Ihmeellinen luonto: Punkit.

Viime aikoina on puhuttu huolestuneina punkkien leviämisestä, vaikka punkit on jo useampaan otteeseen julistettu kuolleeksi lajiksi. Näin talvisin niitä saattaa tavata jopa sisätiloista. Syitä edellä mainittuihin seikkoihin voidaan hakea esim. ilmaston lämpenemisestä ja kosteuden lisääntymisestä. Myös yhteiskunnallisia epäkohtia on tarjottu selityksenä punkkien lisääntymiseen.

Punkit ovat jakaantuneet useisiin eri alalajeihin ja usein lajinmääritys aiheuttaa oppikiistoja aiheeseen perehtyneiden parissa. Eri alalajit kokoontuvat mielellään lajitovereidensa seuraan, jolloin niiden elämää on mahdollista seurata. Yksittäisiäkin punkkeja saattaa tavata luonnonvaraisina, mutta lajin ominaispiirteet ilmenevät selkeimmin ryhmän käyttäytymistä tarkasteltaessa. Metodiksi soveltuu parhaiten ns. osallistuva havainnointi. Osallistuminen on havainnoijallekin palkitsevaa, koska se on kaiken muun ohessa sosiaalista toimintaa. Yhtä tällaista kokoontumista saatiin todistaa eilen Metsä-suomessa, minne punkit tuntuvat asettuneen pysyvästi.

Hurjasta ulkomuodostaan ja ilkeästä ääntelystä huolimatta punkit ovat usein harmittomia ns. taviksillekin. Muutamat eilen paikalla olleet ns. pitkätukkapartahipitkin saivat märehtiä oluttaan rauhassa pääsääntöisesti punkeista koostuvan lauman seassa. Havaintojen perusteella jo suurin osa punkeistakin osaa nauttia tämän, myös heidän elintoimintojensa kannalta keskeisen ravinteen, sisäsiististi ja muovituopeista. Silmiinpistävää on kuitenkin vanhojen lajien, kuten ns. keesipäiden katoaminen. Ärsytettyinä punkit saattavat olla varsin ilkeitä otuksia, eikä punkin jymäyttäminen ole millään muotoa suositeltavaa. Joskus punkin ärsyyntymisen saattaa aiheuttaa esim. poliisiauton välitön läheisyys. Tästäkin saatiin eilen silminnäkijähavaintoja, mutta tällä kertaa ärsyyntyminen purkautui ainoastaan epämääräisenä huuteluna.

Jotkut punkit saattaa tunnistaa helposti ulkomuodon perusteella. Aina näin ei ole, kuten seuraavat harvinaiset kuvat osoittavat: 1 & 2. Ydinaseeton Pohjola on toistaiseksi aika harvoin tavattu laji, mutta uusia havaintoja saattaa olla tiedossa lähiaikoina. Sen juuret on ääntelyn perusteella selkeästi johdettavissa 1980-luvun niin kutsuttuun Suomi-HC – genreen. Punkkien varsin käsittämättömältä kuulosta ääntely on sekin mahdollista kääntää jotakuinkin ymmärrettäväksi tekstiksi, kuten voimme tämän aineiston perusteella todeta. Yksi punkkeja yhdistävä tekijä on juuri ääntely, joka kuitenkin sekin saattaa olla varsin monimuotoista.

Kakka-hätä-77:n juuret löytyvät selkeästi joskus ennen vallinneesta, mutta nykyisellään yhdeksi alalajiksi marginalisoituneesta ns. 77 (seiskaseiska)-punkista. Kakka-hätä oli kieltämättä hieman löysänoloinen eilen paikalla olleisiin lajitovereihinsa verrattuna, mutta piristyi hieman ja sai erityisesti nuoremmat ja vastakkaista sukupuolta olevat punkit kiitettävästi liikkeelle.

Delta Force II oli esikuvansa mukaista testosteronin kyllästämää aggressiota. Hurjasta menosta huolimatta vahingoilta vältyttiin.

Havainnot Wishing for the days:istä jäivät hieman vaillinaisiksi, mutta pikaisen analyysin perusteella kyseessä on hybridi Ameriikan Yhdysvaltojen 80-luvun HC:n Itä- ja Länsirannikkojen tyyleistä.