maanantaina, maaliskuuta 17, 2014

Gene Simmons on nyt virallisesti Paska Jätkä®

Mustat rapmuusikot eivät sen mielestä kuulu Rock 'n Roll Hall of Fame'een. Oh the irony.
Ilmeisesti sitä syö vieläkin Run DMCn julistautuminen rokin kuninkaaksi. 80-luvulla.

7 kommenttia:

Mackan kirjoitti...

Chaim Witz..

Mikkovee kirjoitti...

Perusteluna oli, ettei kitaraa. EI KITARAA!? MITÄ VITTUA?! Varsinkin Run DMC:llä - ja muutenkin Rick Rubinin tuottamilla kasariräppäreillä - oli kitaroita aika riskisti mukana. Samoin Public Enemyllä

Toisekseen, eivät ne kaikki taustatkaan ole pelkkiä naksuvia luuppeja ja sämplejä, vaan oikeita studiomuusikoita on käytetty jo kauan soittamassa taustoja. Jännää, kun ei se Beastie Boysin valinnasta nillittänyt, vaikka ei nekään aina soittaneet kitaraa.

Ja mitähän se sanoo sitten, kun The Roots aikanaan valitaan tuonne? Kitaroiden puutteeseen ei ainakaan voi vedota. (En mä siltikään ole lopettamassa Kissin kuuntelua, se on ihan hyvä pändi)

tommi kirjoitti...

Miksi kukaan edes haluaisi sinne? Sikäli kun ymmärrän, tuollainen pönötys on niin kaukana rockhengestä kuin vain voi päästä.

Mikkovee kirjoitti...

Kysehän on enemmänkin kunnianosoituksesta elämäntyön tekemisestä rock n rollin eli afroamerikkalaisperäisen rytmikkään populäärimusiikin parissa. Toki lähtökohdat ovat hyvin kaupalliset, mutta niinhän se koko musiikinala on muutenkin sitä. Silti sinne kuuluu ihan oikeutetusti myös Public Enemy.

tommi kirjoitti...

No, makunsa kullakin, mutta minulle tulee tuollaisesta patsastelusta mieleen Sakari Kuosmanen mylvimässä Finlandiaa Hifkin paidassa tai se sarjakuva, missä noita oli pannut ansaansa sudenpennuille syötiksi ämpärillisen kunniamerkkejä. Minun nuoruudessani rokkarit halveksivat auktoriteetteja ja sentimentaalista juhlallisuutta, mutta ymmärrän jos levy-yhtiöt käskevät kaikenmaailman kissanristiäisiin mukaan kun levymyyntikin kuolee waretukseen.

Muuten kuulumisista, että täällä jokin aika sitten Dr John tuntui olevan jotenkin muodissa. Yritin kuunnella ensimmäistä levyä koska varhaistuotanto on parasta, mutten saanut kiinni. Kaikki tietävät, että olen jo lukuisten yritysten jälkeen luovuttanut ymmärtämästä Bob Dylania, mutta jos joku on kuunnellut ja tykännyt Van Morrisonin levystä Astral Weeks, osaisiko hän kertoa miten se on jotenkin parhaita koskaan?

Mackan kirjoitti...

Kissinristiäiset.

Astral Weeksin pyhyydestä osaisi varmaan aikalaiset parjaiten puhua.

Onko sillä Moondance ja Crazy Love? Ne ovat hyviä ralleja joita olisi kiva myös soitella.

Dylanista olen viime vuosina ajatellut, että hänellä on aina ollut hyvää raakamateriaalia muiden jalostettavaksi. Tosin tykkään kyllä myös monesta originaalistakin.

Dr Johnista en ole juuri sen kummemmin piitannut. Sen ääni on joskus Dylanin tapaan rasittavaa kuultavaa. Vanin äänestä sen sijaan olen aina tykännyt. Sielukasta tulkintaa.

Mackan kirjoitti...

Rap on mun korviin myös rasittavaa kamaa, mutta kyllähän se kuuluu Hall Of fameen siinä missä Kissikin. Mun mielipide.

Bachia pääsiäisenä V

 Konsertto cembalolle, jousiorkesterille ja basso continuolle, sov. uruille BWV 1052 Iveta Apkalna, urut hr-Sinfonieorchester, joht. Ricca...