King Crimson teki mielestäni parhaat levynsä 1980-luvulla. Myös THRAK vuodelta 1995 on täyttä rautaa. 70-luvun tuotannossa on toki hetkensä, mutta jotenkin ne kuulostavat usein niin kovin tunkkaisilta.
Levysoittimessani on pyörinyt myös Pink Floydin Pulse, niin ikään vuodelta 1995. En kuunnellut THRAK:ia ja Pulsea niiden ilmestyessä, kuten en myöskään Rainbowin mestariteosta Stranger In Us All, jonka myös olen löytänyt paljon myöhemmin.
Ehkä silloin 90-luvulla ei halunnut kuulla vanhojen patujen uusia levyjä tyyliin Deep Purplen Slaves and Masters (1990) ja Black Sabbathin Tyr (1990). Ne molemmat ovat nykykorvin kuunneltuina aivan loistavia heavy rock -levyjä.
Levysoittimessani on pyörinyt myös Pink Floydin Pulse, niin ikään vuodelta 1995. En kuunnellut THRAK:ia ja Pulsea niiden ilmestyessä, kuten en myöskään Rainbowin mestariteosta Stranger In Us All, jonka myös olen löytänyt paljon myöhemmin.
Ehkä silloin 90-luvulla ei halunnut kuulla vanhojen patujen uusia levyjä tyyliin Deep Purplen Slaves and Masters (1990) ja Black Sabbathin Tyr (1990). Ne molemmat ovat nykykorvin kuunneltuina aivan loistavia heavy rock -levyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti