lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

Säännöistä ja niiden puuttumisesta


Pohdinnoissani insinöörin ja taiteilijan välisissä eroissa mielessäni kiteytyi juuri seuraava asia: insinöörityyppi tarvitsee kaikkeen selkeät strukturaliset rajat ja rajoitukset - säännöt. Rajojen ja sääntöjen puuttuminen kauhistuttaa ja ne luovat kaaosta, jossa luoviminenkin pelottaa, joten jos niitä ei ole, ne täytyy luoda ja määrittää, vaikka luonnonvastaisestikin.

Taiteilijaluonnehan taas ajattelee päinvastoin ja näkee kaaoksen mahdollisuutena, hakee ja löytää siitä järjestystä, poimii virrasta rakennuspalikoita. Yleensäkin improvisoi tekemällä uutta ja miettimällä, miten voisi tehdä asian jotenkin toisin, kuin se on aiemmin tehty.

Jos ihmettelette, miksi minä tämmöisiäkin asioita pohdin, niin syy on varmaan se, että äitini suvussa on paljon insinöörejä ja muita teknisorientuneita tyyppejä ja monta virkamiestä. Äitinikin on insinööri, hänen isänsä ihan diplomi-insinööri, ei ole muusikoita eikä muuten humanisteja sillä puolen ihan lähisuvussa. Ne tulevat isäni puolelta ne muusikot ja humanistit. Eikä minulla kiinnostanut insinöörikoulu nuorena, vaan taidekoulu, jossa pääsi toteuttamaan teknistä lahjakkuutta luovilla tavoilla.

Arvatkaapa huviksenne muuten, kummassa suvussa ne hauskemmat ja vapaamuotoisemmat bileet pidetään ja kummassa mennään kaavamaisemmin ja sääntöjen mukaan? Jep. Touché teekkarit.

3 kommenttia:

mackan kirjoitti...

Antropologisen koulutuksen omaavana voin kuivakkaasti todeta, että kyllä myös meidän humanistien juhlakäyttäyminen on normien ja koodien kyllästämää ;)

Eikä myöskään ole väärin sanoa, että kyllä melkoinen määrä luovaa ja improvisatorista ongelmanratkaisua on vaadittu esim. Apollo 11 -projektissa - sompiolaisista siltarummuista puhumattakaan!

Ataque- parade-riposte-touché...

Mikkovee kirjoitti...

Jep, akateemiset viralliset bileet varsinkin ovat aika jäykkiä.

Enkä minä kyllä varsinaisesti kiellä noittakaan faktoja, mitä toit esille insinööreistä, se vain, että he ovat erilaisia. Eikä sekään ole huono asia.

mackan kirjoitti...

Juu, mietin vielä vähän tuota samaa eli erilaisuutta.

Perusinsinööri Jari Lahtinen tuntee itsensä tasan varmasti olonsa epämukavaksi naistutkimuksen jatko-opiskelijoiden bileissä afrikkalaisen maissipuuron viilentyessä savikupin lautaselle kuin profeministi Rolf Lemmenpuro teekkarikillan jatkoilla, kun ei edes säällisen kravattisolmun tekeminen onnistu...