Tuosta ilmaiskulttuuri-asenteesta on tullut sellainen luusereiden yhteinen mantra, joka ei varmaan lopu kuin vasta sitten, kun ei elokuvia tai musiikkia enää ole enää kellään varaa tehdä.
Ilmaistyö on se, mihin kulttuuri voi enää perustua. Hyvä esimerkki on eräs nykyajan suurimmista viihdekonglomeraateista eli Facebook. Se työllistää lähinnä ohjelmoijia ja tietokoneasiantuntijoita, plus jonkin verran oikeus- ja bisnestyyppejä.
Koko sen "sisällön", sen mitä useimmat teistä tuijotatte ovat tuottaneet käyttäjät itse ilman korvausta. Toisin sanoen kun A kirjoittaa statukseensa "pesi kissansa ja menee nukkumaan" ja B roikkuu facebookissa lukemassa sellaisia, A on rahatta kulttuuria tuottava toimija, joka tuottaa sisällön jonka innottamana B käyttää aikaansa ja katsoo siinä sivussa lystin maksavia mainoksia.
Tämä on tietenkin symmetristä, eli todennäköisesti B itsekin tekee jonkin hassun testin tai postittaa seinälleen videon, jossa apina polttaa tupakkaa. Koska ihminen on luova olento, sisällön tuottaminen tuottaa tekijällekin tyydytystä.
Se ei ole tietenkään mitään maailmankirjallisuutta, mutta se kiinnostaa B:tä enemmän kuin maailmankirjallisuus, koska B tuntee A:n, on kiinnostunut kaverinsa elämästä ja tietää hänen tekemisistään ja viesteistään merkityksiä ja sävyjä, joiden rikkautta on erittäin vaikea tavoittaa massoille suunnatulla kulttuurilla (juuri tästä syystä hän tuijottaakin fb:tä niin addiktoituneesti.)
Tämmöiseksi tämä maailma menee. Kilpailu on nyt kovaa senkin takia, että kustannukset putoavat. Esimerkiksi tallennustila on halpaa ja halpenee asymptoottisesti kohti nollaa per yksikkö, jolloin esimerkiksi sähköpostien tarjoajien kannattaa antaa loputtomasti postilaatikkoa käyttäjille sitouttaakseen heidät.
Mutta voi ajatella positiivisesti, eli lopussa kun tekniikka ja työ menettävät automaation ja muun kehityksen takia arvonsa, lopulta vain luovuudella on väliä. Eikö se ole jotenkin ylevämpi olotila?
5 kommenttia:
Minä taas olen huomannut hylkiväni sekä ääni- että elokuvalevyjä siksi, että pelkään että ne rikkovat laitteeni.
Se, että jonkin puolesta muutamaan gigaan mahtuvan informaation välittämiseen tarvitaan liikkuvia osia ei ole kyllä enää mitenkään tätä vuosituhatta.
Ei silti, olen ruvennut taas lainailemaan CD-levyjä kirjastosta silkasta retroilun ilosta.
Tuosta ilmaiskulttuuri-asenteesta on tullut sellainen luusereiden yhteinen mantra, joka ei varmaan lopu kuin vasta sitten, kun ei elokuvia tai musiikkia enää ole enää kellään varaa tehdä.
Suostuisikohan tuo kyseinen jengi myös itse työskentelemään ilmaiseksi?
Lopun alkua, länsimaisen sivistyksen rappiotilaa. Silkkaa välinpitämättömyyttä, hyi helevetti...
Ilmaistyö on se, mihin kulttuuri voi enää perustua. Hyvä esimerkki on eräs nykyajan suurimmista viihdekonglomeraateista eli Facebook. Se työllistää lähinnä ohjelmoijia ja tietokoneasiantuntijoita, plus jonkin verran oikeus- ja bisnestyyppejä.
Koko sen "sisällön", sen mitä useimmat teistä tuijotatte ovat tuottaneet käyttäjät itse ilman korvausta. Toisin sanoen kun A kirjoittaa statukseensa "pesi kissansa ja menee nukkumaan" ja B roikkuu facebookissa lukemassa sellaisia, A on rahatta kulttuuria tuottava toimija, joka tuottaa sisällön jonka innottamana B käyttää aikaansa ja katsoo siinä sivussa lystin maksavia mainoksia.
Tämä on tietenkin symmetristä, eli todennäköisesti B itsekin tekee jonkin hassun testin tai postittaa seinälleen videon, jossa apina polttaa tupakkaa. Koska ihminen on luova olento, sisällön tuottaminen tuottaa tekijällekin tyydytystä.
Se ei ole tietenkään mitään maailmankirjallisuutta, mutta se kiinnostaa B:tä enemmän kuin maailmankirjallisuus, koska B tuntee A:n, on kiinnostunut kaverinsa elämästä ja tietää hänen tekemisistään ja viesteistään merkityksiä ja sävyjä, joiden rikkautta on erittäin vaikea tavoittaa massoille suunnatulla kulttuurilla (juuri tästä syystä hän tuijottaakin fb:tä niin addiktoituneesti.)
Tämmöiseksi tämä maailma menee. Kilpailu on nyt kovaa senkin takia, että kustannukset putoavat. Esimerkiksi tallennustila on halpaa ja halpenee asymptoottisesti kohti nollaa per yksikkö, jolloin esimerkiksi sähköpostien tarjoajien kannattaa antaa loputtomasti postilaatikkoa käyttäjille sitouttaakseen heidät.
Mutta voi ajatella positiivisesti, eli lopussa kun tekniikka ja työ menettävät automaation ja muun kehityksen takia arvonsa, lopulta vain luovuudella on väliä. Eikö se ole jotenkin ylevämpi olotila?
Lähetä kommentti