lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Uskollinen äänentoisto

Niinsanottu 2+1 -järjestelmä eli subbari ja kaksi pikkukaiutinta ei varmaan miellytä traditionalisteja. Sillä saa kuitenkin halvalla laatua, josta kahden kaiuttimen ihminen joutuisi maksamaan melkoisesti. Jos ei muuten, niin maisemavauriona.

Koin tämän suureksi yllätyksekseni kuunnellessani Syd Barrettin Opelia. En ollut kuunnellut juuri tätä levyä, ja sen versiot kuulostivat paljon paremmilta kuin mihin olin tottunut. Tosin Spotify alkoi soittaa Opelin jälkeen minulle tuttua Madcap Laughsia, joka sekin kuulosti paljon rauhallisemmalta ja ilmavammalta kuin ennen.

Hifimusiikki on tietenkin erikseen, mutten tajunnut miten paljon pieni parannus äänentoistossa auttaa musiikissa, joka on olennaisesti lähinnä epämääräisen kitaranrämpytyksen säestämää mielisairaan mölinää.

Olen huomannut vähän saman efektin kuunnellessani Spotifystä vanhaa Rolling Stonesia. Vanhalla tarkoitan levyä Between the Buttons ja sitä edeltävää tuotantoa. Se liittyy edelliseen siksikin, että vanha Stones oli ainoaa popmusiikkia jota Barrett kuunteli erakkoaikoinaan (muuten etupäässä jazzia ja jonkin verran klassista) ja Barrettin soololevyjen kautta olen oppinut huomaamaan vanhoissa rollareissa samanlaista pelkistettyä ja rentoa omituisuutta. Molemmista näistä riittävä basso poistaa häiritsevää tunkkaisuutta.

(Pahoittelen liikoja adjektiiveja.)

5 kommenttia:

Mackan kirjoitti...

Millaisia johtopäätöksiä tästä voi vetää?

Jah voisi kertoa SACD-rollareiden ihmemaailmasta. Bändi käyttää kuulemma niitä opetuslevyinä kiertueita varten.

Olisipa rahaa, että voisin ostaa Beatles-boksin!

Anonyymi kirjoitti...

Lainasin eilen levyn Metamorphosis, joka on juurikin tuossa SACD-muodossa. Tavallinen soitin ei tietenkään näe eroa, mutta musiikki on toisaalta muutenkin "hieman" eri kuuloista. Osittain siksi, että taustoja soittaa milloin mikäkin orkesteri.

Huomaa, että remiksaaja on tosiaan halunnut tästä eri kuuloisen kuin tavallisesti. Ei silti, ihan piristävää kuunneltavaa.

JahRelainen kirjoitti...

Olen jo aiemmissa postauksissani maininnut että nykyisin saa "halvalla hyvää äänenlaatua", jopa ihan hifiä. 2.1. muovirotiskojen maisemavauriot on sitten jo niin subjektiivinen juttu et jätetään se omaan arvoonsa, keskitytään ääneen ja sen nautittavuuteen:)
Hyvän äänen metsästäminen on loputonta ja varustelukierre vaanii kulmantakana. Tietynlaista luonnollisuuteen pyrkivää äänentoistoa noilla laitteilla haetaan ja se että se omaa korvaa miellyttää.

Tommi? Mitä tarkoitat hifimusiikilla?

Stonesien sacd levyjä ei ole remiksattu vaan remasteroitu. Ei Stonesit niin tyhmiä ole että ne miksauttaisivat Metamorphosis levyn uudestaan. Basso ei ole ikinä "murissut" Stoneseilla. Eikä oikeastaan kenelläkään joka on aloittanut uransa "garagerokilla" (beatles, kinks..).

Jos tavallisen cd:n äänimaailmaa kuvataan karkeasti "bändi soittaa olohuoneessasi" kokemukseksi niin sacd olisi "bändi kutsuu sinut studiolle" kuuntelemaan lopputulosta.

Biitlesin boksi täytyy hoitaa kotiin jos haluaa olla itseäänkunnioittava pop/rock fani. Merkittäviä bokseja molemmat mut etenkin se monoboksi.

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä mikä on hifimusiikkia nykyään, mutta taannoin esimerkiksi Dire Straits, Peter Gabriel tai Roger Watersin levyt. Sellaisia, mitä hifistit huudattivat.

En tiedä mitä eroa on miksaamisella ja masteroinnilla mutta ei kai sillä ole mitään väliäkään.

Metamorphosis kuulostaa avantgardistiselta. En muista kuulleeni vanhaa versiota, mutta jotenkin äänikuva poikkeaa niin selkeästi kaikesta mitä muistan että jotain siinä on. Voi olla ollut alkuperäisessäkin.

Basso ei murise, mutta juuri siksi jos se ei kuitenkaan juuri ja juuri kuulu taustalta, musiikista menee perspektiivi. Olen kuunnellut niin paljon huonoilla vehkeillä, että tiedän tämän.

JahRelainen kirjoitti...

Joo tiedän ton fiiliksen et kun on paskoilla kamoilla kuunnellut ja sit ostaa uusia vehkeitä niin johan alkaa bassot ja tilat soimaan eritavalla.

Masterointi vehkeet on viimeisen 10 vuoden aikana saavuttaneet teknisen huippunsa. Pystytään tekemään tarkempaa (dynaamisempaa, musikaalisempaa, etc..)jälkeä. Sen takia noita remasterointeja ilmestyy paljon.

Kuvapuolella kehitys on selkeimmin tyhmille kuluttajille hahmotettavissa. Vhs - dvd - blueray.

Niin siis pierun hajuisten hifijätkien suosikki levyt... joo :) Klassinen musa, diipadaapa silkkimuna jatsi/blues, Pink Floyd (niin just, heh), hidas tempoinen musa yleensäkin...

Studio hepuilla, siis miksaajilla/äänittäjillä on sitten jo ihan erilaiset referenssilevyt joilla he "hifistelevät" mut se onkin ihan eri juttu.

Top-5

Grand Hotel Tammer Fit Wok (Verkatehtaankadulla) Laiska käveleminen  Päiväunet Ekstra-luokka (VR) Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tiiviimmin ol...