Soininvaaran esittelemien tilastojen mukaan hyväpalkkaisten duunarityöpaikkojen määrä on romahtanut viime vuosikymmenillä kymmenillä prosenteilla. Lisää paikkoja on syntynyt lähinnä asiantuntija- ja matalapalkka-aloille. Tärkein syy tähän taitaa olla automatisaatio.
Toinen ikävä piirre on, että kaverini lopetti hörhöilyn ja luki itsensä sähkömieheksi. Hän oppi, ettei duunari saa ajatella. Normit vaativat, että kaikki päätökset pitää tulla vähintään insinöörin tasoiselta ihmiseltä. Säätely ja juridiikan vaatimukset tekevät matalan tason töistä entistä epäitsenäisempiä.
Kolmas osittain näistä johtuva juttu on, että kun töissä ei enää opi sanottavasti uutta vähän ajan jälkeen, työläinen on tuottavimmillaan nuorena kun hän jaksaa tehdä paljon yli- ja viikonlopputöitä. Iän kertyessä hänen arvonsa työmarkkinoilla putoaa putoamistaan. Toisaalta taas jonkun kirurgin suorituskyky paranee leikkaus leikkaukselta ja heitä ei kannattaisi päästää ollenkaan eläkkeelle jos vain käsi pysyy vakaana ja näkee leikellä.
On helppo ymmärtää se moralistinen tunne, mikä ajaa ihmisiä vuorineuvoksista hanslankareihin ihannoimaan töihin menoa. On kuitenkin niin, että näiden ihailema "järkevän ammatin" amiksessa käynyt pariskunta joka tekee vielä lapsia jo parikymppisenä tuottaa nuorina paremmin kuin yliopistossa vetelehtijät, mutta koska nuorena poikivan matalasti koulutetun naisen elinaikainen verotuotto jää todennäköisesti matalaksi ja matalasti koulutetun miehen työllisyysnäkymät heikkenevät jatkuvasti ja kun lasketaan, että perheelliset saavat meillä todennäköisesti maailman eniten tulonsiirtoja (sosiaaliturva ei meillä ole kansainvälisesti kummoinen mutta erityisesti äitiysedut aivan poikkeukselliset) tämä elämänmuoto on pitkällä aikavälillä melko rasittava kansantaloudelle.
Jah ei tietenkään tarkoittanut tätä. Työ on varmasti tärkein elämälle tarkoitusta ja rakennetta antava tekijä ja ihminen, joka tarttuu toimeen, jollain tavalla onnellisempi kuin hemmotelluinkin passiivinen ihminen. Hänen ajatteluunsa ei voi olla yhtymättä, mutta kannattaa muistaa, että asioilla on myös edellisissä kappaleissa esittelemiäni seurauksia.
Tämä liittyy myös ensimmäiseen kommenttiini. Pirkkalassa Verkkokaupan vieressä on Bauhaus, jossa myös kävimme. Työkalut ovat nykyään tolkuttoman halpoja. Ennustankin, että ihmiset alkavat tehdä vasarahommansa entistä useammin itse sen sijaan että palkkaisivat siihen toisen.
Jep. Se on helppo huudella työtöntä töihin ja syyttää sitä omasta ahdingostaan itseylevänä. Ja samaan hengenvetoon on kiva vaatia sosiaaliturvan ehdollistamista ja kaikkea muutakin kyyk...aktivointitoimia, kun ei ajattele niitä varsinaisia seurauksia kansantaloudelle pidemmällä - tai edes lyhyemmällä - tähtäimellä.
Ennen työssäkäyvä keskiluokka oli ylpeitä siitä, että heidän veroillaan kustannettiin kaikki infrasta koulutukseen terveydenhuoltoon ja heikoimmista huolehtimiseen. Nyt se on ylpeä siitä, että se vaatii köyhää kyykkyyn ja työtöntä valtion subventoimaksi pakkohalpatyövoimaksi, mikä taas syö myös keskiluokan omaa leipää.
Verukkeena on tietenkin se, että sosiaaliturvan pitää olla vastikkeellista, koska ei valtiolla ole enää varaa. Ylevän kuuloinen ajatus sekin toki, mutta ei se ihan niin mene. Eläkeleikkauksista ei taas edes poliitikot uskalla puhua äänten menettämisen pelossa, vaikka siellä se valtion sosiaalimenojen suurin pohjaton kaivo on, ja se kasvaa koko ajan.
Ja koska tätä kuitenkin lukee vielä joku valopää, joka lukee itsensä maan oikeamielisimpään oikeistoon, niin kerrottakoon sillekin, että ei, en ole kommunsti tahi vasemmistolainen, en edes demari. En minä pidä työntekoa turhana ja tarpeettomana, kai sen nyt osoittoo jo oman yrityksenkin pyörittäminen kuudetta vuotta. Moro sullekin, jos luit tänne asti. Menes nyt töihin siitä kerryttämään verokertymää ja äänestä ensi kerralla viisaammin.
6 kommenttia:
Ai verkkokaupan myyjäksi? Sellaiselta oli tänään pettänyt dödö.
Mä oon ollu kaverin raksalla joskus ja urheillessa ja saunassa tulee hiki. Eikse riitä? Palkkatyö on yliarvostettua muutenkin, mutta yrittäjyys...
R.I.P. Rock Action.
Terästehtaan harkkovalimolla tuli aikanaan niin hiki, että painoa tippui loputtoman kesän aikana lähes 15 kiloa.
Se riitti mulle. Luin luvut loppuun.
Soininvaaran esittelemien tilastojen mukaan hyväpalkkaisten duunarityöpaikkojen määrä on romahtanut viime vuosikymmenillä kymmenillä prosenteilla. Lisää paikkoja on syntynyt lähinnä asiantuntija- ja matalapalkka-aloille. Tärkein syy tähän taitaa olla automatisaatio.
Toinen ikävä piirre on, että kaverini lopetti hörhöilyn ja luki itsensä sähkömieheksi. Hän oppi, ettei duunari saa ajatella. Normit vaativat, että kaikki päätökset pitää tulla vähintään insinöörin tasoiselta ihmiseltä. Säätely ja juridiikan vaatimukset tekevät matalan tason töistä entistä epäitsenäisempiä.
Kolmas osittain näistä johtuva juttu on, että kun töissä ei enää opi sanottavasti uutta vähän ajan jälkeen, työläinen on tuottavimmillaan nuorena kun hän jaksaa tehdä paljon yli- ja viikonlopputöitä. Iän kertyessä hänen arvonsa työmarkkinoilla putoaa putoamistaan. Toisaalta taas jonkun kirurgin suorituskyky paranee leikkaus leikkaukselta ja heitä ei kannattaisi päästää ollenkaan eläkkeelle jos vain käsi pysyy vakaana ja näkee leikellä.
On helppo ymmärtää se moralistinen tunne, mikä ajaa ihmisiä vuorineuvoksista hanslankareihin ihannoimaan töihin menoa. On kuitenkin niin, että näiden ihailema "järkevän ammatin" amiksessa käynyt pariskunta joka tekee vielä lapsia jo parikymppisenä tuottaa nuorina paremmin kuin yliopistossa vetelehtijät, mutta koska nuorena poikivan matalasti koulutetun naisen elinaikainen verotuotto jää todennäköisesti matalaksi ja matalasti koulutetun miehen työllisyysnäkymät heikkenevät jatkuvasti ja kun lasketaan, että perheelliset saavat meillä todennäköisesti maailman eniten tulonsiirtoja (sosiaaliturva ei meillä ole kansainvälisesti kummoinen mutta erityisesti äitiysedut aivan poikkeukselliset) tämä elämänmuoto on pitkällä aikavälillä melko rasittava kansantaloudelle.
Jah ei tietenkään tarkoittanut tätä. Työ on varmasti tärkein elämälle tarkoitusta ja rakennetta antava tekijä ja ihminen, joka tarttuu toimeen, jollain tavalla onnellisempi kuin hemmotelluinkin passiivinen ihminen. Hänen ajatteluunsa ei voi olla yhtymättä, mutta kannattaa muistaa, että asioilla on myös edellisissä kappaleissa esittelemiäni seurauksia.
Tämä liittyy myös ensimmäiseen kommenttiini. Pirkkalassa Verkkokaupan vieressä on Bauhaus, jossa myös kävimme. Työkalut ovat nykyään tolkuttoman halpoja. Ennustankin, että ihmiset alkavat tehdä vasarahommansa entistä useammin itse sen sijaan että palkkaisivat siihen toisen.
Jep. Se on helppo huudella työtöntä töihin ja syyttää sitä omasta ahdingostaan itseylevänä. Ja samaan hengenvetoon on kiva vaatia sosiaaliturvan ehdollistamista ja kaikkea muutakin kyyk...aktivointitoimia, kun ei ajattele niitä varsinaisia seurauksia kansantaloudelle pidemmällä - tai edes lyhyemmällä - tähtäimellä.
Ennen työssäkäyvä keskiluokka oli ylpeitä siitä, että heidän veroillaan kustannettiin kaikki infrasta koulutukseen terveydenhuoltoon ja heikoimmista huolehtimiseen. Nyt se on ylpeä siitä, että se vaatii köyhää kyykkyyn ja työtöntä valtion subventoimaksi pakkohalpatyövoimaksi, mikä taas syö myös keskiluokan omaa leipää.
Verukkeena on tietenkin se, että sosiaaliturvan pitää olla vastikkeellista, koska ei valtiolla ole enää varaa. Ylevän kuuloinen ajatus sekin toki, mutta ei se ihan niin mene. Eläkeleikkauksista ei taas edes poliitikot uskalla puhua äänten menettämisen pelossa, vaikka siellä se valtion sosiaalimenojen suurin pohjaton kaivo on, ja se kasvaa koko ajan.
Ja koska tätä kuitenkin lukee vielä joku valopää, joka lukee itsensä maan oikeamielisimpään oikeistoon, niin kerrottakoon sillekin, että ei, en ole kommunsti tahi vasemmistolainen, en edes demari. En minä pidä työntekoa turhana ja tarpeettomana, kai sen nyt osoittoo jo oman yrityksenkin pyörittäminen kuudetta vuotta. Moro sullekin, jos luit tänne asti. Menes nyt töihin siitä kerryttämään verokertymää ja äänestä ensi kerralla viisaammin.
Niin ja kirjoita se vastaus, kun se turhaan noussut verenpaine on laskenut. :)
Lähetä kommentti