Tuttavani pläräsi eilen kannettavan vinyylilaatikkoni läpi. "300 euroa koko laatikosta", hän ehdotti, vaikka en tullut jameihin levyjä myymään, vaan soittamaan. "Ne eivät ole kaupan", vastasin ystävällisen päättäväisesti. Levyjä oli yhteensä 68, eli tarjous oli 4,4 euroa kappaleelta.Jos laskee yhteen vinyylien todellisen myyntiarvon, tunnearvon ja niiden keräämiseen käytetyt resurssit, saadaan tulokseksi noin 79 617 euroa, siis hiukan alakanttiin arvioituna. Tuolla summalla saisin kyllä asuntolainani maksettua, ja jäisi karkkirahaakin. Olkoon tuo lähtöhinta, tarjouksia otetaan sittenkin vastaan.
8 kommenttia:
Lupasivat maanantaiksi mojoa.
Minulle tarjottiin 120 euroa yhdestä AC/DC:n harvinaisemmasta livelevystä. En myynyt.
Hyvä!
Minulta saisi vinyylit (ja muutamat cd:t) 20 000 eurolla (+ postikulut), tuokaan ei tosin sisällä tunnearvoa, hankkimiseen käytettyä aikaa, vaivaa ja kuluja, rahanarvon muutoksia tai levyjen mahdollista keräilyarvoa. Kappalehinta ei päätä huimaa, mutta saisin ehkä ympäripyöreästi omat takaisin. Kaupanpäälle voisi saada yhden Lundian hyllyn (toinen tulisi kirjojen mukana).
Niin joo, minullekin olisi yhdestä Roky Ericksonin 7"-ep:stä maksettu kerran rahaa. Olisi pitänyt myydä, kun olisi kelvannut...
Kyllä mä voisin omia vinyyleitäni myydä 4-7 euroo kappale, isossa köntissä. Tosin harvinaisuuksista tietenkin vähän enempi joutuisi pulittamaan.
Voisin ostaa sitten niillä rahoilla vinyyleistä cd-versiot, jotka kuitenkin soundeiltaan hakkaa vinyylit mennentullen. Tilaakin tulisi lisää ja loppurahat voisi sitten dokata.
Jah, noin olen itsekin joskus ajatellut =) Mutta en vain osaa/kykene/halua myymään yhtään mitään. Paitsi jos jotain levyä löytyy kaksi kappaletta.
Jahve, muista että meillä on sopimus. Koska haluat lisää cd-levyjä?
Lähetä kommentti