sunnuntaina, toukokuuta 15, 2016

The Jam!

Hieno bändi! Sitä paitsi Bruce Foxton on loistava plektrabasisti Graham Mabyn tapaan. Viime kesänä vierailin About The Young Idea -näyttelyssä, josta viimein hankin Sound Affectsin. Set The House Ablazea kuuntelin jo kymmeniä vuosia sitten, ja eilen näin tuoreen dokumentin. Suosittelen! 

1 kommentti:

tommi kirjoitti...

Tähän väliin sopisi ehkä avautua, että olen alkanut käydä musavisassa. Visassa joukkueella ei ole kokorajaa, ja joukkueemme fb-ryhmässä on noin 40 henkilöä, joista visaan vaivautuu noin viidestä kymmeneen ottelijaa, näköjään ilman kummempaa organisaatiota. Tosin visoja on kahdesti viikossa, ja olen käynyt niistä vain toisessa ja siinäkin hyvin hajanaisesti.

Tuossa fb-ryhmässä jaetaan ennen kaikkea vinkkejä, joten sitä seuraamalla alkoi oppia aika paljon kaikesta ajankohtaisesta.

Painotus on uudemmassa popmusiikissa, joka ei minua kauheasti kiinnosta, mutta toisaalta vaikka taso on kova, oma tietoni menee aika hyvin läpi toisin kuin Poikakuorossa, jossa Marko tiesi kaiken mitä itsekin tiesin, mutta vain paremmin. Tämä siis Led Zeppelin ja Bowie -alalla, Grateful Deadin ja muun hippikaman kuten myös punkin puolelta sitten on minua parempaa tietämystä. Mainittakoon myös, että olen joukkueen nuorimmasta päästä.

Joukkueen sukupuolijakauma on melko tasainen ja visailijoiden tausta useimmilla media-alalta. Henki on ihan hyvä, joskin tuntuu, että visailijat jotenkin ujostelevat toisiaan, vaikka ovat tunteneet toisensa pitkään. Voi johtua siitä, ettei siinä ole yhtä selkeää ydintä kuin poikakuorossa. Organisaatio tarkoittaa joukkueen kapteenia, joka istuu pöydän päässä kuin mikäkin kädellislauman alfauros ja pitää näköjään itsellään myös joukkueen kulloinkin tasokkainta naarasta, mikä on minusta todella hienoa tässä luonnossa vieraantuneessa nykymaailmassa.

Poikakuoron ajoista suosikkeina muistan alun ja lopun, eli siis talven 03-04 TRVE KVLT -visailun Karhugalleriassa Skoptilaisina sekä tuoreena Poikakuorona Ässät-joukkuetta himoiten. Sekä sitten omia loppuaikojani etkoineen ja Jonzen autolla siirtymisineen. Voi olla myös puhtaasti psykologinen ilmiö ja toisilla omat suosikkiaikansa. Visaillaanko muuten Roviksessa enää?