Lipsahti ilmoitustaululle

Viimeisin typeryys löytyy ilmoitustaululta. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Teatterimatkalle ei ole ilmoittautunut kukaan. Menen siis yksin ja kuuntelen Kissiä koko menupaluun, prkl.

Keskiviikko

Aamulla kun heräsin (I woke up this mornin'), sain päähäni jatkaa tämän kauden jälkeen. Tätä asiaa olen sydämessäni tutkinut.

Poikakuoro voitti viikkofinaalin, vaikkakin ihan hintsusti. Hivenen sekavaa visailua väritti joukkuettamme riivaava virus, joka aiheuttaa oikeiden vastausten muuttamista vääriksi. Kisan jälkeen jäimme juroina pöytään pitämään kriisipalaveria. Loikkari-Toni naureskeli, että muistutimme siinä jurottaessamme erästä maineikasta ketjua nimeltä Fetisov, Kasatonov, Krutov, Larionov ja Makarov.

[Greetings from Asbury Park N.J. ]

Lisäys: Roots-Antin kirpeät jälkilöylyt. Entisellä tiskijukalla on mennyt puurot ja vellit sekaisin.]

Tiistai

Aamulla kun heräsin (I woke up this mornin' ), sain päähäni lopettaa tämän kauden jälkeen. En ole kuitenkaan asiaa sydämessäni vielä tutkinut.

Tuesday's gone with the wind.
Tuesday's gone with the wind.
Tuesday's gone with the wind.
My woman's gone with the wind.

Train roll on many miles from my home,
See, I'm riding my blues away.
Tuesday, you see, she had to be free
But somehow I've got to carry on.

Ajattelin tehdä muuten teatteriretken Ouluun. Onko muita kiinnostuneita?

Maailman paskin kappale

Olen aivan vuorenvarma, että kun tulevaisuudessa halutaan esimerkki siitä mikä oli mauttominta vuonna 2005, eilen levyraadissa esitetty Joss Stonen video voittaa. Voin kuvitella miten hauskaa oli ideoida näitä lyriikoita:

I've got a right to be wrong
My mistakes will make me strong
I'm stepping out into the great unknown
I'm feeling wings though I've never flown
I've got a mind of my own
I'm flesh and blood to the bone
I'm not made of stone

Kuka muuten se kissoja ihaileva paksukainen oli?

ABC

Duuni oli duunia (a), mutta levykauppa (b) ok. Mukaan tarttui Neil Youngia, Björkkiä ja yksi elokuva. Pulju oli pullollaan väkeä, joten sen perusteellisempaa tutustumista en pystynyt suorittamaan. Manson (c) oli verinen, oksettava ja sairas - mutta kieltämättä mielenkiintoinen, muttei kuitenkaan erityisen vaikuttava. Sanalla sanoen: epätasainen. Pidin paljon enemmän sukulaiselokuvasta.

Perjantain ohjelma

a.) Hamara (työ)
b.) Levykauppa (työ ja vapaa-aika)
c.) Manson (vapaa-aika)

Tuostahan voisi tehdä jonkinlaisen kaavion. En osaa.

Munkkeja & levyjä

Kun huomenna menette munkkikahville, piipahtakaa myös katsomassa naapuriliikkeen tarjontaa. Hieno homma, että kaupunkiin saadaan oikea levykauppa. Saapa nähdä, kuinka kauan se pysyy jakelun siirtyessä enemmän ja enemmän verkkoon.

Mitä tänään kuuntelin

Illan päätteeksi päivän kuuntelulista:

1.) Sanna Kurki-Suonio: Kainuu
2.) Bob Dylan: Highway 61 Revisited
3.) Bob Dylan: Bringing It All Back Home
4.) Sharon Jones & Dap Kings: Naturally
5.) The Ark: State of The Ark

Erikseen on vielä mainittava PMMP-duon liikuttava versio Noitalinna Huraa!-yhtyeen Pikkuveli-klassikkonynnyilystä Veitola-ohjelman lopussa. Se sai minut herkistelemään 1980-lukua, jolloin kirmasin ympäri ämpäri Brahestadia tytöistä haaveillen.

[linkin kuvassa näkyy keltainen talo, jossa isovanhempani asuivat vielä 1980-luvun alussa]

Self help

Nyt itkettyneinä voimme taas suuntautua tulevaisuuteen ja hahmottaa tilanteemme. Testaamalla eli käyttämällä tietokoneteollisuuden viimeisiä innovaatioita se onnistunee.

Mikä Julmahuvi-hahmo olet ja kuka fucked-up genius composer.

Roots ansaittuun voittoon

Vaikka kuoromme olisikin selvinnyt finaaliin, olisimme silti saaneet mukaamme yhden ainoan pisteen. Roots sai täydet kaksitoista pistettä ja voitti ylivoimaisesti, me varjofinalisteina "saalistimme" ainoastaan kolme. Ensimmäinen kierros meni jotenkuten, mutta sitten kyynelkanavat aukesivat: emme tienneet käytännössä mitään - mutta tästä huolimatta finaali jäi pisteen päähän! Roots-joukkue kiri voitollaan kaulaa Hupakot-ryhmittymään, jonka kanssa on tähän asti mitellyt varsin tasaväkisesti. Onneksi olkoon Roots!

Löytyi!

Löysin Paraden! Se oli muljahtanut vinyylilevyhyllyyn väärin päin, joten sinänsä tarkat levysilmäni eivät mitenkään edes voinetkaan tavoittaa levyn selästä löytyvää tuttua Prince- napaa. Girls & Boys -laulun stemmat ovat muuten erittäin seksikkään kuuloiset. Levyn sisäpussissa kerrotaan, että

Sheila E. and Lisa on the left - Susannah and Wendy on the right. The French seduction on "Girls & Boys" is performed by Marie France.

Hmmmm...

Prince

Ei jälkeäkään Paradesta. Pekka pisti eilen Princen Princen soimaan ja kehui levyn synasoundeja, mikä on mielestäni aivan mahtavaa musiikillista toisinajattelua. Minä väärinajattelen silti Paraden paremmaksi.

Aakkosjärjestys

En löytänyt Paradea. Minulla on - ainakin pitäisi olla - se jossain vinyylinä sekasortoisessa kokoelmassani. Pitäisi ilmeisesti aakkostaa äänitteet, vaikka olenkin pitkään ollut sitä mieltä, että aakkosjärjestys on pelkästään tärkeilevien kirjastonhoitajien sitkeä päähänpinttymä. Fiilisjärjetys on parempi. Mutta nyt ulos reippailemaan.

Beatles, Prince ja Roots

Alkavan kevättalven auringonpaisteen kunniaksi: viisi parasta Beatles-albumia paremmuusjärjestyksessä:

1.) White Album
2.) Rubber Soul
3.) Abbey Road
4.) Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band
5.) Revolver

------------------------------------------

Pistän kuitenkin seuraavaksi soimaan Princen mestariteoksen Parade, ja siitä laulun nimeltä Girls & Boys.

Vous etes tres belle mama
girls and boys.

Parade taitaa olla oikeasti ainoa edelleen kokonaan kuuntelukelpoinen Prince-albumi. Mokomakin pikku-ukko - mikähän sitäkin vaivaa?

------------------------------------------

[Roots?]

Kaikki kirjaukset lasketaan

Mielikuvitelkaa näiden sanojen paikalle nokkela, hauska ja viileä musiikkiaiheinen kirjaus. Sellainen minulla oli toki mielessä, mutta ajattelin osoittaa teille lukijoilleni aitopoikakuorolaista, pyyteetöntä musavisaluottamusta: te voitte ja varmasti osaatte. Mielikuvitelkaa, ystävät, mielikuvitelkaa.

Musavisa.blogspot.com taas

Ässien Satu on liitetty ilmoitustaulublogin kirjoittajaksi. Kutsuja on liikkeellä muillekin tällä hetkellä viisi kappaletta. Jostain syystä Donkey Kongalaisille ne eivät ole kelvanneet. Annoin Sadulle admin-oikeudet, kuten aion tehdä jokaiselle kirjoittajalle sikäli kuin ehdin ja Blogger on toiminnassa (tänään näyttäisi taas jumittavan). Toisin sanoen valta on teillä.

Kannattaako tunnustaa jos diggaa?

Tunteeko kukaan ketään, jonka mielestä Slade on universumin paras rock-bändi? Palvooko kukaan Dave Hilliä ykköskitaristina? Löytyykö maailmasta henkilöä, joka rakastaa Hilliä niin paljon, että leikkaa hiuksensakin samanlaisiksi?

Hunajaista myrkkyä

Katsoin jo toisen kerran peräkkäin ohjelman, ja tälläkin kertaa tärkeästä syystä. Bändivieraana oli nimittäin Husky Rescue. Huumaannuin jo pelkästä Veitolasta, mutta kun yhtye esitti Alice Cooperin Poisonin (!) vajosin laulajattaren jumalaiseen, sensuelliin ääneen niin syvälle.
[Yhtä lailla olen joskus sukeltanut hänen emonsa silmiin. Uh.]

Tehosekoittimen Otto oli myös vieraana. Poika oli kasvattanut parran, asettanut päähänsä hassun hatun ja julkaissut runokirjan. Katsojia kiusattiin lukemalla yhden runoista ääneen, joka kuulemma kertoi pettämisestä ja rakastelemisesta. Toistaiseksi paras Oton saavutus lyriikan alalla on ollut hieno rock-teksti lauluun nimeltä Pillitä Elli pillitä. Näyte:

No tiedäthän sä mut

Mä olen ylpee

Ja tiedäthän sä sen

Et mä en jaksa olla mukava

Mun tarvitsee vain skulaa rokkia

K. Röyhkäkin on valinnut sen parhaita rock-tekstejä esittelevään kirjaansa Get on. Tehosekoittimella oli muutama todella hyvä rock and roll-laulu.

Tiistain taisto

Täytyypä kiittää tuomaria hienosta ja esteettisesti tasapainoisesta visasta. Jotenkin euroviisut ja kotimaan popparit profiloivat kisan luonteikkaaksi, juuri tavalla jonka takia mielestäni tuomarilla pitää olla kaikki valta kisansa sisällöstä. Musavisatuomarointi on taidemuoto siinä kuin levynpyörittäminen tai viulunsoittokin.

Ensimmäisen kierroksen voitimme. Taisimme tietää kaikki kotimaiset salanimet. Kapteenin poissaolon takia teimme jotain uskomatonta: saimme vain yhden pisteen I was made for loving you -kysymyksestä. Tiesimme bändin, emme levyä, kokoonpanon erikoisuutta (sen olisin kyllä voinut arvata) emmekä kansitekstien erikoisuutta (kappaleet aakkosjärjestyksessä). Kiskaisimme voiton ensimmäiseltä kierrokselta tasapisteissä yllätysjoukkue Kipusiskojen kanssa.

Toisella kierroksella Noonejen euroviisutietämys vei heidät ohitsemme. Finaaliin pääsimme silti kera Noonen ja Donkey Kongan. Olimme aika hädissämme finaalikysymysten kanssa, ja itse olin aivan varma, että Noone ottaa voiton ja pienellä todennäköisyydellä voisimme viedä hopean Kongalta. Kävi kuitenkin niin, että päädyimme tasapisteisiin Kongan kanssa, kahdeksan molemmilla, ja Noone jäi seitsemään pisteeseen.

Paremmuus ratkaistiin ylimääräisellä kysymyksellä. Valitettavasti se meni arvailuksi, kun käsiä läpsyteltiin niin, ettei itse kappaletta kuullut ollenkaan. Tietenkin voitto oli reilu, koska molemmat joutuivat arvailemaan.

Biodiversiteetti kasvaa, ja tällä kertaa Nokkaeläimet oli paikalla peräti viisihenkisenä. Uhosivat vielä lähtiessään. Kausi muuttuu entistäkin jännittävämmäksi.

Illan skandaali oli tyngäksi jäävä 8.3. kisa, jolloin Amnesty tulee Karhuun mellastamaan miesvihapäivän merkeissä. Taidan boikotoida tilaisuutta.

Poikakuoro! Poikakuoro! Poikakuoro!

Kuorolaiset, toivotan teille onnea illan visaan.

Itsehän en pääse, koska pidän kotonani yksityisvisan eräälle VIP-henkilölle koskien ympäristö- ja luonnontietoa. Lisäksi aion katsoa elokuvan, kun Pikku-A painaa päänsä tyynylle.

Karhun tunnelma on varmasti katossa poikakuorolaisten kolauttaessa jälleen tuopit yhteen voittonsa kunniaksi. Silloin minä olen luultavasti jo unten mailla.

Pahalta näyttää, hyvältä kuulostaa

Pahalta näyttää:

Minä en pääse tiistaina musavisaan!

Hyvältä kuulostaa:

Onneksi voin lohduttautua kuuntelemalla kosmoksen sointeja: Song of Earth -Nasa Space Recordings of Earth: Nasa Voyager 1 & Voyager 2 Sapce Probe Recordings (Center for Neuroacoustic Research). Jos levyn äänet olisi "säveltänyt" joku newage-hörhö, en olisi kovinkaan kiinnostunut - niitähän piisaa. Nasa ja elektromagneettiset vibaraatiot, johan kelpaa.

Luterilaislappilaista, ohimennen kuultua

"Mie menen ryyppäämään. Jumalan siunasta"!

Muoto ja sisältö tasapainossa

Tässä rebetika-kokoelmassa on erittäin onnistunut kansi.

Rebetika on kreikkalaista bluesia. Muistan elävästi, kun kuulin eräässä kreikkalaisessa levykaupassa 1920- 30-lukujen rebetikaa soitettavan vinyylilevyiltä. Yritin käydä kauppaa, mutta ovelat nämä Zotokset ja Nikokset vai mitä Zorbia sitten olivatkaan näkivät innokkuuteni ja vaativat levyistä järjettömiä summia.

Hipitihopoti

Katsoin eilen ohjelmaa, jota juonsi viehkeä Maria Veitola, tuo mielipiteet tasan kahteen jakava mediapersoona. Aiheena oli saamelainen populaarimusiikki. Vieraana oli ystäväni Annukka Hirvasvuopion lisäksi inarinsaameksi räppäävä Amoc. Vaikka en ymmärtänyt sanaakaan, en myöskään pitänyt kuulemastani. Ei taipunut inarinsaame rapiksi ei. Eikä taivu muuten englantikaan; tarvitaan urbaani afrikanamerikkalainen slangi ja sen alati laajeneva asiasanasto, jotta homma saadaan sopimaan vahvasti synkopoituun ja osittain poylyrytmisesti etenevään funk-pohjaiseen rap-musiikkiin. Tosin Amoc kertoi myös, että sanoja keksitään, jos niitä ei ole. Saa nähdä, irtoaako flow paremmin tulevaisuudessa. Toisaalta, on aivan turhaa asettaa samoja laadullisia kriteereitä täysin eri kulttuurista tuleville, vaikkakin musiikillisessa ilmaisussa toinen painaa ja toinen lainaa samoista aineksista. Tulipa muuten pitkä kirjaus aiheesta, josta en edes tiedä mitään.

Paljon yhteistä

Mitä yhteistä on seuraavilla henkilöillä:

- George W Bush
- Saatana
- Lordi
- Osama Bin Laden

???

Kaikki neljä pääsivät mainion Terrorizer-lehden lukijaäänestyksessä (02/05) kymmenen joukkoon Most Evil Person -kategoriassa. Tarja Turunen valittiin parhaaksi laulajaksi. Muutenkin suomalaiset olivat sijoittuneet mukavasti.

Itseruoskintaa

Kysymyksiä oli liikaa, enkä osaa edes yhteenlaskua. Seuraavalla kerralla palkkaan sihteerin, jotta minun, matemaattisesti aivokuolleen umpihumanistin (tietäisittepä aineyhdistelmäni) ei tarvitsisi muuta kuin soitella levyjä ja juoda olutta.

Tulipa mieleen

Silmäilin levypinoa, jonka otan tänään Karhuun mukaan. Vaikka levyt eivät suurelta osaltaan millään tavalla vastakaan musiikkimakuani, itse visa saattaa silti olla näköinen, epäilen.

Laatupaineet ovat kieltämättä aika kovat ja suuri on epäonnistumisen pelko. Ennen musavisakysymysten tekeminen oli paljon helpompaa.

Testasin kysymykset vaimolla. Ilmeiden perusteella voin päätellä, että yöllä täällä Valtakadulla raikaa karjalalainen riittirunous. Minä kun olen aina ollut itkupilli, enkä kestä kritiikkiä.

En ole vielä päättänyt, juonko olutta ja poltanko tupakkaa. Siellä tiskin takana on aika orpo olo, jota tupakointi ja oluen juonti kummasti helpottaa. Saa imeä ja niellä.

Koska sävy muuttui tällaiseksi, lopetan ja toivotan onnea kaikille visalijoille. Minua tilallani nähdään Poikakuoron riveissä tunnollinen vastustaja Juha.