keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Raportti keskiviikkoillasta.

Kuuntelimme King Crimsonia. Se on hieno orkesteri. Kuunnelkaa tekin, ja tulette paremmiksi ihmisiksi. 5/4-tahtilaji kehittää sielun.

Toivoo Poikakuoron miesryhmä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten kävi Mansonille?

T. Poissa ollut Poikakuoron naisjäsen

Mackan kirjoitti...

Söimme sipsejä, joimme kokista ja kuuntelimme (katselimme)progea.

Vertailimme Adrian Belewin ja Robert Frippin kitaransoittoa, ällistelimme Pat Mastelotton fuusiosettiä, pohdimme Trey Gunnin warr-kitaran ominaisuuksia, Crimsonin kollektiivista rytminkäsittelyä. Kokeilimme jopa laulaa a cappella -tyylisesti Larks' Tongues in Aspic -teosta (Pt.1).

Imimme itseemme progressiivista ydinenergiaa ja palvoimme särötettyä polyfoniaa. Polvistuimme ja kumarsimme Canterburyyn päin. Tilasimme internetistä Close to the Edge - paidat ja polvisukat.

Manson katsotaan myöhemmin.

Top-5

G Livelab Tampere Skotlantilainen meininki Kate Bushin musiikki Tarot-korttien estetiikka Henkilökohtainen vuosikello Odottelen hotellihuone...