tiistaina, joulukuuta 11, 2007

My white trash soul.

Dollsien vaikutusta rockin kehitykselle ei voida kiistää. Onhan tuolle bändille velkaa Kiss, Hanoi Rocks, Möttösen Munat ja helvetin monimuu merkittävä bändi.
Oli ilo olla läsnä 7.12. Tavan keikalla, toisella Dollsien suomen vierailulla. Tupa täynnä vanhanliiton ihmisiä ja jokunen myöhäisherännäinen pörrötukkakin oli eksynyt mukaan, sukupuolijakauma aikalailla 60/60. Lämppärinä toimi joku Ruotsalainen H/M kuvastosta napattu bändi; yllätyksetöntä, muka energistä, hyvin soitettua hiilipaperikopiota jostain tutusta ja turvallisesta, kaksi biisiä katsoin ja sitten tiskille seurustelemaan. Ja niitä vanhoja tuttujahan riitti... hauskaa, kaikki liikkeellä hyvillä mielin.

Roudari tekee soundchekkiä, pum pum, pam pam, diu diu, one two, check check.... Valot himmenee, kaiuttimista alkaa Love:n Alone again or, suhteellisen lujaa. Seuraavana biisinä jotain kaunista, eteeristä klasari kamaa jota en tunnista, valot sammuu..... bändi hiipii lavalle, jengi huutaa ja taputtaa, valot syttyy lavalle, huuto yltyy, Johansen nappaa mikin " "When I say I'm in love, you'd best believe I'm in love - L.U.V." ja bileet ovat käynnissä. Soundit vähän kökkäreistä ensimmäisen kolmanneksen aikana mut meno bändillä oli huima. Johansen tokaiseekin "this is punk-rock" ja leväyttää makoisan hymyn kasvoilleen. En ole ikinä nähnyt niin paljon hymyä/naurua lavalla kuin Dollsien vetäessä keikkaa ja silti homma toimii eikä kenellekään jää epäselväksi että tässä soitetaan rokkia (moni leveästi livenä hymyilevä bändihän antaa aika lässyn mammanpoika-vaikutelman). Vanhat biisit tuntuivat saavan luonnollisestikin enempi liikehdintää yleisössä aikaan kuin uudet. Valoilla ei pelleilty, bändin karisma kantaa, ei tarvittu edes taustalakanaa. Johansenin jooga harrastus näkyy hyvänä ryhtinä ja hindujumalat t-paidoissa joita hän live tilanteissa näyttää suosivan, laulu kulkee tasaisesti hengitellen. Sylvain kompensoi hienosti ylipainoaan tyylikkäällä pukeutumisellaan ja terävällä huumorilla. Conte taas on ihan rockkareiden peruskuvastoa. Rumpali pätkytti hienosti naama hymyssä.
Sam Yaffa loisti oikeutetusti paitsi taidoillaan myös tyylikkyydellään ja bändi-esittelyssä meinasi Tavastia revetä kun Yaffan vuoro tuli. Johnny Thundersillekin heitettiin viestit yläkerran orkesteriin ja Killer Kanelle + Nolanille, stendarit paloi.
Helvetti mikä ilta. Kosmista yhdessäoloa ja eloa.
Tahtoo lisää tätä.

3 kommenttia:

Mackan kirjoitti...

Minulle oli uusi tieto, minkä kerroit Yaffasta ja Hanoista. Että orkesteri hajosi Samin eroamiseen.

Muistan, kuinka Dolls esiitnyi Conanissa. Yaffa kuiskasi esityksen jälkeen jotain kättelevän Conanin korvaan, ja Conanin kasvoille levisi valtaisa hymy. Päättelin, että Sam kertoi olevansa Suomesta.

JahRelainen kirjoitti...

Joo niin se Monroe/McCoy jossain haastattelussa sanoi.

Voihan se olla että Sami kertoi myös Conanille mikä on N.Y:n kuumin clubi, parhaat drinkit ja tyylikäs sisustus. Tai sit se kehu sen vaimoa.

Anonyymi kirjoitti...

Muistaakseni Conan oli palannut juuri Suomesta. Siksi tuli mieleen.

Bachia pääsiäisenä I

Matteus-passio BWV 244: Wir setzen uns mit Tränen nieder Chor und Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunks joht. Sir Simon Rattle