Aamulehti:
"The Rolling Stonesin legendaarinen Exile On Main Street -albumi tulee kauppoihin uusintajulkaisuna 17. toukokuuta. Varsinainen uutispommi kuitenkin on, että albumin bonuslevyltä löytyy peräti kymmenen ennen julkaisematonta Stones-biisiä."
Exile On Main Street on maineensa veroinen klassikko, jolla bändi löysi Jimmy Millerin avustuksella stones-soundinsa ytimen. Aikajänne Let it Bleed - Goats Head Soup + It's Only Rock 'n' Roll (1969-1974) on minulle Rock 'n' Roll an sich. Harvoin levyjä tulee enää varsinaisesti kuunneltua, sillä niiden paikka on nykyisin deklaratiivisen muistin kaikkein syvimmässä kohdassa. Sieltä ne monella tapaa vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, valintoihin, näkemyksiin, mielipiteisiin, naismakuun.
Toisin sanoen odotan "uusia" kappaleita erittäin suurella mielenkiinnolla.
maanantaina, huhtikuuta 19, 2010
sunnuntaina, huhtikuuta 18, 2010
...ja tappaa
Mattila: Voi myös miettiä, kuinka merkittävä ongelma on, että valtio ei avusta rockbändien ulkomaankiertueita suurilla summilla. Kuten dokumentissa runsaasti äänessä oleva Jone Nikula sanoo, olisi ehkä huolestuttavampaa, jos kukaan ei olisi kiinnostunut suomalaisesta hevistä, ja valtio vain tekohengittäisi sitä veronmaksajien miljoonilla."
Näin muuten kerran aika läheltä, kun Nikula jäi tuoliinsa kiinni rokki-kettingeistään. Haluan nähdä myös ko. dokumentin.
Näin muuten kerran aika läheltä, kun Nikula jäi tuoliinsa kiinni rokki-kettingeistään. Haluan nähdä myös ko. dokumentin.
lauantaina, huhtikuuta 17, 2010
Artisti maksaa
"Hitlantiksessa artisti maksaa viisi euroa kuukaudessa saadakseen äänensä kuuluville. Biisien kuunteleminen on muille käyttäjille ilmaista, mutta niiden lataaminen maksaa 0-50 senttiä. 90 prosenttia summasta luvataan päätyvän artistille."
perjantaina, huhtikuuta 16, 2010
Suuri finaali
Aluksi anteeksipyyntö: kahden ensimmäisen kierroksen paperit jäivät teknisestä viivästyksestä johtuen pois kyydistä. Siispä vain pikainen katsaus alkukierroksiin ja yksityiskohtia saa korjailla ja täydennellä vaikka kommenttiosastolle. Tarkemmat tiedot pisteineen ilmestyvät toivottavasti Musavisablogiin.
Pöytämme oli viimeisenä visailtana täynnä. Läsnä oli kaksi Mikkoa, Jah, raportoijanne sekä vierailijatar.
Ykköskierroksen tuomaroi Ari ja Poikakuoro kuittasi voiton viimeiseltä kausikierrokselta. Runkosarjan voitti kuitenkin Nova Group (15 pistettä) ja me olimme kakkosia (14 pistettä).
Ensimmäisen finaalikierroksen tuomaroi Petri. Kierros meni Bathoryille 21 pisteellä Poikakuoron tullessa toiseksi pisteillä 17,5. Kolmannen sijan nappasi Nova Group. Kierrokseen sisältyi myös puuhis, joka haastoi hoksottimia käsitteiden yhdistelyn merkeissä.
Viimeisen kierroksen veti Bathoryjen Elina. Bruce Springsteenin tunsimme, mutta emme Jerry Maguire-leffaa, jolla biisi Secret Garden soi. Toisena soi Paramore Twilight-leffan soundtrackilta. Sankariparista saimme pisteen puolikkaan, mutta kirjailijaa emme muistaneet. Massive Attack oli jotenkin tuttu, mutta muotitalo Armanin tuoksumainos ei.
Seuraavaksi Rokki-Mikko tunnisti Nine Inch Nailsin Joy Division-coverin. Bändin esiintyminen eri leffojen ääniraidoilla meni haravoinniksi tuottaen hajapisteen. Harava kannattaa pitää visavarusteena, sen ovat vuodet opettaneet.
Viimeiseksi soi meille tunnistamaton Sebastian Tellier. Miesten tuotesarja, jonka mainoksessa biisi soi on L'oreal for men. Tulipa nyt opittua, että semmoinenkin sarja on. Toiset tunsivat tuotesarjan nimissä poseeranneet Matthew Foxin ja Sami Hyypiän, joista saimme kauden viimeiset pisteet.
Pistelaskennon jälkeen koitti kausifinaalin lopputulosten julistamisen aika. Kunniakolmikkoon pääsivät Toistaiseksi yhteispisteillä 30, Poikakuoro pisteillä 31 ja kausifinaalin voittoa pääsi juhlimaan Elizabeth Bathory pistesaldolla 35.
Näissä tunnelmissa siis lopettelimme. Onnittelut vielä kaikille voittajille, kiitokset kaudella ahertaneille tuomareille, kanssavisailijoille sekä Kauppayhtiön ystävälliselle väelle! Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille ja palatkaamme asiaan syksyllä!
Pöytämme oli viimeisenä visailtana täynnä. Läsnä oli kaksi Mikkoa, Jah, raportoijanne sekä vierailijatar.
Ykköskierroksen tuomaroi Ari ja Poikakuoro kuittasi voiton viimeiseltä kausikierrokselta. Runkosarjan voitti kuitenkin Nova Group (15 pistettä) ja me olimme kakkosia (14 pistettä).
Ensimmäisen finaalikierroksen tuomaroi Petri. Kierros meni Bathoryille 21 pisteellä Poikakuoron tullessa toiseksi pisteillä 17,5. Kolmannen sijan nappasi Nova Group. Kierrokseen sisältyi myös puuhis, joka haastoi hoksottimia käsitteiden yhdistelyn merkeissä.
Viimeisen kierroksen veti Bathoryjen Elina. Bruce Springsteenin tunsimme, mutta emme Jerry Maguire-leffaa, jolla biisi Secret Garden soi. Toisena soi Paramore Twilight-leffan soundtrackilta. Sankariparista saimme pisteen puolikkaan, mutta kirjailijaa emme muistaneet. Massive Attack oli jotenkin tuttu, mutta muotitalo Armanin tuoksumainos ei.
Seuraavaksi Rokki-Mikko tunnisti Nine Inch Nailsin Joy Division-coverin. Bändin esiintyminen eri leffojen ääniraidoilla meni haravoinniksi tuottaen hajapisteen. Harava kannattaa pitää visavarusteena, sen ovat vuodet opettaneet.
Viimeiseksi soi meille tunnistamaton Sebastian Tellier. Miesten tuotesarja, jonka mainoksessa biisi soi on L'oreal for men. Tulipa nyt opittua, että semmoinenkin sarja on. Toiset tunsivat tuotesarjan nimissä poseeranneet Matthew Foxin ja Sami Hyypiän, joista saimme kauden viimeiset pisteet.
Pistelaskennon jälkeen koitti kausifinaalin lopputulosten julistamisen aika. Kunniakolmikkoon pääsivät Toistaiseksi yhteispisteillä 30, Poikakuoro pisteillä 31 ja kausifinaalin voittoa pääsi juhlimaan Elizabeth Bathory pistesaldolla 35.
Näissä tunnelmissa siis lopettelimme. Onnittelut vielä kaikille voittajille, kiitokset kaudella ahertaneille tuomareille, kanssavisailijoille sekä Kauppayhtiön ystävälliselle väelle! Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille ja palatkaamme asiaan syksyllä!
Remu
"Poliisit pysäyttelevät silti koko ajan. Ajan yleensä hiljaa, ja siksi he luulevat että olen jurrissa. Kuka hullu sitä nyt kännissä ajaisi. Se on suorastaan arvoa alentavaa. Minua viatonta raukkaa, uskovaista ihmistä kiusaavat." Lähde.
Lisäys: olen lukenut tämän Remun-jutun kymmeniä kertoja: Sielu ja ruumis.
Lisäys: olen lukenut tämän Remun-jutun kymmeniä kertoja: Sielu ja ruumis.
torstaina, huhtikuuta 15, 2010
Finaali!
Tänä iltana kausifinaali eli kaikki kynnelle kykenevät mukaan! Sitä ennen katsotaan tietysti voimavideo!
keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010
Pasila, Porilaisten marssi!
Poikakuoron tunnusbiisi on päässyt viimeinkin Youtubeen. Joskus ennen vanhaan vinyyli piti tilata kaukolainana. Ellen väärin muista, tuolloin se löytyi vain Utsjoen ja Savukosken kirjastoista.
Top-5
1.) The Office
2.) Dinu Lipatti
3.) Hilpeä Krouvi
4.) Kesäloma-suunnitelma
5.) Lappilaisen populaarimusiikin kokonaiskuva
2.) Dinu Lipatti
3.) Hilpeä Krouvi
4.) Kesäloma-suunnitelma
5.) Lappilaisen populaarimusiikin kokonaiskuva
tiistaina, huhtikuuta 13, 2010
Ein Fall für Zwei Kauppayhtiöllä
Matula sai aina 'Kahden Keikassa' turpaan vähintään kerran per jakso, mutta sitä en muista, mistä se kaksi sarjan nimeen tuli. En sitten millään, vaikka tähän se sopiikin otsikoksi, koska meitä oli kaksi Mikkoa paikalla. Muuta yhtäläisyyttä Matulaan tällä blogipostauksella ei sitten ole. Tai no, ensimmäisen kierroksen teemana oli Poliisit, toisen Rosvot ja kolmannen Eläintarhassa. Matula oli poliisi, se otti rosvoja kiinni ja saattoi se käydä eläintarhassakin. Ikimuistoisinta siinä sarjassa kuitenkin oli, että Matula sai aina turpaansa. Muuta en siitä oikein muistakaan.
Ekaa läpsyä en muista, mutta sen muistan, että siinä kesti pitkään, ennenkuin joku tiesi. Beastie Boys'in Sabotagen videon nimet yhdistimme menestyksekkäästi puhtaasti haravalla kolmen viidestä mennen oikein. Sitten olikin se bändin ilmestymisvuosisekoilu, jota kävin tauolla juryttamassakin, mutta josta me emme saaneet pistettä, joku muu sai. Maailman paras bändi tunnistettiin (tottakai, kamoon), mutta muistin kertsin järjestyksen väärin Evri Bred Juu Beikkiin. P Diddy'n raiskauskin oli tiedossa. Se on oikeastaan oksettava paska se biisi. The Boss tunnistettiin ja toinen Mikko tunnisti biisin nimen ja muisti Johnny Cashin coveroineen soinutta biisiä, vuosikymmen heitti yhdellä. The Who meni heittämällä, mutta C.S.I ei ollutkaan Miami vaan originaali. Whatever, en mä sitä sarjaa usein katso. 7,5 pistettä ja neljäs sija.
Toka läpsy kerkesi soida varmaan alle sekunnin, kun salin täytti massiivinen yhteisläpsäys, jossa itsekin olin mukana. Top Gun on katsottu ja nähty ilmeisesti useammankin visaajan toimesta ja useampaan kertaan. Valitettavasti minä en ollut se nanosekunnin muita nopeammin läpsäyttänyt. Biisihän oli joku 'Take My Breath Away'.
Judas Priest ja moottoripyörä kyllä, mutta kitarat ja rumpukapulat eivät olleet paperissa. Meillä oli taattuun gangsterityyliin Tommygun, kun Breaking the Law'n videon aseita arvuuteltiin. Samalla muistelin nuoruuteeni aukottomasti kuulunutta Beavis&Butthead -animaatiosarjaa. Luonnollisesti. Sitten huohotteli taas pitkästä aikaa vanha musavisatuttu Serge-setä Brigitte Bardot'n kera Bonnie & Clydea -- jota muuten MC Solaar on sämplännyt Nouveau Western -biisilleen. Se on hieno. Parempi. Leffassa kaksikkoa näytelleet ja jopa se vuosikymmen, jolloin ne originaalit rellestivät (Tommygunien kanssa huom!) tiedettiin. Muse vedettiin hatusta ja biisi kaivettiin jostain, samoin niiden tuleva keikkapaikka, mutta meditointi ei tuottanut oikeaa kuolemistapaa paperiin. Elvis-kyssästä toki sitten täydet pojot, mutta jokerista nolla. 10 pistettä tästä, yhteispisteissä jaetulla toisella sijalla finaaliin, johon pääsivätkin kaikki kahdeksan joukkuetta, sen ekan kierroksen minunkin juryttämäni pistesekoilun jäljiltä. Saatiimpahan bileet jatkumaan täysinä loppuun asti.
Was?! En minä muista viimeistäkään läpsyä. Ehkä siksi, että en sitäkään tainnut tietää, tai sitten en muuten vaan enää muista. Toisaalta, onko se muistamisen arvoinen silloin, kun itsellä ei ole ollut saumoja siihen virvoikelipukkeeseen? Ei. Jonna Tervomaan laulellessa me kaimat keskenämme tulimme siihen tulokseen, että molemmat pidämme Jonnasta, mutta Maija Vilkkumaasta emme yhtään. Se 'kiekuu'. Niin kerta. Biisiä emme Jonnalta tienneet oikeaksi kuitenkaan, eli se siitä truu fanittamisesta. Viisi albumia se on julkaissut, mutta eikö se Tenavatähteä voittanutkaan? Pohjois-Karjalan suuren pojan Säätiön Pulu ja 4 Baritonia jne. Tietoa oli, mutta ei vuodesta. Emme ole niin kovia Ismo-fanejakaan. Tai siis, tärkeintä on itse musiikki, niin kerta. Judi Fawles(? - joku skottilaulaja) oli paperissamme nimellä Anouk, kun luulimme laulettavan hollanniksi Blackbird. Ne kurkkuäänet, ne kurkkuäänet. White Album meillä kuitenkin oli paperissa. Viimeisenä biisinä meditoimme esittäjää ja päädyimme Fatboy Slimiin, ja sehän se oli, Jim Morrisonin Doorsia sämpläävä Bird of Prey. Vuosi heitti ärsyttävästi yhdellä. Se ja Judi Fawles, tai Syksyn Sävel tai molemmat, eli niiden tietämättömyys maksoi meille voiton. Olimme toisia. Matula sai sittenkin turpaan.
Ekaa läpsyä en muista, mutta sen muistan, että siinä kesti pitkään, ennenkuin joku tiesi. Beastie Boys'in Sabotagen videon nimet yhdistimme menestyksekkäästi puhtaasti haravalla kolmen viidestä mennen oikein. Sitten olikin se bändin ilmestymisvuosisekoilu, jota kävin tauolla juryttamassakin, mutta josta me emme saaneet pistettä, joku muu sai. Maailman paras bändi tunnistettiin (tottakai, kamoon), mutta muistin kertsin järjestyksen väärin Evri Bred Juu Beikkiin. P Diddy'n raiskauskin oli tiedossa. Se on oikeastaan oksettava paska se biisi. The Boss tunnistettiin ja toinen Mikko tunnisti biisin nimen ja muisti Johnny Cashin coveroineen soinutta biisiä, vuosikymmen heitti yhdellä. The Who meni heittämällä, mutta C.S.I ei ollutkaan Miami vaan originaali. Whatever, en mä sitä sarjaa usein katso. 7,5 pistettä ja neljäs sija.
Toka läpsy kerkesi soida varmaan alle sekunnin, kun salin täytti massiivinen yhteisläpsäys, jossa itsekin olin mukana. Top Gun on katsottu ja nähty ilmeisesti useammankin visaajan toimesta ja useampaan kertaan. Valitettavasti minä en ollut se nanosekunnin muita nopeammin läpsäyttänyt. Biisihän oli joku 'Take My Breath Away'.
Judas Priest ja moottoripyörä kyllä, mutta kitarat ja rumpukapulat eivät olleet paperissa. Meillä oli taattuun gangsterityyliin Tommygun, kun Breaking the Law'n videon aseita arvuuteltiin. Samalla muistelin nuoruuteeni aukottomasti kuulunutta Beavis&Butthead -animaatiosarjaa. Luonnollisesti. Sitten huohotteli taas pitkästä aikaa vanha musavisatuttu Serge-setä Brigitte Bardot'n kera Bonnie & Clydea -- jota muuten MC Solaar on sämplännyt Nouveau Western -biisilleen. Se on hieno. Parempi. Leffassa kaksikkoa näytelleet ja jopa se vuosikymmen, jolloin ne originaalit rellestivät (Tommygunien kanssa huom!) tiedettiin. Muse vedettiin hatusta ja biisi kaivettiin jostain, samoin niiden tuleva keikkapaikka, mutta meditointi ei tuottanut oikeaa kuolemistapaa paperiin. Elvis-kyssästä toki sitten täydet pojot, mutta jokerista nolla. 10 pistettä tästä, yhteispisteissä jaetulla toisella sijalla finaaliin, johon pääsivätkin kaikki kahdeksan joukkuetta, sen ekan kierroksen minunkin juryttämäni pistesekoilun jäljiltä. Saatiimpahan bileet jatkumaan täysinä loppuun asti.
Was?! En minä muista viimeistäkään läpsyä. Ehkä siksi, että en sitäkään tainnut tietää, tai sitten en muuten vaan enää muista. Toisaalta, onko se muistamisen arvoinen silloin, kun itsellä ei ole ollut saumoja siihen virvoikelipukkeeseen? Ei. Jonna Tervomaan laulellessa me kaimat keskenämme tulimme siihen tulokseen, että molemmat pidämme Jonnasta, mutta Maija Vilkkumaasta emme yhtään. Se 'kiekuu'. Niin kerta. Biisiä emme Jonnalta tienneet oikeaksi kuitenkaan, eli se siitä truu fanittamisesta. Viisi albumia se on julkaissut, mutta eikö se Tenavatähteä voittanutkaan? Pohjois-Karjalan suuren pojan Säätiön Pulu ja 4 Baritonia jne. Tietoa oli, mutta ei vuodesta. Emme ole niin kovia Ismo-fanejakaan. Tai siis, tärkeintä on itse musiikki, niin kerta. Judi Fawles(? - joku skottilaulaja) oli paperissamme nimellä Anouk, kun luulimme laulettavan hollanniksi Blackbird. Ne kurkkuäänet, ne kurkkuäänet. White Album meillä kuitenkin oli paperissa. Viimeisenä biisinä meditoimme esittäjää ja päädyimme Fatboy Slimiin, ja sehän se oli, Jim Morrisonin Doorsia sämpläävä Bird of Prey. Vuosi heitti ärsyttävästi yhdellä. Se ja Judi Fawles, tai Syksyn Sävel tai molemmat, eli niiden tietämättömyys maksoi meille voiton. Olimme toisia. Matula sai sittenkin turpaan.
maanantaina, huhtikuuta 12, 2010
Uusvanha yritys
"Levy-yhtiö tekee sopimuksen vaikkapa iltapäivälehden kanssa, jolloin tuoretta levyä myydään lukuelämyksen ohessa. Tai päinvastoin." Lähde.
Luin tällä kertaa kirjan Leevi and the Leavingsista
Pophistoriikit nolottavat myös siksi, että popparit olivat yleensä aika tavallista sakkia ja hävettää lukea tarkkoja selvityksiä jonkun ihmisraukan sukulaisuussuhteista ja tekemisistä eri ikäkausilla.
Nykyään julkkiksia ei enää ole, tai he oikeastaan ovat ammattijulkkiksia. Musiikkia tekemällä ei pääse enää otsikoihin tai kääntäen tietokoneiden ja ilmaisen nettilevityksen aikana muusikot eivät enää tarvitse näkyvyyttä eivätkä tukiryhmiä.
Mikä varmasti sopii molemmille osapuolille eli julkkiksille ja muusikoille oikein hyvin.
Syd Barrettin sisko väittää, ettei Syd ollut sekaisin (en usko) mutta kukin voi miettiä miten varautuneeksi tekisi se, että ihmiset kautta maailman penkovat ja luetteloivat pienimmätkin tietoonsa saamat elämän yksityiskohdat sen takia, että tuli parina nuoruusvuotena tehtyä poppia vaikkei edes osannut ja siitä tuli sattumalta virkistävän erilaista.
Nykyään julkkiksia ei enää ole, tai he oikeastaan ovat ammattijulkkiksia. Musiikkia tekemällä ei pääse enää otsikoihin tai kääntäen tietokoneiden ja ilmaisen nettilevityksen aikana muusikot eivät enää tarvitse näkyvyyttä eivätkä tukiryhmiä.
Mikä varmasti sopii molemmille osapuolille eli julkkiksille ja muusikoille oikein hyvin.
Syd Barrettin sisko väittää, ettei Syd ollut sekaisin (en usko) mutta kukin voi miettiä miten varautuneeksi tekisi se, että ihmiset kautta maailman penkovat ja luetteloivat pienimmätkin tietoonsa saamat elämän yksityiskohdat sen takia, että tuli parina nuoruusvuotena tehtyä poppia vaikkei edes osannut ja siitä tuli sattumalta virkistävän erilaista.
sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010
Härvelit
Katsoin erinomaisen dokumentin. Tarvitsemmeko tosiaan kaikkia härveleitä? Syrjäydynkö sosiaalisesti, koska en pääse kännykälläni Facebookiin (johon en tosin aio liittyä muutenkaan) tai näyttäisikö puoli yhdeksän uutisten maailma vaalirahoineen ja muine kummallisuuksineen paremmalta seinän kokoisesta taulutelkkarista? Kannattaa katsoa (nähtävillä 18.4. saakka) ja miettiä.
Kaikessa soi Blues…
Joskus pidin Grateful Deadin Blues for Allah-kappaletta vähintäänkin vaikeasti lähestyttävä, ellei jopa kuuntelukelvottomana. Nyt se kuulostaa suoraltaan nerolliselta ja melodia tarttuu päähän kuin purkka tukkaan.
Viikonloppuna pitikin kuunnella kaikki käsillä olevat versiot ja siihen päälle vielä Joe Gallant & Illuminatin tulkinta. Harmi vain, että se paras versio unohtui pois, mutta se tulikin kuunneltua jo viime viikolla. Ja levyssä on vielä tolkuttoman hieno kansikin.
Viikonloppuna pitikin kuunnella kaikki käsillä olevat versiot ja siihen päälle vielä Joe Gallant & Illuminatin tulkinta. Harmi vain, että se paras versio unohtui pois, mutta se tulikin kuunneltua jo viime viikolla. Ja levyssä on vielä tolkuttoman hieno kansikin.
About Völvan...
Segerstam:
"Pitää olla suhde värähtelyihin ja ääneen. Kun äidin kohdussa kasvaa ja jos hän on kuorossa tai orkesterissa tai laulaa, ja heti kun [lapsi] tulee ulos, syntyy ensimmäinen musiikki, kun lapsi huutaa "öö", mikä ihana musiikki!" Lähde.
"Pitää olla suhde värähtelyihin ja ääneen. Kun äidin kohdussa kasvaa ja jos hän on kuorossa tai orkesterissa tai laulaa, ja heti kun [lapsi] tulee ulos, syntyy ensimmäinen musiikki, kun lapsi huutaa "öö", mikä ihana musiikki!" Lähde.
perjantaina, huhtikuuta 09, 2010
Elämä ja kuolema
Onneksi olkoon, Aulis Sallinen! 75 vuotta! Nuoruudentöistäsi en juuri välitä, mutta esimeriksi tänään keikalla kuultu Mistral Music op. 90a (2008) on täyttä rautaa.
Surunvalittelut Malcolm Robert Andrew McLarenin omaisille. Keep on punkin'.
Surunvalittelut Malcolm Robert Andrew McLarenin omaisille. Keep on punkin'.
Menovinkki
Pidätkö Delbert McClintonista? Niin minäkin! Siksi kannattaa tulla huomenna (la) Krouviin kuuntelemaan tiukkaa tribuuttibändiä. Lämppärinä joku ugriamerikkalainen soitin- ja lauluryhmä. Ks. linkki.
Soitto alkaa klo 21:00, liput vitosen. Tervetuloa!
Soitto alkaa klo 21:00, liput vitosen. Tervetuloa!
Miles Davis
Jotenkin vain alkoi tuntua, etten pidä Miles Davisista. Kokeilin muutamaa muutakin levyä. Poistin kaikki koneeltani (huijausta: minulla on tietenkin varmuuskopiot.) Tämä on täysin subjektiivinen kokemus. En muista, olenko pitänyt aikaisemmin. Nyt ainakaan en. Jotenkin tunkkaista. Oma tappio.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Bachia pääsiäisenä V
"Schafe können sicher weiden" kantaatista "Was mir behagt ist nur die muntre Jagd", BWV 208