Silmäilin levypinoa, jonka otan tänään Karhuun mukaan. Vaikka levyt eivät suurelta osaltaan millään tavalla vastakaan musiikkimakuani, itse visa saattaa silti olla näköinen, epäilen.
Laatupaineet ovat kieltämättä aika kovat ja suuri on epäonnistumisen pelko. Ennen musavisakysymysten tekeminen oli paljon helpompaa.
Testasin kysymykset vaimolla. Ilmeiden perusteella voin päätellä, että yöllä täällä Valtakadulla raikaa karjalalainen riittirunous. Minä kun olen aina ollut itkupilli, enkä kestä kritiikkiä.
En ole vielä päättänyt, juonko olutta ja poltanko tupakkaa. Siellä tiskin takana on aika orpo olo, jota tupakointi ja oluen juonti kummasti helpottaa. Saa imeä ja niellä.
Koska sävy muuttui tällaiseksi, lopetan ja toivotan onnea kaikille visalijoille. Minua tilallani nähdään Poikakuoron riveissä tunnollinen vastustaja Juha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti