maanantaina, elokuuta 31, 2009
Taustakuva vaihtoon?
Taustakuvan valitseminen kuuluu sarjaan vaikeat valinnat eli turhaa kitinää. Mutta tässä omani. Tylsä, tiedän. Aiempi oli parempi, mutta en oikein pidä moottoripyöristä, joten vaihdoin sen pois. Kuvan valitsi eräs pian 15 vuotta täyttävä lähisukulainen. Hän ehdotti myös tällaista - oma vikani, sillä ajattelin yksisarvista, erästä suosikkiani kitsch-klassikoista. Tykkään myös intiaanipäälliköistä, bengalintiikereistä, mystisistä linnoista ja vampyyreistä (en jaksa linkittää, mielikuvanne on oikea). Ei saatana, taidan sittenkin täräyttää... en kehtaa sanoa! Hähää!
sunnuntaina, elokuuta 30, 2009
lauantaina, elokuuta 29, 2009
Musavisakauden aloitus päätetty
Mikkovee tiedottaa Musavisa-blogissa, että syyskausi 2009 alkaa 30.9.2009.
Robert Plant: Commader of the British Empire
"Plant, olen aina ollut sitä mieltä, että mölyisä musiikkinne on rahvaanomaisen pitkästyttävää. Toisaalta, olemme hovissa aina pitäneet Cauroselambraa pophistorian suurimpana saavutuksena. Sen johdosta olen päättänyt ojentaa teille tunnustukseksi CBE-kunniamitallin."
Teema on kelpo tv-kanava
Teemalla on tänään hyvä tv-ilta:
21:47 Stanley Kubrickin loistava Tri Outolempi, ja heti perään tulee
23:20 Lou Reedin Berlin -keikka vuodelta 2006.
Boksissa on muistaakseni vielä tilaa. Etenkin tuo Berlin saattaisi sopia paremmin sunnuntaille.
21:47 Stanley Kubrickin loistava Tri Outolempi, ja heti perään tulee
23:20 Lou Reedin Berlin -keikka vuodelta 2006.
Boksissa on muistaakseni vielä tilaa. Etenkin tuo Berlin saattaisi sopia paremmin sunnuntaille.
Fiilistelyä
Tää biisi on pyöriny viikon päässä ( Clash: Live at stadium, live versio ) aina kun kelaan tulevaa Tunisian reissua.
"The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah
The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah "
perjantaina, elokuuta 28, 2009
Tätäkin naurettiin
Rytmi 4/09
Harri Hakanen:
"(...) 80-luvun alussa yritin liittyä Tukholmassa toimivaan KISS-armyyn. Lähettämääni shekkiin ja jäsenhakemukseen vastasi lopulta Ruotsin poliisi, joka kirjoitti, että olin lähettänyt rahani huijarille. Vieläkin harmittaa"
Jutusta ei selviä, tarkoittiko Ruotsin poliisi Gene Simmonsia, vai jotain toista huijaria.
Harri Hakanen:
"(...) 80-luvun alussa yritin liittyä Tukholmassa toimivaan KISS-armyyn. Lähettämääni shekkiin ja jäsenhakemukseen vastasi lopulta Ruotsin poliisi, joka kirjoitti, että olin lähettänyt rahani huijarille. Vieläkin harmittaa"
Jutusta ei selviä, tarkoittiko Ruotsin poliisi Gene Simmonsia, vai jotain toista huijaria.
torstaina, elokuuta 27, 2009
50 keikkaa.
Satunnaisessa järjestyksessä, ainoastaan hyvät, enempiä mieetimättä. Ja nyt antaa palaa beibi......
1. Bluesounds
2. the Godfathers
3. Iggy Pop
4. Iggy and the Stooges
5. Johnny Thunders
6. Siekkarit.
7. Going Public
8. Pelle Miljoona Oy
9. Moby
10. Depeche Mode.
11. New York Dolls
12. Edward Vesala and Sound Fury
13. Disneyland After Dark (ei siis DAD)
14. Smack
15. Eagles of death metal
16. Stonesit
17. Krakatau
18. Queens Of the stone age
19. Fu manchu
20. the Bellrays
21. stranglers.
22. elctric blue peggy sue and the revolutionions from mars
23. fucking world
24. husker du
25. hoodoo gurus
26. cure
27. ramones
28. radiopuhelimet
29. jimi tenor and his shamans
30. problems
31. red hot chili peppers
32. mars volta
33. lenny kravitz (cindy blackman kannuissa)
34. Hanoi rocks
35. soultattoo
36. Tuomari Nurmio ja Korkeinoikeus
37. Röyhkä ja Narttu
38. Gluecifer
39. Hellacopters
40. Hives
41. Fleimarit
42. egotrippi
43. monster magnet
44. danko jones
45. soundtrack of our lives
46. ratsia
47. ash
48. sliipparit
49. musta paraati
50. kolme intialaista heppua yhen hotellin pihalla yöllä goalla (huilu, tabla ja tampura)
Ja eikun mitä nyt joka Poikakuorolainen omaa listaa rustaamaan ja foto ois kiva yllätys.
Ajan ristiriitaa
Sopranos-maratonia kolmasosa jäljellä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä nuoremmilta etenkin sarjan keski-ikäiset naisnäyttelijät näyttävät. Esimerkiksi ensimmäisen tuotantokauden (1999) Carmela näytti isoine kampauksineen huomattavasti vanhemmalta kuin tämä neljännen tuotantokauden solakka kaunotar*.
Ristiriita syntyy siitä, että samaan aikaan näyttelijöiden ja roolihahmojen ikääntymisen kuitenkin myös huomaa: he vanhenevat, mutta muuttuvat nuorekkaammiksi, nykyaikaisemmiksi - totta kai! Nykyhetki , kulttuurinen preesens, on meille kaikkein tutuin ja turvallisin ympäristö ja helpoin hallita, siinä on mukava olla.
Tähän asti sarjan mieleenpainuvin kohtaus on toisen tuotantokauden viimeinen, hyytävän hieno jakso, jossa tehtiin tv-historiaa Rolling Stonesin mestariballadilla Thru and thru. Kohdassa 3:48 väreet olivat jo lähes ylimaallisia.
*Sarjan naisista suosikkini on Adriana La Cerva, jota näyttelee Drea de Matteo.
Lisäys: en ole nähnyt aiemmin Sopranosia, joten spoilaajat älkööt kommentoiko!
Ristiriita syntyy siitä, että samaan aikaan näyttelijöiden ja roolihahmojen ikääntymisen kuitenkin myös huomaa: he vanhenevat, mutta muuttuvat nuorekkaammiksi, nykyaikaisemmiksi - totta kai! Nykyhetki , kulttuurinen preesens, on meille kaikkein tutuin ja turvallisin ympäristö ja helpoin hallita, siinä on mukava olla.
Tähän asti sarjan mieleenpainuvin kohtaus on toisen tuotantokauden viimeinen, hyytävän hieno jakso, jossa tehtiin tv-historiaa Rolling Stonesin mestariballadilla Thru and thru. Kohdassa 3:48 väreet olivat jo lähes ylimaallisia.
*Sarjan naisista suosikkini on Adriana La Cerva, jota näyttelee Drea de Matteo.
Lisäys: en ole nähnyt aiemmin Sopranosia, joten spoilaajat älkööt kommentoiko!
keskiviikkona, elokuuta 26, 2009
Top jotain.
1. Tuleva 2vkn loma ja eka viikko Tunisiassa ihan yksin, loput himas.
2. Syksy
3. Japan:Quiet Life
4. Kukkiva orkidea
5. Duuni
6. White Denim.
Dinosaurus
Mitä kertoo bisneksen tilasta se, että Sony julkaisee 10. lokakuuta Miles Davisin seitsemänkymmenenyhden albumin boksin?
Muutama vuosi sitten minulle ja Jonzelle tarjottiin erään paikallisen nuoriso-orkesterin laulajan soololevyä, joka osoittautui sadan cd-levyn kokoelmaksi. Lopulta koko homma paljastui hauskaksi vitsiksi. Ville on lahjakas kaveri.
Pidän levyistä. Otsa siinä rypistyy, kun markettien alennuslaareissa näkyy usein rajoitettujen erikoispainosten cd-levyjä tikkarin hinnalla. Kivahan se on ostaa halvalla - vielä kun niitä saa.
Lisäys: Laatuun kannattaa investoida. Uutinen:
"Universal Music on siirrättänyt Black Sabbath -yhtyeen klassisia 70-luvun hevialbumeja digitaaliseen muotoon. Se tarkoittaa entistä parempaa ja kirkkaampaa ääntä, mutta samalla myös uudistettua paketointia, oheistietoutta. Black Sabbath oli 70-luvulla erittäin tuottelias. Kaudella 1970-1973 se julkaisi peräti viisi albumia. Siitä ryppäästä päästetään nyt Volume 4 ja Sabbath Bloody Sabbath. Lisäksi Sabotage, Technical ecstasy ja Never say die. Uran kolme ekaa olivat aikajärjestyksessä Black Sabbath, Paranoid ja Master of Reality. Ne taistelivat Suomessakin suosiosta mm. Uriah Heepin ja Deep Purplen aikaansaannosten kera."
Kennelle levyjä kaupataan? Kyllä, vanhalle löytöretkisukupolvelle. Nuorisoa houkutellaan.
Muutama vuosi sitten minulle ja Jonzelle tarjottiin erään paikallisen nuoriso-orkesterin laulajan soololevyä, joka osoittautui sadan cd-levyn kokoelmaksi. Lopulta koko homma paljastui hauskaksi vitsiksi. Ville on lahjakas kaveri.
Pidän levyistä. Otsa siinä rypistyy, kun markettien alennuslaareissa näkyy usein rajoitettujen erikoispainosten cd-levyjä tikkarin hinnalla. Kivahan se on ostaa halvalla - vielä kun niitä saa.
Lisäys: Laatuun kannattaa investoida. Uutinen:
"Universal Music on siirrättänyt Black Sabbath -yhtyeen klassisia 70-luvun hevialbumeja digitaaliseen muotoon. Se tarkoittaa entistä parempaa ja kirkkaampaa ääntä, mutta samalla myös uudistettua paketointia, oheistietoutta. Black Sabbath oli 70-luvulla erittäin tuottelias. Kaudella 1970-1973 se julkaisi peräti viisi albumia. Siitä ryppäästä päästetään nyt Volume 4 ja Sabbath Bloody Sabbath. Lisäksi Sabotage, Technical ecstasy ja Never say die. Uran kolme ekaa olivat aikajärjestyksessä Black Sabbath, Paranoid ja Master of Reality. Ne taistelivat Suomessakin suosiosta mm. Uriah Heepin ja Deep Purplen aikaansaannosten kera."
Kennelle levyjä kaupataan? Kyllä, vanhalle löytöretkisukupolvelle. Nuorisoa houkutellaan.
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Helismaa, perkele!
Käytin illan älppäriden aakkostamiseen. Vuosi muuton jälkeen, eikä ehdottomasti paras järjestys eli fiilisjärjestys ollut vieläkään syntynyt. Se kielii paitsi liian vähäisestä kuuntelusta, myös kuunteluharrastuksen sisällöllisestä kaventumisesta.
Kuten aina aakkosten parissa, tuli tälläkin kertaa kuunneltua tukun harvinaisuuksia. Nyt soi suomalainen musiikki. Keskityin erityisesti sanoituksiin, jotka ovat minulle musiikissa ehkäpä se kaikkein epäkiinnostavin asia.
Monet kappaleet avautuivat tyystin uusin korvin. Anneli Sarin kohdalla tein lopullisen havainnon: Helismaa oli nerokas sanoittaja ja viimeisen päälle liukaskielinen epeli:
Sait multa kukkasen toukokuun,
ja sen tuoksut sait
sekä hurman muun
Herkullisen hienovaraista symboliikkaa a'la Rainer Kisko. Varttumisessa on paljon hyviä puolia. Mutta pannaan tällekin kirjaukselle säällinen loppu ja todetaan yksimielisesti:
Liian nuori rakkauteen.
Kuten aina aakkosten parissa, tuli tälläkin kertaa kuunneltua tukun harvinaisuuksia. Nyt soi suomalainen musiikki. Keskityin erityisesti sanoituksiin, jotka ovat minulle musiikissa ehkäpä se kaikkein epäkiinnostavin asia.
Monet kappaleet avautuivat tyystin uusin korvin. Anneli Sarin kohdalla tein lopullisen havainnon: Helismaa oli nerokas sanoittaja ja viimeisen päälle liukaskielinen epeli:
Sait multa kukkasen toukokuun,
ja sen tuoksut sait
sekä hurman muun
Herkullisen hienovaraista symboliikkaa a'la Rainer Kisko. Varttumisessa on paljon hyviä puolia. Mutta pannaan tällekin kirjaukselle säällinen loppu ja todetaan yksimielisesti:
Liian nuori rakkauteen.
maanantaina, elokuuta 24, 2009
Missä hän sitten on?
Kuten Todd Haynes osoitti, Bob Dylanista on moneksi.
Poikasena opettelin Blowin' in the windin pianolla. Jäin silloin tällöin kerran koulun jälkeen pimputtelemaan kappaletta, ensin melodiaa, lopulta helppojen sointujen kera. Ainoa kuva, jonka olin nähnyt ukosta oli musiikinkirjassa: tärkeä, merkittävä ja oikea olivat viidesluokkalaisen mielikuvatulkintoja. Erityisesti tuo oikea, oikeassa oleminen, liittyi olennaisesti Dylaniin.
Jo pelkkä nimi dylan oli niin siisti. Vähän kuin Kafka. Lukiossa opeteltiin: kaf-ka-mai-nen. Kaikki taapertavat kaiketi samat polut, se on selvää.
Tässä kaikessa on nolostuttava jälkimaku. Mennään mieluummin eteenpäin.
Poikasena opettelin Blowin' in the windin pianolla. Jäin silloin tällöin kerran koulun jälkeen pimputtelemaan kappaletta, ensin melodiaa, lopulta helppojen sointujen kera. Ainoa kuva, jonka olin nähnyt ukosta oli musiikinkirjassa: tärkeä, merkittävä ja oikea olivat viidesluokkalaisen mielikuvatulkintoja. Erityisesti tuo oikea, oikeassa oleminen, liittyi olennaisesti Dylaniin.
Jo pelkkä nimi dylan oli niin siisti. Vähän kuin Kafka. Lukiossa opeteltiin: kaf-ka-mai-nen. Kaikki taapertavat kaiketi samat polut, se on selvää.
Tässä kaikessa on nolostuttava jälkimaku. Mennään mieluummin eteenpäin.
Watchmen a posteriori
Puolen välin jälkeen ajattelin David Bowien tähdittämää saifairainaa The Man Who Fell to Earth (1976), joka onnistui siinä, missä Watchmen epäonnistui: eksentrisissä hahmoissa. Bowien Newton on toisesta maailmasta läpi keston, Dr. Manhattan puolestaan ainoastaan muutamassa kohtauksessa, esim. ensimmäisessä Marsiin sijoitetussa.
Vertailu on totta kai mieletöntä, eikä millään tavalla edes kunnolla perusteltua. Assosiaatioiden virralle on oikeastaan vaikea tehdä yhtään mitään. Siksi aikaisempi yritys meni poskelleen: Varhainen Bob Dylanin folk-renkutus latisti potentiaalisen elämyksen rasittavaksi kokemukseksi.
Mutta varsin komea elokuva Watchmen on. Näyttelijöistä erityisesti Jackie Earle Haley (noir-henkinen Rorschach) teki vaikutuksen, samoin tietysti Malin Akerman eli Silk Spectre II. Jos osaisin, kirjoittaisin enemmän ohjauksesta, leikkauksesta, valaistuksesta, kultaisesta leikkauksesta, emmauksesta ja Hervannan myyttisestä baarikulttuurista.
Vertailu on totta kai mieletöntä, eikä millään tavalla edes kunnolla perusteltua. Assosiaatioiden virralle on oikeastaan vaikea tehdä yhtään mitään. Siksi aikaisempi yritys meni poskelleen: Varhainen Bob Dylanin folk-renkutus latisti potentiaalisen elämyksen rasittavaksi kokemukseksi.
Mutta varsin komea elokuva Watchmen on. Näyttelijöistä erityisesti Jackie Earle Haley (noir-henkinen Rorschach) teki vaikutuksen, samoin tietysti Malin Akerman eli Silk Spectre II. Jos osaisin, kirjoittaisin enemmän ohjauksesta, leikkauksesta, valaistuksesta, kultaisesta leikkauksesta, emmauksesta ja Hervannan myyttisestä baarikulttuurista.
sunnuntaina, elokuuta 23, 2009
Filosofinen bändi hukassa
Luin muinoin (90-luvulla, aika alussa) jonkin suomalaisen bändin haastattelun Ilta=sanomissa. He tunnustivat alkaneensa soittaa ollakseen kovia jätkiä. Haastattelija kysyi, oliko heidän ihailemillaan tyypeillä bändit, mutta vastasivat että ei, ne vain virittelivät mankejaan.
Ihailin syvästi näiden soittajien kirkasta näkemystä asemastaan ja kykyä olla lannistumatta muusikonurallaan. Sanomattakin on selvää, että haastattelu teki minuun syvän vaikutuksen.
Paha vain, että olen unohtanut tyystin mistä yhtyeestä oli kyse. Muistelisin, että he olisivat hakeneet inspiraatiota Aku Ankan taskukirjoista, erityisesti sarjasta Pelle Peloton suvaitsee pilailla, mutta se saattoi olla toinenkin bändi mutta haastattelu samaa sarjaa.
Ihailin syvästi näiden soittajien kirkasta näkemystä asemastaan ja kykyä olla lannistumatta muusikonurallaan. Sanomattakin on selvää, että haastattelu teki minuun syvän vaikutuksen.
Paha vain, että olen unohtanut tyystin mistä yhtyeestä oli kyse. Muistelisin, että he olisivat hakeneet inspiraatiota Aku Ankan taskukirjoista, erityisesti sarjasta Pelle Peloton suvaitsee pilailla, mutta se saattoi olla toinenkin bändi mutta haastattelu samaa sarjaa.
The Watchmen - ensimmäinen itku
The Watchmenia katsottu puoli tuntia. Voinkin julistaa, että elokuvan insertti oli minulle yhtä helvettiä: Bob Dylanin The Times They Are A Changing soi kokonaan. En pysynyt lainkaan keskittymään rainan visuaalisuuteen, eikä kokonaisuus valjennut millään tavalla yksityiskohdista puhumattakaan. Nuoren Zimmermanin määkivä nalkutus peitti kaiken. Muistan ainoastaan Nixonin ja tumman sekavuuden.
Rauhoitin itseni. Pistin pauselle. Parempi puoliskoni tarjoili lautaselle herkullista lasagnea ja salaattia. Hyvä ruoka, parempi mieli. Lueskelin ennen tätä itkua muutamia arvosteluita elokuvasta. Elokuva on varmasti katsomisen arvoinen. Lopuksi seksistispinnallinen kuvalinkki, joka viitoittanee tietä kohti näkemyksellisempää elokuvabloggaamista: eiköhän se tästä.
Rauhoitin itseni. Pistin pauselle. Parempi puoliskoni tarjoili lautaselle herkullista lasagnea ja salaattia. Hyvä ruoka, parempi mieli. Lueskelin ennen tätä itkua muutamia arvosteluita elokuvasta. Elokuva on varmasti katsomisen arvoinen. Lopuksi seksistispinnallinen kuvalinkki, joka viitoittanee tietä kohti näkemyksellisempää elokuvabloggaamista: eiköhän se tästä.
Maailman paras kitaristi vaihtelevilla kriteereillä
Jossain päin internettiä osuin maailman paras kitaristi -äänestykseen. Se saattoi olla tämä, koska nimet olivat tuttuja. Tosin en muista bikinityttöä vasemmassa yläkulmassa.
Ei kun nyt muistin. Se oli Hesarin juttu "Maailman parhaimpien kitaristien lista herättää keskustelua". Juuri keskustelu teki artikkelista hauskan. Esimerkkejä:
"Missäs on andy mcCoy! mies jonka pitäisi olla parempi kuin slash ,ainakin minun tietojeni mukaan. "
"Ritchie Blackmore EHDOTTOMASTI paras kitaristi."
"Sähkökitaran soittajat saavat helposti anteeksi tekniset heikkoudet saundeilla sekä vedätyksillä,akustisen soiton tekniikka on heti siinä ja sen kuulee kuka osaa ja on myös taitava."
"Minun mielestäni esimerkiksi John Fogerty on erinomainen kitaristi. Hän ajattelee mitä soittaa, eikä sotke ilmaisua turhilla nuoteilla. Hänen soittonsa ei ole muusta orkesterista erillistä, vaan orgaanisesti siihen kytkeytynyttä. Fogertyn soitto on sovittamisen taidetta. Hän ymmärtää, että myös tauot ovat musiikkia."
Maailman paras ilmakitaristi valittiin taas Oulussa. Tiedoksi, että myös eräs poikakuorolainen on osallistunut kisoihin muutama vuosi sitten. Kulli-Ollin omien sanojensa mukaan "mielipuolinen show" huipentui silminnäkijöiden todistamana ilmavaan rumpufilliin, minkä vuoksi hänet sitten diskattiin.
Oma suosikkini on vuodelta 2004.
Ei kun nyt muistin. Se oli Hesarin juttu "Maailman parhaimpien kitaristien lista herättää keskustelua". Juuri keskustelu teki artikkelista hauskan. Esimerkkejä:
"Missäs on andy mcCoy! mies jonka pitäisi olla parempi kuin slash ,ainakin minun tietojeni mukaan. "
"Ritchie Blackmore EHDOTTOMASTI paras kitaristi."
"Sähkökitaran soittajat saavat helposti anteeksi tekniset heikkoudet saundeilla sekä vedätyksillä,akustisen soiton tekniikka on heti siinä ja sen kuulee kuka osaa ja on myös taitava."
"Minun mielestäni esimerkiksi John Fogerty on erinomainen kitaristi. Hän ajattelee mitä soittaa, eikä sotke ilmaisua turhilla nuoteilla. Hänen soittonsa ei ole muusta orkesterista erillistä, vaan orgaanisesti siihen kytkeytynyttä. Fogertyn soitto on sovittamisen taidetta. Hän ymmärtää, että myös tauot ovat musiikkia."
Maailman paras ilmakitaristi valittiin taas Oulussa. Tiedoksi, että myös eräs poikakuorolainen on osallistunut kisoihin muutama vuosi sitten. Kulli-Ollin omien sanojensa mukaan "mielipuolinen show" huipentui silminnäkijöiden todistamana ilmavaan rumpufilliin, minkä vuoksi hänet sitten diskattiin.
Oma suosikkini on vuodelta 2004.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)