tiistaina, maaliskuuta 14, 2017

Päivän kohokohdat top-5

1.) Lounas
2.) Päiväunet
3.) Harrastukset ja puuhailu
4.) Hyvän kirjan lukeminen sängyssä
5.) Valojen sammuttaminen ja nukahtaminen

Viikonloppuisin on mukava herätä ilman herätyskelloa ja syödä pitkä ja rauhallinen aamupala. Tiedän, eihän tämä mitenkään ole erityisen kiinnostavaa, mutta tykkään puhua asiasta. Syöminen, nukkuminen ja omien mielenkiinnonkohteiden parissa puuhailu on vain niin lystiä. Oikeastaan se on koko elämä siihen asti, kunnes valot sammuvat viimeisen kerran. Ja se on hyvä.

11 kommenttia:

tommi kirjoitti...

Minusta nämä lifestylebloggaukset ovat viihdyttäviä, vaikka välillä turhan kryptisiä. Ehkä valittajilla on sama ajatus kun eräällä tuttavallani Twitteristä: "Onhan se saatanan karmeata luettavaa jos aikuinen mies saa elämänsisältönsä jostain vitun telkkarisarjoista tai leselämpylöistä." Anna tulla kuitenkin vain, paras teksti tulee pakottamatta.

tommi kirjoitti...

Tosin some on niin helppo välttää, että siitä valittamisen syynä taitaa olla pikemminkin se, että mitä kertoo minusta jos kaverini ovat noin epäocooleja.

Mackan kirjoitti...

Voin tässä tunnustaa, että kirjoittelen näitä asioita lähinnä kirjaakseni ne itselleni muistiin. Tästä blogista on oikeasti hyötyä minulle; sen arkistoa on hauska penkoa ja tunnelmoida menneisyyden elämäntilanteita ja mieltymyksiä.

Mackan kirjoitti...

Minulle blogger ei edes varsinaiseti edusta mitään somea. Ei somesta muistaakseni puhuttu silloin 2000-luvun alussa.

tommi kirjoitti...

Blogien alkuaikoinahan visioitiin, että digitaalisessa maailmassa jokainen kirjoittaa itselleen. Lukijat tulevat jos kiinnostaa.

Minusta se on edelleen hyvä ajatus ja pitänyt aika hyvin paikkansa. Kukaan ei ole rikastunut bloggaamalla, ja perinteiset mediat ovat laajentaneet nettiin siksi, että ne yrittävät pitkittää kuolinprosessiaan.

Se, mitä nykyään sanotaan bloggaamiseksi, onkin mielestäni enemmänkin paperimediatyylin pakinointia tai kolumninkirjoittamista, mutta näissä lyhyissä päivityksissäsi elää vielä vuoden 2002 henki. Kai siksi, ettei täällä ole juurikaan yhteisöä reagoimassa. Lukeekohan näitä muut kuin minä ja Jonze, Olli ei kuulemma ainakaan. Entä Satu?

Mackan kirjoitti...

Tuskin lukee.

tommi kirjoitti...

Vaikea sanoa, naisväki ainakin on kovaa lurkkaamaan muttei halua munata itseään ilmaisemalla.

Minusta yleisöä ei yleensäkään tarvita mihinkään. Tuossa välillä oli parin sadan vuoden episodi kun massat elättivät kirjoittajia ja muita taiteilijoita ja ilmaisu oli ennen kaikkea esiintymistä. Nyt digitaalisessa maailmassa kun media ja taide ovat kuolleet ammatteina, päästään myös yleisöjen ja arvojärjestysten rajoittavasta vaikutuksesta.

Itse olen huomannut, että kiinnostavat luovat yhteisöt ovat sellaisia, missä jokainen lukija kirjoittaa itse, kuuntelija säveltää itse jne. eikä tuotoksilla ole mitään merkitystä ja vaikutusta ulkopuoliseen maailmaan.

Kumma kyllä, niissä ei kehuta eikä haukuta eikä koeta elämyksiä - ehkä sellaiset kuuluvatkin maailmaan jossa poikkeusnero luo ja kuluttaja ostaa tuotteen ja antautuu passiivisesti kokemaan tunteita. Seppo Heikinheimo taisi sanoa, että jos pyytää pääsymaksua, saa varautua arvosteluunkin.

Joka tapauksessa kiinnostavaa ja vanhat utopiat ovat tosiaankin toteutuneet joskin vähän huomaamattomalla tavalla.

Mackan kirjoitti...

Kyllä yleisöä tarvitaan, mutta itsekkäistä syistä. Mikään ei ole kauheamapaa kuin tyhjälle salille, baarille tai ravintolalle soittaminen. Mistään luovasta, etenkään taiteesta en tässä kirjoita.

tommi kirjoitti...

Teatteripiireissä sitä kuulemma kutsutaan "jumalille näyttelemiseksi".

Mackan kirjoitti...

Tommi, bloggaatko tai kirjoitatko jonnekin julkisesti? Lähetä linkki meiliin!

tommi kirjoitti...

Valitettavasti en, vaikka mieli kyllä tekisi. En oikein keksi, minne ja miten. Olen jopa harkinnut Facebookkia, koska sinne olisi helppo luoda tarinallisia kuvakansioita. Toisaalta taas sitten lähtisin sieltä ja hävittäisin jossain vaiheessa toisille sanomatta, varmaan viidettä kertaa.

Kirjoitustaitonikin on vähän ruosteessa. Huomaan sortuvani jaaritteleviin maneereihini, mikä ärsyttää ainakin itseäni. Mutta nyt kun joku oli jopa kiinnostunut, otan asian uudella tavalla harkintaan.