykkäsi. 

Top-5

1.) Uusi nepalilainen ravintola Lekali
2.) Jackie
3.) Suomen kulttuurihistoria
4.) AKG-kuulokkeet ja nukahtaminen
5.) Kaamoksen päättyminen

Kymmenen parasta suomalaista biisiä

Omat kriteerini: kappaleen on oltava suomenkielinen ja sen on täytynyt koskettaa minua aivan erityisellä tavalla. Valinnat tehty nopeasti ja intuitiolla, kuten kuuluukin. Samalta artistilta ei saanut olla yhtä kappaletta enempää.

1.) Kauko Röyhkä: Talo meren rannalla
2.) Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta
3.) Jenni Vartiainen: Missä muruseni on
4.) J. Karjalainen: Villejä lupiineja
5.) Sielun Veljet: Rakkaudesta
6.) Dave Lindholm: Petin pienen linnun
7.) Tehosekoitin: Kaikki nuoret tyypit
8.) Kaj Chydenius: Sinua, sinua rakastan
9.) Eppu Normaali: Joka päivä ja jokaikinen yö
10.) Badding: Valot

Kävin kurkkimassa äänestystuloksia. Suomessa on tehty ihan hirvittävä määrä hienoja kappaleita. Siitä huolimatta kuuntelen kotimaista musiikkia tosi vähän. Viimeksi oikein kuuntelemalla kuuntelin Hectorin 70-luvun tuotantoa, koska halusin nauttia juuri tietynlaisesta soundista ja tunnelmasta. 

Noh, nyt soi Röyhkä, joka on eittämättä, kevyesti, ehdottomasti ja kursailematta kaikkien aikojen paras suomalainen biisintekijä. 

Bassot

Aivan mahtavia nuo isolated bass -ym. vastaavat tuubissa! Antavat paljon inspiraatiota ja laajentavat entisestään tuttujen kappaleiden kuulokuvaa. 

Bill Wyman

On muuten loistava basisti. Soittelin It''s Only Rock 'N' Rollin (koko levy) mukana, ja keksin heti monta hyvää juttua.

Tai hetkinen! Ettei se vaan ole Mick Taylor, joka siellä bassottelee? Ainakin Fingerpoint File on muistaakseni Taylorin bassottelema, ja Richards oli aiemminkin innostunut kellarihommista.

En jaksa googlata.

Sarjakuvat

Otsonipäiväkirjat on tylsin sarjakuvaromaani, jonka olen olen koskaan lukenut. Onneksi kirjastosta löytyi nopeasti tehokasta lääkettä: Jeph Loebin ja Tim Salen Synkkä voitto (Dark Victory).

Kaikista pahimpia ovat suomalaisten piirtäjien sellaiset akvarelli/kaunokirjoitus-jutut. Niitä tuntuu olevan paljon. Osaako kukaan Suomessa enää piirtää sarjiksia? Tiitu Takalon ja Christer Nuutisen lisäksi - jotka ovat siis aika hyviä.

Tipaton

Jallulla on rokkimaine. Oikeasti se on vain pahaa. Maistoin Kosmoksessa konjakkia, jonka jälkeen "nautittu" jaloviina paljasti todellisen luonteensa. 

King Crimson

Parasta King Crimsonia: Discipline, Beat ja Three Of A Perfect Pair.

Discplinea kuunneltiin ahkerasti kahvin ja tupakan kera Raahessa Reiponkadulla 1989-1990. Jälkitunnelma on edelleen vahva, se määrittelee tavan kuunnella levyä. Kaksi muuta ovat myös hyviä, mutta niitä olen pyöritellyt lautasella epäsäännöllisesti vasta vajaat viisitoista vuotta. Raahessa voisin vielä asua, en kuitenkaan koko aikaa. Tämä aikakirjoihin.   

Top-5

1.) Bruce Springsteen: Born To Run: kiinnostava omaelämäkerta.
2.) Retriitti: tilapäisessä vuokrakaksiossa mukana ainoastaan patja, kattila ja basso.
3.) Kovat pakkaset: kivaa pyöräillä, kun pakkasta on kymmeniä asteita.
4.) Bändin uusi kokoonpano: rumpali vaihtui, samoin svengi ja soundi.
5.) Uudet, lämpimät hanskat: reilunkokoiset, niin mahtuu tarvittaessa sormikkaat alle.

Bonus:

6.) Persujen kannatuksen aleneminen: eivät rasistit raiskaajia vihaa, vaan maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita; eivät rasistit murhaajia vihaa, vaan maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita: eivät rasistit terroristeja vihaa, vaan maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita.

2017

Toivottavasti tänä vuonna öyhättäminen vähenee ja väkivallan määrä romahtaa. 

George Michael 1963 - 2016

Careless Whisper (1984)

Rauhallista Joulua

Apocalyptica: Oh Holy Night

Kuvaajat

Eppu Normaali soitti Helsingissä akustisen yllätyskeikan. Katsoin netistä pienen otteen. Hyvä meininki muuten, mutta olipa jälleen kerran urpo näky, kun suurella osalla paikallaolijoista oli puhelin nokkansa edessä. Sääliksi käy poppareita.

(Toisaalta Martti Syrjäkin kuvasi, mutta on hiukan eri asia)

RIP LC

Ostin välittömästi sinisen sadetakin. 

Kiitos

Kiitos sinulle nainen, joka tuoksuit wunderbaumin, tuhkakupin ja makean parfyymin eksoottiselta yhdistelmältä.

Enää ei väsytä, tuskin tulee unikaan - korkeintaan painajaisia. Sopii halloween-tunnelmiin.

Top5:

1.) Fender Precision (jazzin kaulalla!)
2.) Uusi bändiprojekti
3.) Thin Lizzy ja Phil Lynott -elämäkerrat
4.) Pitkät ja laiskat aamut
5.) Skotlanti, Edinburgh, Loch Ness

Hämyä!

Taas sitä saa eli 30 päivää Deadia kuunneltavaksi tai ladattavaksi ja ihan luvalla! Aloitusbiisikin on jo aika space!

Top viis

1. Väsymättömyys
2. Oikeudenmukaisuus
3. Vitutuksen antama energia
4. Pimeydestä löydetty valo
5. Karma

Kummastelua

Ajattelin tilata levyn kaupasta, mutta hinta mietitytti. Päädyin hankkimaan sen suoraan artistilta. Kutkutti saada meiliä Jimmy Pagelta. Vaikka ukko on rikas kuin perkele, albuminsa hän myi varsin kohtuulliseen hintaan.

Tykkään Lucicer Risingista, eikä Death Wish kakkonenkaan huono ole, etenkin sen b-puoli. Musiikki on pelottavaa ja kylmää, mutta ei mitenkään kornilla tavalla. Vanhempana pidän aiempaa enemmän pimeästä vuodenajasta, kynttilöistä ja tunnelmoinnista. Siihen Pagen mystiset soundtrackit sopivat hyvin. Tietenkin älppärinä, motherfuckers.

Nyt soi kuitenkin Horslips. Olenkohan Suomen ainoa fani? Howthista löysin mintin The Man Who Built American, mikä ei ole erityisen häävi, mutta haluan ne KAIKKI!

Peli poikki!

Omasta puolestani annan täyden tukeni päivän Peli poikki -mielenosoitukselle.

Nimimerkillä maahanmuuttaja ja syrjintää lapsena kokenut valkoihoinen suomalainen mies.

Top-5

1.) Rasismin vastustaminen
2.) Aristoteleen kardinaalihyveet: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus
3.) Leonard Cohen: Various Positions
4.) Hymyilevä mies (täytyi käydä katsomassa toisenkin kerran)
5.) Äänettömyys

Top-5

1.) Rasismin vastustaminen
2.) Binn Éadair
3.) Irlantilainen puuhuilu
4.) Sami Yaffan elämäkerta
5.) Syksy ja pimenvät illat

Rasismia tulee vastustaa loppuun asti, eikä sille tule antaa tuumaakaan periksi. Ei, emme ole unohtaneet, emmekä koskaan unohda.

Rasisti, lue tämä tarkkaan: lakkaa vihaamasta ja ala rakastaa. Kuuntele vaikka aluksi Shostakovitsin pianotrio no 2, e-molli, op.67. 

Top-5: jenkkikauhuleffojen tunnelmalliset soundtrackit

1. Fred Myrow & Marcus Seagrave: Phantasm (1979)

2. Rick Wakeman: The Burning (1981)

3. Joe Renzetti: Dead and Buried (1981)

4. Brad Fiedel: Fright Night (1985)

5. John Harrison: Day of the Dead (1985)

Viimeinen vilkaisu

Clashin kokoonpano

Lapin Kansan jutussa unohtui mainita, että kiinteistössä toimi pitkään myös Karhu Galleria, jonka maineikkaassa musavisassa syntyi syksyllä 2003 ylivoimainen musavisajoukkue Poikakuoro.

Perustajajäsen Tommi on aiemmin muistellut (2008):

"Minulle Karhu-galleria on aina ollut ainoa oikea musavisabaari. Voin keksiä sille perusteitakin. Henkilökunta ja kantajuopot olivat piristävä lisä, ja toisaalta pidin siitä, että siellä järjestettiin myös niin paljon kulttuuritapahtumia".

"Karhussa oli kyllä aivan ehdoton miljöönsä. Karu vanha pankkisali (en kyllä koskaan oppinut mikä pankki siinä oli ollut), nurkassa mölisevä kanta-asiakkaiden Hupakot-joukkue ja seiniä koristavat vaihtelevat hippien itseilmaisutaulut".

"Karhussa oli jotenkin tosi siistiä. Katto oli korkealla ja pöydät jotenkin järjestyksessä".

Top-5

1.) Islanti jalkapallon EM-turnauksessa
2.) Classic valkosuklaa-salmiakki
3.) Alkava heinäkuu lomineen päivineen
4.) Blackmore's Nightin tunnelmallinen tuotanto
5.) Pitkät ja hitaat aamut

Muutamia kommentteja:

Veikkaan turnauksen voittajaksi Italiaa. Jäätelö on heikkouteni, voisin syödä sitä päivittäin. En tavallisesti lomaile heinäkuussa, mutta nyt olen innoissani. Olen muuttanut suhtautumistani Richie Blackmoren soittoon, joka on levyillä yllättävän siistiä ja tarkkaa. Vanhenemisen myötä minusta on tulossa aamuihminen. 

Mittumaari

Tunnelmallista juhannusta

Top-5: italokauhuleffojen soundtrackit

1. Fabio Frizzi: The Beyond (1981)

2. Walter Rizzati: The House by the Cemetery (1981)

3. Simon Boswell: Stage Fright (1987)

4. Goblin: Phenomena (1985)

5. Keith Emerson: Inferno (1980)

Oulu

Ei ole enää paskakaupunni.

Kaupunki on muuttunut paljon, enkä opi uusia paikkoja. Hämmästelen edelleen jopa viisi vuotta sitten rakennettuja taloja, ne eivät tartu skeemaan, joka perustuu vuoteen 1993 (asuin Oulussa tosin pari vuotta myös vuosituhannen vaihteen aikoihin). Yhtään levyä en ostanut, mutta eräästä bassokitarasta olin lähellä tehdä kaupat.

Nyt soi Plantin Now and Zen. Tiedän, vanhaa musiikkia taas, mutta hetki sitten kuuntelin Florence and the Machinea - ei paha!

London Top-5

1.) Exhibitionism - The Rolling Stones
2.) Bonnie Raitt - Hammersmith Odeon
3.) Round Ticket to Brighton: The Quadrophenia Experience
4.) Holland Park, Hyde Park, Primrose Hill
5.) The Courtauld Gallery (Somerset House) / Handel & Hendrix

Tällä kertaa en kuullut suomea kertaakaan, mikä on aina positiivista. Lentokentillä totta kai, mutta eihän niitä lasketa muutenkaan. Sohossa oli vähemmän levykauppoja mitä muistin, tosin asiakkaita piisasi jonoksi asti.  

Muhammad Ali (Cassius Marcellus Clay Jr.) 1942 - 2106

Cassius Clay: Stand by Me

Uusi musiikki

Sitä kuulee joskus, mutta se ei jää mieleen. Kun tämän tosiasian myöntää itselleen, on taas kiva kuunnella Bill Evansia, Clashia ja Townes Van Zandtia.

Top-5: italoa iltojen iloksi

1. Marisa Machado: Wet Dreams (Digimax Italo Disco Remix)

2. Retronic Voice: Dancing in My Dream

3. Mr. Zivago: Little Russian  (Americo Remix)

4. Mode One: Sometimes 

5. Raf Coney: I See You Later

The Jam!

Hieno bändi! Sitä paitsi Bruce Foxton on loistava plektrabasisti Graham Mabyn tapaan. Viime kesänä vierailin About The Young Idea -näyttelyssä, josta viimein hankin Sound Affectsin. Set The House Ablazea kuuntelin jo kymmeniä vuosia sitten, ja eilen näin tuoreen dokumentin. Suosittelen! 

Top-5

1.) Hide Your Heart
2.) Discogs
3.) Jäätelöt
4.) Huilu
5.) Valo

Ace Frehley ei tietenkään ole mikään tekninen taituri, mutta ehdottomasti hyvin merkittävä kitaristi. Sitä paitsi hänen soitossaan on särmää ja sielua sekä tunnistettavuutta, mikä useimmilta muilta uupuu. Fire and Water rokkaa sympaattisesti; vanhojen, fanittavien rokkijätkien puolella on hyvä olla. Olisi moukkamaista lähteä vertailemaan alkuperäiseen - muuten missaa koko idean. 

Top-5

1.) Auringonpaiste
2.) Joe Lynn Turner
3.) Rauhalliset kävelylenkit
4.) Vappu 2016: kaksi konserttia
5.) Carl Gustav Jungin persoonallisuuspsykologia

Kuuntelen Enyaa. Musiikki rauhoittaa ja kuulostaa siistiltä ja puhtaalta. Laulaja asuu erakkona Manderleyn linnassa (Dublin) kissojensa kanssa. 

Prince

Muistoja.

Kesäsiirtolassa teippasimme serkkuni "J":n kanssa Princen julisteen ikkunalliseen ulko-oveemme. Tytöt kiinnostuivat meistä heti.

Minulla oli poikasena pari Princen rintanappia farkkutakissa, Controversyn levynkansi ja Rude Boy.

Paradea kuuntelin paljon. Aluksi kasetilta, johon "S" oli kirjoittanut tekstit vaaleanpunaisella. Dirty Mindin sain pian älppärinä. Sen funk oli niin makeaa.

Kun Sign O' The Times ilmestyi, kävin kuuntelemassa sitä säännöllisesti Raahen kaupunginkirjaston musiikkiosaston kuunteluhuoneessa.

Lukiolaisena ostin  Love Symbol Albumin yhteisillä vähillä rahoilla silloisen tyttöystäväni "T":n kanssa (hänestä tuli myöhemmin ex-vaimoni). Yliopistossa pyysin toveriani nuotintamaan Sexy Motherfuckerin kitarasoolon, jota sitten yritin opetella. Minulle SMF on aina kertonut vain ja ainoastaan "T":sta.

Siinäpä tärkeimmät. Vanhoja juttuja, ja nyt Prince on kuollut.  

Top-5: miksi 80-luvulla oli paljon mukavampaa I

1. Tone Norum: Stranded (1986)

2. Heart: Alone (1987)

3. Robin Beck: First time (1988)

4. Belinda Carlisle: Leave The Light On (1989)

5. Ankie Bakker: Where Were You Last Night (1989)

From Beyond

Räntäsateinen perjantain iltapäivä. Vatsa täynnä lounasta ja päivän askareet tehty, joten olohuoneen sohva ja katsomattomien elokuvien pino kutsuvat. Pitkällisen pohdinnan jälkeen katsottavaksi valikoituu Stuart Gordonin ohjaama klassikko From Beyond (1986), joka pohjautuu H. P. Lovecraftin saman nimiseen novelliin.

Elokuva alkaa pahasti pieleen menevällä kokeella. Tohtori Edward Pretorius (Ted Sorell) on kehittänyt erityisen resonaattoriksi kutsumansa laitteen, joka auttaa avaamaan ihmisen aistit todellisuuden eri tasoille. Tohtorin apulainen Crawford Tillinghast (Jeffrey Combs) aloittaa kokeen, jonka seurauksena Pretorius jää päättömänä lojumaan testitilana toimivan ullakkohuoneen lattialle ja Tillinghast itse päätyy mielisairaalan suljetulle osastolle. Sairaalassa työskentelevä tohtori Katherine McMichaels (Barbara Crampton) kiinnostuu tapauksesta ja haluaa toistaa kokeen yhdessä Tillinghastin kanssa. Rooleissaan mainion intensiivisesti irroittelevat Combs ja Crampton saavat From Beyondissa seurakseen lystikkään poliisinroolin vetävän Ken Foreen, jonka kauhufanit muistanevat alkuperäisestä vuoden 1978 Dawn Of The Deadista.

Stuart Gordonin edellinen elokuva Re-Animator (1985) pohjautui myös Lovecraftin tarinaan. Re-Animatorissa Gordon saattoi kuitenkin hyödyntää huomattavasti laajempaa pohjamateriaalia. Tästäkin huolimatta From Beyondin tarinan muokanneet Gordon, Brian Yuzna sekä myös varsinaisen käsikirjoituksen laatinut Dennis Paoli onnistuivat hyvin varsin lyhyen novellin laajentamisessa täysimittaiseksi elokuvaksi.

Lovecraftilainen universumi toisissa ulottuvuuksissa vaanivine tuntemattomine voimineen on From Beyondissa hyvissä voimissa. Gordonin ohjauksessa elokuva kasvattaa kierroksiaan tasaisesti kiihtyen loppua kohti tyrmääväksi makaaberien yksityiskohtien ja splatterin tajunnanvirraksi. Lovecraftin vahvasti kirjallista kerrontaa on tunnetusti ollut vaikea kääntää kelvollisin tuloksin elokuvalliseen muotoon, mutta Gordonin ja kumppaneiden lähestymistapa on tuottanut ainakin omalle kohdalleni osuneista tulkinnoista parhaat tulokset. Tekijöiden taidoista kertonee myös se, että pienellä budjetilla tehty ja 30 vuotta vanha elokuva näyttää ja kuulostaa edelleen erittäin hyvältä. Tätä korostaa myös MGM:n loistavasti masteroitu ja runsailla taustamateriaaleilla maustettu dvd-julkaisu.

Viikon puheenaihebiisi

Van Halen: Panama

Bachia pääsiäisenä V

Brandenburgilainen konsertto nro. 5 D-duuri, BWV 1050. Croatian Baroque Ensemble.

Bachia pääsiäisenä IV

Pääsiäisoratorio BWV 249: Seele,deine Spezereien. Agnès Mellon (sopraano),
Patrick Beuckels (barokkihuilu), Collegium Vocale Gent, joht.
Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä III

Motetti Jesu, meine Freude, BWV 227. Vocalconsort Berlin, joht. Daniel Reuss.

Bachia pääsiäisenä II

Koraalialkusoitto Da Jesus an dem Kreuze stund, BWV 621 kokoelmasta Orgelbüchlein BWV 599−644.