keskiviikkona, joulukuuta 12, 2012
torstaina, marraskuuta 29, 2012
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012
Musavisa 25.10.2012
Hei vaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
tiistaina, kesäkuuta 05, 2012
Aikamoista meininkiä digimusassa
Digimusiikkia myytiin nyt Briteissä ensimmäistä kertaa enemmän, kuin fyysisiä äänitteitä kertoileepi The Verge-lehti. Tätä murrosta ei varmaan enää pysäytä edes se, että ajastaan jälkeenjääneet tekijänoikeusjärjestöt ja levy-yhtiöt yhä yrittävät osin vastustaa ja osin vaikeuttaa kaikkea digiin liittyvää.
torstaina, toukokuuta 31, 2012
000
Hipit rautaa!
perjantaina, toukokuuta 18, 2012
torstaina, toukokuuta 17, 2012
tiistaina, toukokuuta 15, 2012
perjantaina, toukokuuta 04, 2012
perjantaina, huhtikuuta 27, 2012
Blogin täytettä
"Gary Numan. Man he was dope. So important to us…When we heard that single, ‘Are ‘Friends Electric?’, it was like aliens had landed in the Bronx… We were just throwing shapes to this tune, man…More than Kraftwerk, Numan was the inspiration. He’s a hero. Without him, there’d be no electro." (-Afrika Bambaataa qtd. in James, 2002, p. 62) (Lähde, sivu 158)
tiistaina, huhtikuuta 24, 2012
lauantaina, huhtikuuta 21, 2012
torstaina, huhtikuuta 19, 2012
”Levykirjaston perusvalikoima”
"Näillä sivuilla on aivan hiljakkoin käsitelty kotikirjaston perushankintoja. Yhtä ajankohtainen – kenties ajankohtaisempikin aihe on kodin levyvalikoima. Ennustaahan eräs utopiankirjoittaja uuden keskiajan olevan laskeutumassa ihmiskunnan ylle, ajanjakson, jolloin lukutaito yhteiskunnalle vaarallisena on kielletty. Sanomalehdet, kirjat, jopa näytelmät levitetään äänilevyn muodossa. Levysoitin korvaa lukemiseen liittyvän monimutkaisen aivotoiminnan.
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Meneekö tämä nyt ihan niinkuin oikein?
Tovi sittenhän TTVK ratsasi DJtä Helsingissä, onhan se oikein, että artisti saa korvauksensa, mutta...tämä digi-DJ-lisenssihän on ollut tällaista "ei me hiffata tätä mp3-juttua, niin me tehtiin tästä näin älytön...".
"*Osta cd:nä, soita cd:ltä: (Hankintakulut 4, Teosto 0, Gramex 0) maksat yhteensä 4€
*Osta cd:nä, soita diginä (Hankitakulut 4, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 24,75€
*Osta diginä, soita diginä (Hankintakulut 14,79, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 35,54€
*Kopioi, soita diginä (Hankintakulut 0, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 20,75€"
Noiden päälle sitten vuosilisenssi.
"Halvimmat lisenssit ovat 208 euroa Gramexille + 104€&alv Teostolle eli jotain 320 euroa ja rapiat. Sisältää käytännössä ekan vuoden jälkeen 900 kappaletta, koska Teostolle ei tarvitse maksaa joka vuosi samoista biiseistä, mutta joka vuosi varmaan tulee sen verran uusia biisejä, että tuo halvin lisenssi on ihan järkevä ottaa."
Soitteleppa tuossa sitten satunnaisia dj-keikkoja digisti, persnetolle menee ja helposti. Samalla siis dj promoaa noita soittamiaan artisteja ja maksaa siitä peruskuuntelijaa reippaasti enemmän. Melko reilua...
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2012
Musavisa 12.4.2012
Helou! Toiseksi viimeistä raporttia lykkää, siis tämän kevätkauden osalta. Viime torstain teemana oli Manserock ja tuomarina Petra-Miisa. Poikakuoro ilmeni tällä kertaa muodossa Jonze, Jompe ja erikoisvieraana pöydässämme vieraili Emppu.
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
tiistaina, huhtikuuta 17, 2012
Tervehdys!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
torstaina, huhtikuuta 12, 2012
maanantaina, huhtikuuta 09, 2012
Bachia pääsiäisenä V
Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Allegro. Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschmann.
sunnuntai, huhtikuuta 08, 2012
Bachia pääsiäisenä IV
Orkesterisarja nro. 2, h-molli, BWV 1067: Badinerie. Croatian Baroque Ensemble.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2012
Bachia pääsiäisenä III
Kantaatti "Christ lag in Todesbanden" BWV 4: Sinfonia. Münchener Bach-Orchester, johtaa Karl Richter.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
Bachia pääsiäisenä II
Matteus-passio BWV 244: resitatiivi (basso, tenori, altto, sopraano) ja kuoro Nun ist der Herr zur Ruh gebracht. – Mein Jesu, gute Nacht! ja loppukuoro Wir setzen uns mit Tränen nieder. Johtaa Karl Richter.
torstaina, huhtikuuta 05, 2012
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2012
Musavisa 29.3.2012
Hei jälleen!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012
Musavisa 15.3.2012
Haloo jälleen!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
perjantaina, maaliskuuta 16, 2012
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Täällä uusi jäsen, päivää!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Pelasta Valsa!
Poikakuoro kulttuurin suurkuluttajina tottakai haluaa promota tällaista paikallista ruohonjuuritason hanketta vahvasti, sillä kyse on sekä Museoviraston, että monen rovaniemeläisen mielestä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta. Ympäristölautakunta oli valitettavasti toista mieltä, mutta toivottavasti asiaan voi vielä vaikuttaa.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2012
Sky Trax Metal Show
Tupakkaa, bisseä, Rick Parfitt ja Lemmy.
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
torstaina, maaliskuuta 01, 2012
Deeeeeeeessä on kylmä
Jaampas tämän, myös Beavis & Buttheadissa joskus rienatun mestariteoksen torstaisen musavisan kunniaksi. Niin, tuo mimmi kuulemma nettoaa sillä neljä tuhatta taalaa vuodessa. Ettepä naura enää, ja nyt tämä toivon mukaan alkaa soimaan teidänkin päissänne aina, kun tästä tulee puhe, saatatte jopa löytää itsenne laulamasta tätä ääneen.
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
Musavisa 23.2.2012
Seuraavaa raporttia lappaa! Viime viikolla visailimme sitten Mikon johdolla. Pöydässä olivat tuore jäsenemme ja allekirjoittanut. Ensimmäinen kierros koostui
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
Visaraportti 16.2.
Sain kaivettua tuon mainitun visan paperit jostain ja vaikka ei siitä nyt oikeasti ole paljoa jälkipolville kertomista meidän osaltamme, niin kirjoittelempa silti rapparin iltapuhteiksi. Joskus muuten kirjoittelinkin veikeän blogauksen musagenrestä ja sen alagenreistä, joiden ympärillä tämä visa vaikutti ainakin näin asiaan vihkiytymättömille pyörivän. Näillä siis mentiin taas vihaan, Cthulhua emme kuitenkaan tällä kertaa huutaneet hätiin, kuten joskus aiemmin. Olimme saaneet uuden vahvistuksen myös, sanottakoon häntä pseudonyymisesti Pöytäviiniksi tässä toistaiseksi.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
tiistaina, helmikuuta 28, 2012
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
sunnuntai, helmikuuta 19, 2012
torstaina, helmikuuta 16, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012
tiistaina, helmikuuta 14, 2012
Musavisan kevätkauden avaus 9.2.2012
Kevään musavisakausi on taas potkaistu käyntiin ja tässä tulee raporttia Arpan tuomaroimasta ensimmäisestä illasta. Siispä 1974-06-28 soimaan ja kirjoittelemaan.
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
lauantaina, helmikuuta 11, 2012
Raporttia odotellessa
Musavisa alkoi ja mukavaa oli. Raporttiakin lykkää hyvissä ajoin ennen seuraavaa kierrosta, mutta sitä odoteltaessa rentoa ja vaivatonta soittoa:
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
perjantaina, helmikuuta 10, 2012
Taidanpas kuunnella loppuillan Evil Bloodia
Valsan kohtalo järkytti minuakin. Toisaalta Korkalovaaran ala-astekin päästetään kärsimyksistään kevään aikana. Harmi, etten varmaankaan pääse enää luomaan viimeistä vilkaisua koululle. Niin, se Evil Blood. Paitsi juksasin. Kuuntelenkin illan tätä .
Kuuntelenkin loppupäivän vain N.W.Ata
Ensiksi avauduin valistustalon purkamisuutiseen sangen rohkeasti facebookissa. Sitten löysin tulevan kansakunnan ykösälykkömme Jaana Pelkosen blogin Usarissa. Vähempikin vituttaisi jo niin, ettei veri kierrä, joten kuuntelen loppupäivän vain tiukinta gangstapaskaa, eli N.W.A:ta ja niihin affilioituneita artisteja. Vittu. Saatana. Pass me the blunt and the forty-o, yo.
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012
Käytettyjä ämpeekolmosia kaupan
Einsteenin kaipailemia käytettyjä ämpeekolmosia olisi myynnissä. Ameriikassa tuomari kieltäytyi sulkemasta kauppapaikkaa, kertoo Wired-lehti.
tiistaina, helmikuuta 07, 2012
"Lifetime guarantee"
"This record is guaranteed against all defects including breakage, wearing out or any dissatisfaction on the part of the purchaser, if this record should become unsatisfactory in any manner, it is guaranteed for life. You may return this record to The Shelby Singleton Corporation, 3106 Belmont Blvd., Nashville, Tennessee 37212 with one dollar for postage and handling and we shall replace it free of charge."
maanantaina, helmikuuta 06, 2012
perjantaina, helmikuuta 03, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012
Pepe Deluxé - A Night and a Day
Huikeaa. Niin visuaalisesti kuin audion tasollakin. Ja huomatkaa, oikeat soittajat, joita vähän luuppailtu.
Piratismi on uusi radio
sanoo Neil Young. Saattaapa tuossa olla perää ja paljonkin, se laatu un ei aina piraattiämpäreissä (eikä todellakaan edes Spotifyssä) ihan aikuisten oikeasti ole niin päätähuimaava, etteikö niitä hyviä levyjä tulisi ostettuakin ihan laillisesti. Metallican ja Lars Ulrichin kusipäisyyttä lähentelevä, tai öh, kusipäinen asenne toki tiedetään entuudestaan, joten Niilon avaus toiselta laidalta ja vähän enemmän marginaalista onkin varsin mielenkiintoinen.
tiistaina, tammikuuta 31, 2012
Näin se lapset mennee
Elämme huisia murroskautta kulttuurituotteiden jakelussa. Äänitteiden verkkomyynti kasvaa kohisten, vaikka dinosaurukset yrittävät sinnitellä satavuotiaan ansaintamallinsa kanssa.
torstaina, tammikuuta 26, 2012
lauantaina, tammikuuta 21, 2012
Vitosen Toppa
1. Mökki, lumikengät ja viikonloppu.2. Presidentinvaalit.
3. Janes' Addiction : The Great Escape Artist.
Modernin miehen/naisen musaa, urbaania sellaista.
4. CCR. koko tuotanto
5. Dexter, dvd boksit
perjantaina, tammikuuta 20, 2012
Breaking News - Katso kuvat!
Heti luuli, kumihuuli! Kuvia ei ole, MUTTA: Sisäpiirihuhujen mukaan Noitakuoro aka Elizabeth Bathory lopettaa joukkueena. Tietoa ei vielä ole varmennettu, mutta Poikakuoro seuraa tilannetta parhaansa mukaan.
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012
tiistaina, tammikuuta 17, 2012
RIP Jimmy Castor
Troglodyte ei enää soi ajallisissa piireissä. The Roots-rumpali Questlove twiittasi mm. näin:
questlove Questo of The Roots
Bboys in heaven are jammin. The creator of their national anthem has joined them. RIP Jimmy Castor. Essential Hip Hop Ingredient. Peace.
maanantaina, tammikuuta 16, 2012
Talven oluet top5
1. Brooklyn American Ale, piristävän makuinen amerikkalainen pale ale, joka ei lasissa näytä juuri eroavan lagerista.
2. Samuel Adams Boston Lager, toinen amerikkalainen, hyvä ja pirteä, pesi kotimaiset bulkkilagerit kevyesti.
3. Velkopopovicky Kozel Dark Lager, tsekkiläinen klassikko, kaipaako enää esittelyjä?
4. Murphy's Stout, se toinen irlantilainen notkea aamupuuro, tämä on parempi, kuin se toinen.
5. Spitfire Kentish Ale, suhteellisen uusi brittiläinen ale, hyvää ja sopivasti hieman kitkerää.
Ja näitä muuten saa kaikkia ihan k-supermarketeista.
2. Samuel Adams Boston Lager, toinen amerikkalainen, hyvä ja pirteä, pesi kotimaiset bulkkilagerit kevyesti.
3. Velkopopovicky Kozel Dark Lager, tsekkiläinen klassikko, kaipaako enää esittelyjä?
4. Murphy's Stout, se toinen irlantilainen notkea aamupuuro, tämä on parempi, kuin se toinen.
5. Spitfire Kentish Ale, suhteellisen uusi brittiläinen ale, hyvää ja sopivasti hieman kitkerää.
Ja näitä muuten saa kaikkia ihan k-supermarketeista.
torstaina, tammikuuta 12, 2012
Jussusta pressa!
Ei siis Halliksesta, vaan muusikoista on nyt Senegalin Youssou N'Dourin vuoro pyrkiä kotimaansa pressaksi, mikä on oikeastaan siistimpää, kuin Wyclef Jeanin pyrkiminen aiemmin Haitin pressaksi. Poikakuoro toivottaa Youssoulle onnea tavoitteessaan. Onkohan tämä kampanjabiisinä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)