perjantaina, huhtikuuta 08, 2011

Kovan määrittelystä

Toisaalla inttervepsin sosiaalisen median kanavilla kirvoittui keskustelu kovuuden määrittelystä tai sen käytöstä musiikin arviointimääreenä. Mainittakoon, että keskustelussa oli mukana myös JahRelainen, jolle antaisin keskustelun katalyytin arvonimen. Minä en voinut olla osallistumatta allaolevalla kommentillani (typot korjattu):

Kova on niinku semmonen, että se lyö turpaan ja potkii päähän vähän joka kuuntelulla. Sen ongelma vain 99% tapauksista on, että se ei koksaan varsinaisesti avaudu kontekstissaan muille, kuin saman genren medrunkkareille.

Niille muille voi sitten sanoa, että ihan vitun paskaa, tai vitun hyvää, tai ihan perseestä. "ihan paska" on muuten parempi kuin "ihan hyvä" - palautteena siis, koska eihän 'ihan hyvä' oikeasti kerro yhtään mitään. Palautteena 'ihan hyvä' on siis ihan perseestä.

Sitten on myös ilmaisu 'hyvää shittiä', 'shittiä' ja 'the shit'. Noistakin jokainen tarkoittaa vähän eriä.

Tämän jälkeen minua luonnehdittiin kielipoliisiksi, johon nopeasti vastasin:
Kieli??!! Vitun rokkipoliisi mä olen.
Sitten sain kuulla minua luullun hoppipoliisiksi tjsp. Toki olen myös sitä. Sehän on minun erikoisalani. Ugh.

Ja mikä parasta, mitä minulle sanottiin:
mikä v***n rokkipoliisi? tyypillä on huppari ja hölttäpöksyt ja lankit naamassa!
Ilmeisesti se osa keskustelua päättyi toistaiseksi siihen, kun sanoin:
Katos plainclothes.
Chuuurch!!!

7 kommenttia:

mackan kirjoitti...

Missä näin korkeatasoista keskustelua on käyty?

satu kirjoitti...

Laita Mackan jo se Facebook, niin pysyt ajantasalla :D

mackan kirjoitti...

FB? Niinpä tietysti...

Mikkovee kirjoitti...

Tästähän kyllä siis voisi laajentaa lisää keskustelua tännekin aiheesta "Kovuus. Mitä se on musiikissa ja miten se määritellään?"

Samoin voitaisiin kalibroida käsitteistöä myös mm. korkeatasoisuuden suhteen.

JahRelainen kirjoitti...

Mulle tulee ihan oikeesti Kova määreestä mieleen tyhmä, urpo, kainalopieru. Jokaisella on varmaan muistissa peruskouluajoilta typpejä jotka vittuili opettajille, tyrkkäs kilen jäiseen rautaan, haasto riitaa etc.. ja sit sanottiin "kova jäbä/mimmi" näin ne määriteltiin ja vuosia menee eteenpäin kolikon kääntöpuoli tulee näkyviin.

Jotenkin ite kaipaan sitä et kun ihmisillä ikää tulee lisää, musankuuntelussa tapahtuu kehitystä (vai tapahtuuko, heh) aletaan hiffata muitakin tasoja kuin paska, kova, hyvä, huono, että kirjotettais tai kerrottais ihan oikeesti miten sitä vanhaa tuttua musaa aistitaan.

Oli mullekin Thunders/Dolls/MC5/Stooges/Pelle Oy/Hanoi aikanaan maailman kovimpia, jos noin niinku ton yhen keskustelun kontekstia käyttäis.

Ymmärrättekks te?

Mackan, kirjaa ittes tänne blogille takas. Siksi että saataisiin sun postauksia ja muutenkin vois ajatustenvaihto olla rehevämpää.

Arppa kirjoitti...

Mähän tuolla FBssä taisin tota kova-sanaa käyttää... en kyllä osaa tehdä kainalopieruja, tyhmä oon joskus ja varmaan urpokin. Niinko kaikki :) En vaan ole mieltänyt FBtä musiikin syvempään analysointiin käytettäväksi foorumiksi, sitä tulee harrastettua enemmänkin Mnetissä. Ja täälläkin sitä tietty voi tehdä. Enpä arvannut ton sanan käytöllä olevan noin vahvoja negatiivisia konnotaatioita... jostain syystä toi on vaan jäänyt itselle puhekieleen ilmaukseksi asialle josta pitää. Vaikken ollutkaan koulussa riidanhaastaja tai opettajille vittuilija, tosin mulla on kuulemma ala-asteelta epävirallinen tunnilta uloslentämisen ennätys (5 kertaa yhden oppitunnin aikana) kun en muuten vaan osannut olla hiljaa :D

JahRelainen kirjoitti...

ArtsiePartsie. Kyllä sitä kova sanaa käyttää moni muukin, niin nuori kuin vähän varttuneempi ja sitten vielä siintä välistkin.
Se on ihan katu-uskottava synonyymi hyvälle.
On mäkin lentäny ulos luokasta ja kitaroinnista puhuttu "kova kitaristi" blaah blaah blaah... ihan sama mä downshiftaan :D

Bachia pääsiäisenä V

 Konsertto cembalolle, jousiorkesterille ja basso continuolle, sov. uruille BWV 1052 Iveta Apkalna, urut hr-Sinfonieorchester, joht. Ricca...