Tässä nyt muutama vuosi tullut seurattua tuota keskustelua musiikkiformaateista tässä blogissa ja vähän muuallakin. Tämän blogin lukijoissakin on paljon musiikin kuuntelijoita jotka ovat ns. heavy usereita eikä mitään viihde käyttäjiä, ainakin vaikutelma on tuo. Joten olisi oikeasti mukava vaihtaa mielipiteitä siintä m i k s i jonkun mielestä musiikki kuulostaa p a r e m m a l t a jollakin tietyllä laitteistolla/formaatilla, hivenen analyyttisempaa käsitteistöä käyttäen. Onhan kyse makuasioista joista voi vaihtaa mielipiteitä tai jopa kiistellä.
7 kommenttia:
Noh, vinyylifetistit, mp3 talebanit ja c-kassuhipsterit. Ylös sieltä, avointa ajatusten vaihtoa?
Kuten aiemmin sanoin, vinyyliharrastamisessa kysymys on kokonaisuudesta. Kun haluan pelkästään hyvää ääntä - enkä mitään muuta - hankin tietenkin cd-levyn.
Parasta aikaa on tilauksessa läjä cd-jazzia (Pastorius, Adderley, Williams, Cobham). Vinyyliä taas on matkalla Amazonista, kun Hooker N' Heat on vaan pakko saada vähän painavampana pakettina: 2 X 180g, gatefold & yksi cooleimista kansikuvista ikinä.
Tietokone on taas on pornoa varten.
Oikeastaan olen Mackanin kanssa samoilla linjoilla. Kokonaisuus ratkaisee. En kaipaa optimaalista ääntä - tai minulla on sille omat kriteerit.
Toisaalta kaikkea mielenkiintoista ei ole myöskään cd:llä saatavana. En lähde etsimään jotain Groovin' with Mr. Bloe:a cd-kokoelmalta tms. vaan ostan sinkun (jos/kun se löytyy).
Kyse on kanssa ihan käytännön rajauksesta. Aika/raha ei riitä kaikkeen.
Älppäreitä voi ostamisen lisäksi myydä, vaihtaa tai antaa kavereille. Niiden arvo säilyy ja arvoja on käyttöarvon lisäksi muitakin. Toisaalta älppäreitä saa edullisesti (hinta/laatusuhde).
Tarvittaessa kuuntelen myös cd-levyjä.
Mä kuuntelen etupäässä cd:ta ja iPodia vaihtelevilla äänentoistolaitekokoonpanoilla.
Esimerkiksi jotkut alkupään Biitlesit ja Stonesit kuulostaa paremmalta keittiön köntsäradion kautta kuuneltuna kun esim luureista tai olohuoneen stereoista joissa nyanssit tulee nautinnollisemmin esille, karmeita stereokuvia mut hyviä biisejä ;)
Rubber Soulista eteenpäin on jo stereokuva hallussa, aikaisemmistakin joitain yksittäisiä biisejä mut ei koko albumeja.
Jimmy Millerin kautta aiemmat ovat myös vähän niin ja näin mutta tuosta lähtien voi hyvin luukutella koko albumeja luureilla eikä aivot nyrjähtele kun stereokuva vaappuu minne sattuu.
Nykyään tosiaan ceedeet ovat hyllyssä, kun ne on ripattuna ulkoisella kovalevyllä, jolta ne siirtyvät kätevästi vaikka puhelimeen. Kuulokkeista tulee useimmiten kuunneltua nykyään, alamäkihommissa luonnollisesti vähän huonommista, kuin kotona.
Vanhempi matsku on vielä osin jotain 160kbps mp3sta, siitä sitten kovalvykoon kasvaessa siirtynyt aina parempaan laatuun ja nyt mennään häviöttömällä 320kbps (VBR) AAC:lla. Vanhempia levyjä rippaan uudestaan joskus tuohon laatuun, jos jaksan. Eron huomaa kyllä, ellei sitten kuuntele juuri jotain 60-luvun Rollareita ja vastaavia, kun ei silloin olleet nuo tallentimetkaan vielä niin herkkiä, kuin nykyään.
Ei siitä überhifistelystä noissa näytetaajuuksissa aina jaksa välittää, miksauksella ja vaikka iTunesin taajuuskorjaimen säädölläkin tekee jo paljon - kunhan ehdoton minimitaso on 128kbps, sen alemmas mennessä ei ole enää pelivaraa yhtään. Niillä säätää mp3sia saundaamaan hyvin jopa jäähallissa. :P
Kuuntelen radiota. Musiikista menee jotenkin maku jos sen valitsee itse. Tosin Radio Asia lopettaa kuun vaihteessa, eli sitten pitää alkaa ehkä miettiä vaihtoehtoja. Ehkä muutaman kuukauden musiikkipaasto virkistäisi.
Jep, eiköhön se ollut siinnä. Kiteytän ajatuksemme ajanhenkeen kuuluvasti.
Sama lippalakki ei mahdu omenalle ja vesimeloonille.
Kiitos. 22.3 2011 - 26.3.2011.
Lähetä kommentti