"Näillä sivuilla on aivan hiljakkoin käsitelty kotikirjaston perushankintoja. Yhtä ajankohtainen – kenties ajankohtaisempikin aihe on kodin levyvalikoima. Ennustaahan eräs utopiankirjoittaja uuden keskiajan olevan laskeutumassa ihmiskunnan ylle, ajanjakson, jolloin lukutaito yhteiskunnalle vaarallisena on kielletty. Sanomalehdet, kirjat, jopa näytelmät levitetään äänilevyn muodossa. Levysoitin korvaa lukemiseen liittyvän monimutkaisen aivotoiminnan.
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
2 kommenttia:
Hyvää tekstiä.
Onnea muuten pelaaville poikakuorolaisille, olitte voittaneet kausifinaalin. Über!
Juu-u. Rokkii vaan paljon, sillä pärjää, eiks jeh?
Lähetä kommentti