KING

Sielu meni, mutta ei se haittaa. Montakohan niitä on enää jäljellä...

Hard porn, Steven Seagul (Hi!)

Päivän naurupläjäys on tässä!

If I had possession

Osta hyvä kitara! Melkein aito!

Viattommuuden aika on ohi

Tämä on jo varmasti ehditty monta kertaa todeta: Brokebackmountain-homodraaman jälkeen Toy Story -animaatiot saavan aivan uuden tulkintaperspektiivin. Kaiken kukkuraksi kuulin, että Randy Jones olisi joutunut vankilaan. Länkkärit!

Me tässä Hei!

Tässäpä tyylikäs ryhmäpotrettimme. Uljas, jalo, ryhdikäs, jännittävä, mystinen, kaunis, kiinteä, voittoisa, menestyksekäs ja suloisen syötävä joukkueemme, The Poikakuoro!

Tämmöisiä voi tehdä täällä. Ja inspiraatiota linkkivinkkeineen löytyi täältä ja täältä.

Tuhoisat poikakuorolaiset

Pitää paikkansa! Totta on! Poikakuorolalaiset osallistuivat Toiseen maailmansotaan pyhäjokilaisten lennostossa. Pyhäjokilaiset onnistuivat ampumaan alas peräti yhdeksän vihollisen Messerschmitt Bf 109 -konetta. Kapteenina olen ylpeä siitä, että näistä yhdeksästä menee viisi kuoromme piikkiin. Arr!

Poikakuoron saunaillan jälkimainingeissa

Sunnuntaisin on monella happi lopussa ja pulssi korkealla. Kuten tietenkin aina reippaan urheilusuorituksen jälkeen.

Todellinen taiteilija ei nyrpistele aiheille, vaan tekee elokuvan vaikka hengästymisestä.

Pimpelipom pim pom

Olen jo pitkään ajatellut, että pianistit ovat parhaita muusikoita ja muut instrumentit soittajineen vertautuvat lähinnä naisten ja muiden vammaisten sarjoihin urheilussa.

Pienenä pelkäsin ja nyt vanhana ihailen Marx-veljeksistä eniten Chicoa. Vieläpä samasta syystä. Jotenkin hän aina onnistui näyttämään pohjimmiltaan pahantuuliselta. Voisin kuvitella hänen ympärilleen vaihtelevanikäisen etanolipilven tai mitä ketoneita ne ovatkaan.

Samankaltaista kärttyisyyttä on Svjatoslav Richterin Chopin-esityksessä. Jos et pidä klassisesta musiikista, tämän biisin kuuntelemisesta harvemmin selviää nopeammin kuin linkintakaisessa videossa. Richter tunnetusti ei pitänyt itsestään eikä juuri kenestäkään muustakaan. Kelpo heppu!

Viimeisenä autistinen erakko Glenn Gould esittää (kontrastina edelliselle) h-i-t-a-a-n version Kunst der Fugen ensimmäisestä osasta. Bachin ainainen ylistäminen tympii, mutta minusta tämä on hieno esitys. Erityisesti siksi, miten Gould osaa hyödyntää pianon sointivaroja. Ei mitenkään askeettinen esitys.

Ensi kuuntelemalla ajattelin, että tässä Bachissa on muutakin omituista, ja toisella kerralla luulen keksineeni: eikö tästä puutukin ensimmäinen nuotti?

Loman lukujärjestys

1. 
   
2. 
   
3. 
   
4. 
   
5. 
   

Lisäksi aion laiskotella.

Lordi på Skansen

Skansenilla jytää! Lordin esitys on nähtävissä SVT 1:ltä vielä perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 00.15 sekä sunnuntaina klo 16.15. Ohjelma näkyy myös netin kautta Allsång på Skansenin kotisivulla.

Hård rock hallelujah!

30 vuotta (+ viikko) sitten

Tästäkin soundcheckistä on siis jo kulunut reilut 30 vuotta.


Mutta palataksemme takaisin nykyhetkeen: huomenna ylen Radio ykkösellä klo. 10:33 & 22:35 on Ainomaija Pennasen haastateltavana Kansatieteen emeritusprofessori Bo Lönnqvist.

Dress Code

Nyt tilataan Poikakuorolle omat bändipaidat. Henkinen ikä (minulla 52) ei vaikuta.

Cramps Suomeen?

Maailmalla liikkuu huhuja, joiden mukaan The Cramps saattaisi poiketa kiertueellaan Suomessa. Odotettavissa olisi taidetta, musiikkiterapiaa sekä elämän perusasioita. Ehkä vielä ei kuitenkaan kannata alkaa kiillottaa PVC-kuteita, mutta toivokaamme pahinta.

Kultti

Poikakuoron keskuudessa on viime aikojen kapakkareissuilla virinnyt keskustelua organisaatiomuutoksesta. Ilmeisesti puolustuvoimat-tyyppiseen, tinkimättömän komentoketjun ja ankaran kasarmi-mentaliteetin sävyttämään systeemihierarkiaan ollaan miehistön parissa jo kyllästytty. Uudeksi toiminalliseksi perustaksi on ehdotettu mm. perhe-mallia. Joukkueen jäsenet olisivat täten isä, äiti, lapset ja koira. Perhe-mallin ongelmana on paitsi biologiset tosiseikat, myös puhdas jurdiikka. Emme ole sukua keskenämme, eikä kukaan meistä ole eläin (edes koira). Mitä tulee laintulkintaan, kaksinnaiminen on maassamme toistaiseksi kielletty. Nyt kun olen asiaa vähäisinä joutohetkinäni miettinyt, ehdotan seuraavaa: Poikakuoro voisi olla kultti. Avuksi suomenkielinen Wikipedia.

Kultin tunnusmerkkejä:

• käyttää psykologisia pakkokeinoja jäsenien värväämiseen, opettamiseen ja säilyttämiseen
• muodostaa elitistisen totalitaarisen yhteisön
• ei mahdollisuutta olla yksin, osallistuminen toimintoihin pakollista
• perustaja-johtaja on karismaattinen, dogmaattinen, messiaaninen ja kaiken arvostelun yläpuolella
• uskoo, että päämäärä pyhittää keinot uusia jäseniä värvätessä ja varallisuutta kerätessä
• kerätty varallisuus ei hyödytä jäseniä eikä yhteisöä
• yhteisö edustaa puhtautta ja täydellisyyttä, ulkomaailma edustaa pahuutta
• maailmanlopun, messiaan, avaruusaluksen tai jonkin muun tulevaisuudessa tapahtuvan odottaminen

[kuvassa joukkueemme ainoa naispuolinen jäsen on ovelasti naamioituneena käynyt varastamassa kilpailevan joukkueen kidutusvälineet.]

Tom Yum Goong

Pidin hieman huilia Shaolin-elokuvista ja katselin jo kauan hyllyssä vartoilleen thaimaalaisen toimintapommin Tom Yum Goongin (2005). Muhkeaa kulttimainetta lännessäkin nauttivan Ong Bakin (2003) tekijöiden eli ohjaaja Prachya Pinkaewin, koreografi Panna Rittikrain ja päätähti Tony Jaan uutuus oli fanien parissa eräs viime vuoden odotetuimpia elokuvia.

Tutuilla eväillä ollaan edelleenkin liikenteessä eli olemattomalla juonentapaisella perustellaan Tony Jaalle mahdollisimman monta tilaisuutta esitellä ylimaallisia taistelutaitojaan. Englanninkielisen tekstityksen puuttuminen ei edelleenkään pilaa katselunautintoa, koska painotus on jälleen ruumiinkielessä ja huomattava osa dialogista on englanninkielistä. Tällä kertaa jäljitetään varastettuja norsuja Sydneyn maisemissa. Pahat jätkät parveilevat kärpästen lailla Tony Jaan esittämän maalaispojan ympärillä tarjoten hänelle tällä kertaa astetta kovemman vastuksen. Tarinan olemattomuus unohtuu helposti Jaan temppujen rinnalla. Vaijereita tai muita vippaskonsteja ei edelleenkään käytetä ja toimintaa seurataan usein pitkillä steadycam-otoksilla.

Tony Jaa näyttääkin usein olevan painovoimasta riippumaton, niin kevyesti ja helpon näköisesti kaveri liikkuu. Nykyisistä toimintatähdistä tuntuukin olevan vaikea löytää hänelle vastinetta. Lähinnä tulee mieleen ainakin Yuen Biao, jolta on totuttu näkemään hieman vastaavan tasoista toimintaa useissa yhdessä Jackie Chanin ja Sammo Hungin kanssa tehdyissä 1980-luvun toimintaklassikoissa. Lisäksi voidaan tässä yhteydessä mainita nuori mannerkiinalainen lahjakkuus Wu Jing, joka esitteli taitojaan hienossa hongkongilaisleffassa Sha Po Lang (2005). Kyseinen leffahan toi HK-toimintaan uudelleen jo osittain kadonnutta perinteisempää henkeä.

Tom Yum Goongissakin viitataan Hongkong-klassikoista ainakin Bruce Leen Way of the Dragoniin (1972). Tony Jaan osalta on myös huhuttu Hongkongissa toteutettavista projekteista. Fanien kannalta olisikin unelma saada vaikka Wu Jing ja Tony Jaa samaan elokuvaan. Aika näyttää, mihin tämä nuori ja lahjakas tähti vielä ehtiikään.

Nimenmuutos?

Onko kukaan vielä ehtinyt ehdottaa joukkueen nimen muuttamista Lordikuoroksi?

Rokkivekkari 81

Hyvä ystäväni Eriko Sato kertoi minulle vesijumpassa, ettei hän aio missään tapauksessa jättää väliin ensi tiistain Olipa kerran radio -ohjelmaa kello 10:00 alkaen Suomen aikaa.

Mikset, kysyin, ja hän vastasi, että kun sieltä tulee uusintana se vuoden 1981 naistenviikon Rokkivekkari. Mutta eihän Yleq kuulu Japanissa, ei itse asiassa edes Rovaniemellä, jatkoin. Hän alkoi kikattaa ja kysyi olenko niin pöllö, etten ole vielä hankkinut digiboksia.

Aloin ymmärtää, mutta se vähän hämmentää, että Erikolla on tapa hiplata minua nauraessaan. Varsinkin uima-altaassa ja varsinkin paikoista, jotka on tapana pitää katseilta ja kosketuksilta suojassa. Ehkä Japanissa on vain vapautuneempi kulttuuri koskettamisen suhteen kuin meillä jäykässä ja estoisessa Suomessa.

Kerroin nolona, ettei minulla ole edes tavallista analogista televisiota. Tässä vaiheessa Eriko hihkaisi jotain japaniksi, toisetkin tytöt tulivat kimppuuni ja varastivat uimahousuni ja juoksivat pois. Sain kuulemma tulla hakemaan ne naisten saunasta jos olen heille kiltti.

Ajattelin, että nyt menee koko kuntoilu pilalle, mutta kun satuin harmissani vilkaisemaan sykemittaria, urheilinkin pulssista päätellen täydellä teholla. Lähdin lampsimaan kohti saunaa, josta kaikui maanittelevia huutoja. Mietin samalla eikö sillä kanavalla tosiaankaan ole lähetystä netin kautta. Hm.

Loman lukujärjestys

On hetki tämän kesän henkilökohtaiselle lomakirjaukselle. Loman tuoteseloste on seuraava (muutokset saattavat olla olosuhteiden ja mielen mukaan mahdollisia):

1. Lepoa ja rentoutumista.

2. Liikuntaa.

3. Populaarimusiikkia.

4. Elokuvataidetta kotiteatterissa.

5. Hieman lisää populaarimusiikkia.

(Soittakaa Paranoid!!!)

6. No populaarimusiikkiahan sekin.

7. Elokuvataidetta elokuvateatterissa. Arrr!!!

8. Bongailua (sis. myös raikasta ulkoilmaa tuulen suunnasta riippuen kerosiinin tuoksulla höystettynä).

9. Nörtteilyä.

10. Iltapuhteelle vielä folkhenkistä populaarimusiikkia.

Black Holes & Revelations

Ostan nykyisin harvoin poplevyjä. Nyt on kuitenkin kipaistava levykaupassa, sillä Muse on julkaissut todellisen klassikkolevyn. Harvoin - erittäin, erittäin harvoin - enää mikään uutuus jysähtää, mutta kun se tapahtuu, tuntuu se aina vaan paremmalta.

The Incredible Flow Of Life Show

Olipa hyvä keikka. Tulin ajatelleeksi, että Moses Hazyn vahvuudet ovat paitsi soitannolliset kyvyt ja ns. hyvä meininki, ehdottomasti myös kappaleiden polveilevat sovitukset. Yhtye taivuttelee musiikin peruselementtejä rytmiä, melodiaa ja harmoniaa kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Sitä paitsi Moses Hazyn kollektiivinen sointi (bändisaundi) on täysin vertaansa vailla.