tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Syksyn ilonaihe

Silloin tällöin törmää pienensuuriin musiikillisiin ilonaiheisiin. Niitä ovat olleet tällä viikolla mm. loistava klezmer-kokoelma, Gesualdo, Time of the Templars (Naxos!), eräs onnistunut sovitustyö sekä Dixie Chicks-dokumentti Shut up and Sing.

Paras on kuitenkin tässä: Julia Nunes. Tuosta on enää vaikea pistää paremmaksi. Julian musisoiminen on sanalla sanoen liikuttavaa. Ja se mikä liikuttaa, on Julian tapa ilmentää persoonallisuuttaan ja musikaalisuuttaan rennolla ja hauskalla tavalla. Söpöä, taitavaa ja intiimiä; Julia esiintyy kaikille, mutta laulaa juuri minulle.

Ei ihme, että monet kommenttinsa kirjoittaneista ovat menettäneet hänelle sydämensä.

1 kommentti:

JahRelainen kirjoitti...

Hienosti laulut tuplattu tossa videolla. Oiskohan naapurin muijja rallatellu pyykkiä ripustaessa samaan aikaan ko biisiä. Voihan se olla toki joku ohi kulkeva kissakin. Tiedä noista amerikkalaisista mitä ne aina keksii.

Bachia pääsiäisenä V

 Konsertto cembalolle, jousiorkesterille ja basso continuolle, sov. uruille BWV 1052 Iveta Apkalna, urut hr-Sinfonieorchester, joht. Ricca...