Voimaksemme visaan

Tiistain musavisassa olkoon otteemme hilpeän kepeä mutta samaan aikaan säilyttäköön joukkueemme aina yhtä ryhdikkään imagonsa. Voimakuva tämän tunteen välittäköön.

enpä tiedä

Syyskausi 2006 paketissa

Poikakuoro voitti eilen sekä illan visan (yhden pisteen marginaalilla) että koko syksyn yleistietovisakauden (kahdella pisteellä). Saimme yhteispisteitä 141 ja toiseksi jäänyt Vene vuotaa 139.

Palkinnoksi tuli kolme tuoppia olutta tai vastaavaa mieheen. Sekä kuulemma komeat fleeceliivit. Voittojoukkueessa istuivat lisäkseni Marko, Satu, Jonze ja Olli.

Starchild

Tietovisafinaali tänään

Illalla on yleistietovisan kausifinaali. Voimautukaa toverit voimakuvasta.

Musavisa 24.10.2006

Joukkueemme osoitti jälleen suurta omavaraisuutta saapuen visapaikalle poissaoloista huolimatta täydellä vahvuudella. Tommi tuomaroi matemaattisella tarkkuudella kysymysten liikkuessa vanhasta musiikista saksalaiseen nykymusiikkiin ja kasariheviin.

Alkuerät sujuivat paria ohilyöntiä lukuun ottamatta hyvin ja finaalipaikka tuntui turvatulta. Finaalissa meidät jyräsi suuresta tuntemattomuudesta ilmaantunut yllätysjoukkue Sekalaiset juopot. Illan kannustukselliset aplodit saa kuitenkin finaaliin yllättäjänä noussut Pupu Liimatainen.

Finaalin neljästä biisistä selvitimme puhtaalla pelillä kaksi ensimmäistä loppujen vastausten jäädessä hieman puutteellisiksi. Illan tuloksena siis kakkossija sekä kaksi yksilöpalkintoa. Kelpo suoritus sinänsä. Myös kokonaistilanne on meille edelleen suosiollinen johtomme säilyttyä. Tommille siis kiitokset monipuolisesta ja mielenkiintoisesta visasta sekä illan kokoonpanollemme kokonaisuutena hyvästä suorituksesta.

Esineitä

Kompassi, tiimalasi, suurennuslasi, karttapallo, mikrospooppi, kaukoputki, mustekynä...

Jatkakaa listaa.

Poikakuoron DNA

Sielun syvyydet mitattu:

Marko:

Advocating Director

Tommi:

Concerned Experiencer

Satu:

Animated Creator

Että eipä muuta kuin loppujoukkuekin sitten housut pois ja terveyssisaren kautta testiin.

Koskien huomista musavisaa

Huomisessa visassa minä olen tuomaroimassa ja Satu ja Suuri Kapteeni lintsaavat ovat estyneitä tulemaan. Joka mies on siis tarpeen! Varsinkin kun kuitenkin taas suosin muita joukkueita, että minusta tykättäisiin. En nimittäin aikonut tälläkään kertaa vetää kotiinpäin.

Meddle

Olli kertoi eilen, ettei pidä tai oikeastaan edes paljoa tiedä Syd Barretin jälkeisestä Pink Floydista. Kysyi suosikkilevyä. Kerroin, että minun kohdallani se on Meddle vuodelta 1971.

Erityisesti viimeisen kappaleensa takia. Entisessä elämässäni käytin Meddleä unilevynä. Nukahdin aina Echoesin kitarasoolon aikana.

Sitten en itse pidä Dark Side of Moonista ollenkaan, enkä paljoa edes tunne muita levyjä. Tämä vain mielipiteenä. Voitte myös kertoa omanne kommenttilootaan.

Visa 19.10

Etkoilla kuunneltiin aluksi AC/DC:tä. Yritin ehdottaa Loitumaa, mutta piakkoin Wasp vei armotta voiton. Varmaan siksi, että Satu on Blackie Lawlessin näköinen.

Itse visassa maailma oli mullin mallin! Ensinnäkin normaali tuomari oli sairaana. Ei se mitään, mutta koko visa pidettiin suullisesti, eikä teemaa ollut! Ikäänkuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, otimme joukkueeseen mukaan tuntemattoman satunnaisjäsenen nimeltä Pertti. Totesin hänelle vain, että in hoc signo vincit, tosin, kuten myöhemmin opimme, tosiasioiden vastaisesti. Ehkä hän kuitenkin vain halusi iskeä Sadun.

Miekkonen on tuossa oheisessa kuvassa oikealla. Taustalla näkyy naapurijoukkue, joka ei ollut edes visan juopunein ja mölisevin. Virallinen visahäirikkö oli vaihtunut kokonaiseen joukkueeseen, joka huuteli oikeita vastauksia tuomarin pyynnöistä suuremmin piittaamatta.

Kysymykset tuntuivat vaikeilta ja tulimme lopulta toiseksi. Vene vuotaa vei voiton, mutta säilytimme pistejohtomme vielä täpärästi. Ensi viikolla on sitten finaali. Visan päätyttyä vaihdoimme pöytää. Huomasimme nimittäin, että tukijäsenemme tuttavat alkoivat kerääntyä ympärillemme.

Välikysymyskaljoja tuli pöytäämme yksi, minulle. Tiesin, että Espanjan pääkaupunki on Madrid. Olenpa viisas. Sen sijaan ensimmäinen välikysymys Lordi-kebabin hinnasta meni ikävästi ohi. Huutelussa ehdotin hintoja 11:90, 10:90 ja 10:70. Oikea vastaus oli 10:60. Onko siinä muuten jotain symboliikkaa?

Mukana joukkueessa: Minä, Rakastettu kapteeni, Satu, Olli ja mainittu Pertti.

Päivän metallitotuus

Teräsbetonin Jarkko Aholaa haastatellaan Turun sanomissa:

Kaupungilla huhutaan, että basistit ovat tyhmiä ja laulajat muuten vain ikäviä ihmisiä. Tekeekö se sinusta tyhmän ja ikävän tyypin?

Tyhmänä ja ikävänä pääsee elämässä hyvin eteenpäin. On niin tyhmä, että ei tajua lopettaa ja niin ikävä, ettei tahdo lopettaa.

Paljastus

Eilisen huikean illanvieton yhteydessä minulle löydettiin kaksoisolento. Olen siis juuri paljastanut todelliset karvani ja ylpeänä edustan Poikakuoron naiskauneutta.

Musavisa 061-017

Lähdimme visaan etkoitta. Muistaakseni ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Paitsi minä visiteerasin eräillä kahvikutsuilla. Joka tapauksessa eron huomasi. Joukkue oli aluksi jokseenkin puutteellisesti päihtynyt. Useimmat kyllä ymmärsivät korjata tilanteen ripein ottein.

Poikakuoron alkuvisa meni ennenkuulumattoman huonosti. Olimme jaetulla ykköstilalla ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta toisella vasta hopealla. Donkey Konga otti meihin peräti kahden pisteen kaulan.

Finaalissa tulimme toiseksi. Saimme kuusi pistettä, voittanut DK seitseman ja pronssisijalle yltänyt Dead Parroots neljä.

Visassa oli mukana vaihteeksi myös Suuri Kapteeni. Muita olivat minä, Rakasettu Kapteeni, Satu ja Olli. Kun toisia pitää aina jelppiä, jaoimme roppakaupalla päteviä visailijoita toisillekin joukkueille. Nimittäin Matin ja Tuomon.

Visan päätteeksi kuultiin karaokea. Päivänsankari Hämärä länkyttäjä villitsi Tupsun laulamalla Run to the Hills. Olli taas tulkitsi taasen bravuurinsa Pillitä, Elli pillitä. Moniaita muitakin kelpo esityksiä kuultiin.

Tupsun sulkeuduttua jatkoväki siirtyi Grandeen ja sieltä ties minne. Itse menin tietenkin kotiin nukkumaan ja valmistautumaan ensi viikon visaan, jonka lupauduin tuomaroimaan.

Jaahas

Soundi-lehden takakannen mainos:

J. Karjalalaisen Lännen-Jukka on teos, joka kuuluu jokaiseen suomalaiseen kirjahyllyyn korttipakan ja jallupullon väliin.

Sisäpiirin huumoria. Kjäh. Kjäh kjäh.

Näin on

Ajattelin osallistua huomenna musavisaan.

Visa 12.10

Etkoilla kuuntelimme Thin Lizzyä ja Cultia. Joukkue oli kolmimiehinen: minä, Jonze ja Satu. Poissaolijoiden erottamisesta puhuttiin tällä kertaa vielä vitsaillen.

Visan teemana oli viihde. Pärjäsimme siinä kai aika hyvin, vaikka tein vuosisadan munauksen: en lukenut yhtä kysymystä tarkkaan tai oikeastaan edes kokonaan. Vastasin Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta kun paperilla luki viides. Se maksoi meille voiton.

Ajankohtaisosuudessa olimme täysin pihalla Hätäkeskuksen asioista, ja lopulta sijoituimme toiseksi. Hävisimme vain yhdellä pisteellä, joten olemme kokonaisvisassa vielä kahden pisteen johdossa. Poikakuoro siis johtaa tällä hetkellä molempia visoja, vaikka jouduimmekin tyytymään kuluvalla viikolla kahteen hopeaan.

Ylläripläjäystuopeista rantautui kaksi pöytäämme. Ensimmäisen otti Satu ja viimeisen minä. Tosin taas nolotti, sillä vaihdoin vastausta lennossa. Vastasin, että pikkujouluja alettiin viettää Suomessa 20-luvulla. Tiedosta ei todellakaan ollut kyse.

Musavisa 10.10

En muista minkäniminen uusi joukkue piti tämän visan, mutta joku voi sen varmaan kertoa kommentteihin.

Emme tulleet visaan kuudella hengellä kuten uhkasimme. Sen sijaan Dead Parroots tuli, mikä pantiin merkille. Miehitys oli minä, Olli, Tuomo, Satu ja Rakas Kapteeni.

Pisteitä tuli niukahkosti, mutta selvisimme pistejohdossa molemmat alkukierrokset. Varsinkin kun kävimme inisemässä pisteiden yhteenlaskusta. Hauskaa kyllä, kävin ensimmäisellä kerralla ynnäämässä uudelleen tuomarin kanssa ja ykkösten ja puolikkaiden yhteenlasku meni pieleen. Siinäpä olen oikein matikanopettaja. Finaaliin nousi rinnallamme Dead Parroots ja Donkey Konga.

Finaalissa sitten tuli selvää jälkeä. Voitaisiin sanoa, että tässä oli äärimmäinen tapaus kun joukkue törmää tyttöjen musiikkiin, tuohon Poikakuoron kryptoniittiin. Keräsimme pisteitä 2,5/13, ja mikä ihmeellistä, tulimme sillä toiseksi. Dead Parroots jäi kahteen pisteeseen. Donkey Konga taas sai 9/13, joten protesteille ei ollut sijaa.

Kiitosta herätti myös se, että tuomarit tanssivat kappaleittensa tahdissa. Itse huomasin sen vasta aivan visan lopussa. Tällä kertaa visan virallinen häirikkö oli (ensi kertaa tällä kaudella) miespuolinen. Hänen muistettavimmat suorituksensa olivat mielestäni "tahdin" kilkuttaminen kuulakärkikynällä oluttuoppiin ja kommentti, jossa puhuttiin jotain "katiskojen vetämisestä".

Välihupina piirtelimme taas hevilogoja. Itse pidin parhaimpana logoa, jossa luki "CISS". Joskin "Wasb" ja "CoяN" olivat kanssa aika ok.

Suddenly she feels so young

Vasta tänään valkeni, mistä Deep Purplen Knocking At Your Backdoor kertoo.

Feel it coming
Its knocking at the door
You know its no good running
Its not against the law

Ei tuloksia sääntöneuvotteluista

REUTERS: Kilpailevien joukkueiden protesteista huolimatta Poikakuoro on ilmoittanut osallistuvansa tänään visaan kuuden hengen joukkueella. Joukkueen nimi on organisaation sisäisen nimistön mukaan Suuren Kapteenin matkan kunniajoukkue ja sen motto on Rakkaan Kapteenin johdolla!

Muut joukkueet eivät ole vielä vahvistaneet aikooko Poikakuoro toteuttaa uhkauksensa. Musavisajohtokunnan sihteeri kutsui tapausta "surulliseksi käänteeksi" ja toivoi keskustelun edelleen jatkuvan. Dead Parroots on tuominnut uhkauksen ja vaatii Musavisa OY:tä ja Puolakka-ravintoloita välittömiin vastatoimiin. Naapuripöydän Donkey Konga ilmaisee olevansa "huolestunut kehityksestä, joka ei ole omiaan lisäämään rauhan ja turvallisuuden henkeä musavisassa".

Klassikko

Torstaivoitto 5.10

Torstain visan teemana oli historia, ja voitimme koko höskän uljaalla 3,5 pisteen kaulalla. Siinä ei ollut toisilla nokan koputtamista. Ilta tuli minulle edulliseksi koska tienasin peräti neljä ilmaista olutta, joista viimeinen jäi kylläkin juomatta. Toivottavasti muistavat.

Tosin toinen megapommikaljoistani (missä maanosassa Tulimaa sijaitsee) oli hieman epäreilu, sillä Marko läpsäytti mielestäni ensin. Ensimmäisen eli Metusalemin arvaamisessa helpotti se, että samainen kapteenimme meni omalla vastauksellaan poistamaan toisen harkitsemani vaihtoehdon eli Aatamin. Suosittelen kaikille Vanhan testamentin lukemista. Siinä on mielenkiintoisia juttuja, eikä moista tavaraa enää kukaan uskaisi julkaistakaan.

Alkon syntyvuoden tiesin Lauri Mehtosen ansiosta. Filosofian peruskurssi kuului ja taitaa kuulua edelleen aika monien alojen yleisopintoihin. Siksi väki perinteisesti väheni nopeasti kurssin edetessä kun moni ajatteli, että kirjatentissä pääsee helpommalla. Mehtonen kirjoitti sitten taululle numerosarjan 5 4 3 2 1 0 ja lupasi kertoa viimeisellä luennolla mitä ne tarkoittivat. Motivointia sekin.

Vastaus oli, että kieltolaki loppui 5. huhtikuuta 1932 kello 10. En nyt tähän hätään muista, olenko oppinut yliopistossa jotain muutakin.

Etkoilla kuunneltiin levyn Their Satanic Majesties Request -levyn B-puoli viimeistä kappaletta lukuunottamatta. Minä ja Olli pidimme kovin, muut maltillisemmin. Nicky Hopkinsin piano viehätti, kuten se oli jo viehättänyt edellisellä kuuntelemallamme vinyylillä, josta kuuntelimme A-puolen, luonnollisesti tylsää "Angieta" lukuunottamatta.

Kuva on otettu Visamobiilin tuulilasin läpi. Rakkaat kanssajoukkueet. Kun mietitte millaisista syövereistä Poikakuoro aina syöksyy keskuuteenne pätemään, tässä aito otos. Kiitos myös Markolle pizzapaloista.

Robotit tulevat

Minusta on aina ollut (tai no, oikeastaan tein päätöksen vasta 14-vuotiaana) rumaa ja noloa ihailla ketään. Varsinkaan soittajia. Nyt voisi tehdä poikkeuksen, koska mielestäni on jotenkin sairasta kokea tunteita ihmisiä tai muita eläimiä kohtaan, mutta "elottomat" esineet ovat toinen juttu (samoin kuin - erikoista kyllä - kasvit). Varmaan siksi kun ne tuntuvat jotenkin puhtaammilta kuin haisevat, mölyävät, kiehnäävät ja eritteitä valuvat eläimet.

Robotti nimeltä Haile nimittäin soittaa rumpuja. Rumpukoneita on tietenkin ollut ennenkin, mutta tämä osaa kuunnella toisiakin soittajia. Muotoilussa Haile häviää kitaransoittorobotti Crazy-J:lle. Tosin Slashdotista kuuluu myös epäileviä ääniä:

Can they show up to practice drunk and/or stoned? Do their girlfriends get jealous of the other musicians' girlfriends and start drama for no reason? Do they forget spare strings at the gig and have to borrow a bass from the other band?

Hävisimme hopeaa

Ensimmäinen kierros alkoi kovinkin hiphop-painotteisesti, mutta (minulle) suurena yllätyksenä tietoa löytyi. Erityisesti kapteeni päti. Ensimmäiselle väliajalle lähdimme puolen pisteen johdolla (oliko näin?), mutta kun saimme pisteistä peräti 11,5/15, tunnelma oli korkealla.

Toiselta kierrokselta keräsimme kymmenen pistettä, ja näin perusvisan voitto oli fakta. Finaaliin nousi kanssamme tuomarin joukkue Dead Parroots sekä Donkey Konga, joka ohitti ensimmäisen kierroksen jälkeen kolmatta sijaa pitäneen Noonen. Mainittakoon kuitenkin, että noonelaisia oli vain yksi paikalla (tomtom) ja suoritus oli siksi kunnioitettava.

Finaalissa keräsimme peräti 13/15 pistettä, mutta kisa oli kova. Lopputulos:

1. Dead Parroots 14 p.
   
2. Poikakuoro 13 p.
   
3. Donkey Konga 12 p.

Joukkueessamme oli mukana Jonze, Satu, Olli, Tuomo ja minä. Olin tällä kertaa selvästi heikoin ja tietämättömin lenkki; taisin tuottaa yhteiseen pussiin peräti puoli omatekoista pistettä. Tiettyä ironiaa oli siinä, että voitin nyt kaksi tuoppia megapommikysymyksistä silkoilla arvauksilla (Hollanti ja Saksa). Viime viikolla tiesin visassa aika hyvin, mutta yksilövoitot jäivät nollaan.

Tämä maailma nyt vain on tällainen.

Lokakuu

OCTOBER: ”This October” A bouncy entry which would have made Larry Hart proud; Bobby Troupe wrote it. Julie sings it with suspicious conviction… enough to make us all happy she “caught him in the autumn.”

Fantastic Voyage

Kirjojen lukeminen on epäsuosittua siksi, koska se vaatii aikaa ja keskittymiskykyä. Lukeminen on myös yksinäistä puuhaa. Luin hetki sitten suositeltavasta kirjasta erään vanhan juutalaisen (Galitsiasta) mietteen kiistelemisestä. Takerruin ajatukseen kurjasta vääristelijästä, kauheasta kelmistä ja pahimmanlaatuisesta lurjuksesta; ihmisestä, joka väittää olevansa 100-prosenttisesti oikeassa. Sain neuvon lukea kirjan nopeasti. En vielä tiedä, mutta eikö kansandemokratiaan sijoittuvan romaanin tulisi lukea nimenomaan hitaasti? Varsinkin jos teemana on ihmismielen liikkeiden kuvaaminen? "Järjestelmä" oli niin jähmeä ja täynnä hitaita, laahaavia prosesseja, että siihen voisi hakea tunnelmaa kohmettamalla lukutekniikkaa entisestään. Nyt voisin aloittaa, kun vähän huimaa eilisen jäljiltä. Taisin sammua sohvalle. Elokuva oli hauska.