Itse en keksinyt edelleenkään mitään vikaa Song Remains The Same-elokuvasta. Hyvää musiikkia ja hienoa ajankuvausta. Fantasiapätkät ovat aivan mainioita.
6 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
MInulla on tuo jossain vanhahan vhs:nä. Sen katsomisesta on aikaa yli 10 vuotta. Yksi syy siihen miksi luen blogeja on, että usein ne innostavat ja heittävät inspiraation. Kuten nyt tämä kirjoitus kaivaa se kasetti ja katsoa uudestaan.
Kyllä, saman teki minulle! Lauluhan jäi minulle pystyyn jo vuonna 1987, jolloin hankin samaisen vhs:n. Pikkutyttönä minun suosikki oli Whole Lotta Love, josta aivan erityisesti se loppurämistys. Aivan upea!
Tutustuin elokuvaan ensin soundtrackin kautta 1984 tai 1985. Kun kuulin Rock and Rollin ensimmäistä kertaa, kaikki jotenkin muuttui.
Elokuva vaikutti mystiseltä, kiehtovalta ja pelottavalta. Satanistiselta. Nyt sen näkee tyystin toisin, mutta edelleen tenhoavana. Live-pätkät on kuvattu 1973 USA:n kiertueelta (NY), jolloin esim. Robert Plant oli jo aikamiehiä, 25-vuotias.
Minun tutustumiseni meni sitten ihan päinvastoin. Hankin ensin vhs:n ja sitten vasta levyn. Olin tosin jo aiemmin ihastunut Led Zeppelinin musisointiin ja erityisesti Jimmy Pageen. Ensimmäiset ostamani LedZep-levyt oli 1, 4 ja Houses of the Holy.
Meitsin ainoa Zeppelin-levy on tuo IV (HMV-boksina), ja sekin lähinnä Sandy Dennyn läsnäolon vuoksi. Muuta ei sitten minulla taida ollakaan kuin James Lastin version Immigrant Songista Non stop dancing vol. 12-levyllä.
6 kommenttia:
MInulla on tuo jossain vanhahan vhs:nä. Sen katsomisesta on aikaa yli 10 vuotta. Yksi syy siihen miksi luen blogeja on, että usein ne innostavat ja heittävät inspiraation. Kuten nyt tämä kirjoitus kaivaa se kasetti ja katsoa uudestaan.
Kyllä, saman teki minulle! Lauluhan jäi minulle pystyyn jo vuonna 1987, jolloin hankin samaisen vhs:n. Pikkutyttönä minun suosikki oli Whole Lotta Love, josta aivan erityisesti se loppurämistys. Aivan upea!
Tutustuin elokuvaan ensin soundtrackin kautta 1984 tai 1985. Kun kuulin Rock and Rollin ensimmäistä kertaa, kaikki jotenkin muuttui.
Elokuva vaikutti mystiseltä, kiehtovalta ja pelottavalta. Satanistiselta. Nyt sen näkee tyystin toisin, mutta edelleen tenhoavana. Live-pätkät on kuvattu 1973 USA:n kiertueelta (NY), jolloin esim. Robert Plant oli jo aikamiehiä, 25-vuotias.
Minäkin tutustuin soundtrackin kautta. Löysin Lontoon Notting Hillistä hieman naarmuuntuneen lp:n, joka maksoi 2£. 'No Quarter' vei ihon kananlihalle.
Minun tutustumiseni meni sitten ihan päinvastoin. Hankin ensin vhs:n ja sitten vasta levyn. Olin tosin jo aiemmin ihastunut Led Zeppelinin musisointiin ja erityisesti Jimmy Pageen. Ensimmäiset ostamani LedZep-levyt oli 1, 4 ja Houses of the Holy.
Meitsin ainoa Zeppelin-levy on tuo IV (HMV-boksina), ja sekin lähinnä Sandy Dennyn läsnäolon vuoksi.
Muuta ei sitten minulla taida ollakaan kuin James Lastin version Immigrant Songista Non stop dancing vol. 12-levyllä.
Lähetä kommentti