Heräsin aamulla muuten normaalisti, mutta kuvittelin Brian Setzerin soittavan minulle. Mutta se olikin 14-vuotias kännykkäni, joka vaati heräämään. Nousin ylös ja heräsin vasta saatuani mukillisen vahvaa kahvia.
Aamu meni töitä tehdessä, lounaaksi sieniä ja pastaa. Kuuntelin "Exile on Main Streetin" "uusia", loistavia kappaleita. Erityisesti "Pass The Wine (Sophia Loren)" on täyttä rautaa. Oikeasti, meinasi itku tulla kun kuulosti niin mielettömän hyvältä. Miten Stones soundasikin niin mahtavalta 70-luvun taitteessa!
Bänditreenit menivät aika hyvin. Kokeilimme pitkästä aikaa Dylanin Senoria. Mistähän sekin laulu kertoo? Välipalaksi kasviskeittoa. Vilvoitteluhuoneessa urheiluharjoitusten ja väkevän saunan jälkeen kuulin myös kristittyä Bob Dylania, kun "Miles Smiles" -kasetin perästä alkoi kuulua "A Satisfied Man" albumilta "Saved". Ehkä se onkin totta, että Dylan oli aikanaan taitava laulaja, ainakin ambitus oli laaja ja soundi omaperäinen. Saunakaverini kertoi kiehtovia juttuja Lontoosta.
Nyt olen juonut lonkeroa ja kuunnellut Karen Elsonin debyyttilevyä "The Ghost Who Walks". Eikö olekin kummallista, miten joistakin levyistä tietää pitävänä jo pelkän kannen perusteella.
Tarkkailukuuntelussa ovat olleet myös "Tons of Sobs" ja "Free", niihin täytyy uppoutua vielä uudelleen ajatuksella ja toivottavasti eri formaatissa. Elson menee luultavasti hankintalistalle. Tarkkaa hommaa tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti