Eilen kun könysin kotiin tuolta baarin puolelta aloin miettiä asioita. Mietin urheilua: jalkapalloa, jääkiekkoa, mutapainia ja shakkia. Siis kaikkia tärkeitä lajeja.
Siksipä mietin myös pesäpalloa. Lajissa on mailaa ja pesää - vaikka mitä. Klo 5:01 keksin tärkeän kysymyksen: miksi kukaan pelaajista ei lyö palloa niin jumalan lujaa, että se lentäisi miltei kohtisuoraan ylöspäin kauas korkeuksiin ja putoaisi sieltä vastapuolen pelaajan räpylään vasta sitten kun pari kaveria on jo ehtinyt tehdä kunniajuoksun tai kaksi.
Nyt tiedän. Ns. etenijä nimittäin haavoittuu koppilyönnistä. Se ei siis hyövää. Kakarana pelasimme pesäpallon kevytversiota eli neliskaa. Jos ei osunut mailalla palloon, joutui potulle odottelemaan parempaa lyöjää vapauttamaan juoksuun kohti ykköspesää. Sitten piti myös syöksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti